Miksi te haluatte parisuhteeseen, jotka koko ajan eroatte?
Ja ihan omasta aloitteesta. Tiedän henkilöitä, joilla on takanaan useampi parisuhde ja he ovat aina olleet vielä se osapuoli, joka sen suhteen on päättänyt. Miksi pitää aina olla sen uuden suhteen perään, kun kuitenkaan mikään ei lopulta kelpaa? 😄
Kommentit (7)
Aina ei löydy sopivaa ja alkuhuuma on parempaa kuin pitkä ja puuduttava parisuhde.
Miksi olet itse pitkien suhteiden spesialisti? Mikä niistä tekee sinusta "parempia suhteita"? Pelko muutoksesta?
Ehkä ihmisen on vaikeampaa päästä itseään pakoon ja kehittää omia heikkouksiaan kuin swapata kumppania ja toivoa parempaa lopputulosta?
Erään kaverini ex-akka on tuosta hyvä esimerkki. Muistan erään illanvieton, jossa se puhui exästään. Miehen ainoa vika kuulosti olevan, että hän teki liikaa töitä. En edes tiedä, että tekikö loppujaan oikeasti edes erityisen paljon töitä vai oliko vain työajat sellaisia että menivät ristiin. Akka lopetti suhteen myös lopulta sen kaverini kanssa ja senkin jälkeinen suhde on eukolla jo ehtinyt kaatumaan.
Halusin hyvän parisuhteen, eikä varmaksi voinut ajatella heti exieni kohdalla ettei heidän kanssa sellaista tule, joten piti katsoa ja sitten katua eli erota.
Viimeisen exän jälkeen luovutin. Vuosia kului sinkkuna, sitten tapasin nykyisen puolisoni. Saammeko tästä hyvän loppu elämän kestävän suhteen näyttää tulevaisuus. Ainakin toistaiseksi hänen kanssaan on ollut ihan erilailla hyvä olla kuin kenenkään exäni kanssa.
Yleensä nämä ovat dominoivia akkoja. Akka haluaa aina olla mukana esim illanvietossa. Joko yhdessä, tai sitten ei illanviettoa ollenkaan. Tiedän ainakin kolme tällaista takiaisakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Erään kaverini ex-akka on tuosta hyvä esimerkki. Muistan erään illanvieton, jossa se puhui exästään. Miehen ainoa vika kuulosti olevan, että hän teki liikaa töitä. En edes tiedä, että tekikö loppujaan oikeasti edes erityisen paljon töitä vai oliko vain työajat sellaisia että menivät ristiin. Akka lopetti suhteen myös lopulta sen kaverini kanssa ja senkin jälkeinen suhde on eukolla jo ehtinyt kaatumaan.
Mies olen. Naista ei pidä "akoitella". Isävainaan työkaverin vaimo oli kuulemma sanonut; sitten kun mennään naimisiin, niin minua et sitten akoittele. ... Oli sitten rouvitellut häntä (esitteli myös minulle: rouvani tässä :) )
Tarinan opetus: en ole koskaan "akoitellut" omia exiäni; syy miksi exiä, johtui monistakin eri syistä.
Koska olen kuin pikkulapsi. En osaa olla yksin. En pysty edes nukkumaan yhtään yötä yksin, koska pelkään pimeää ja kuulen tuossa pimeydessä ääniä...N51