Tuntuuko toivottaman raskaalta ns. työltä pysyä kauniina vielä yli nelivitosena? Milloin annoit periksi etkä enään yrittänyt?

Kauneus on katsojan silmissä. Monet mielestään kauniit eivät välttämättä ole kauniita kaikkien silmissä. Ja monet jonkun mielestä rumat ovat kauniita toisten silmissä.

54- vuotiaana mietin edelleen minkä näköisenä liikun ihmisten ilmoilla. Meikkaan kevyesti joka päivä ja laitan hiukset. En muiden vaan itseni takia. Hyvin nopeasti repsahtaa yöpaita ja tukka pystyssä-linjalle muuten. Kaverini on oiva esimerkki tästä. Liihottaa kämpässään 24/7 yöpaidassa eikä käy edes suihkussa kuin kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei oo ollut koskaan kaunis, niin en oo aloittanutkaan. Riittää, että oon puhdas ja siisti

Sama.

Ei kai tässä ole sen kummempaa työtä kuin ennenkään. Meikkaan kyvyesti, laitan hiukset, pukeudun mielestäni tyylikkäästi ja liikun säännöllisesti. Toki ikä jo näkyy, mutta en minä halua mitään leikkauksia tai täyteaineita. N49

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

No AIhan se antaakin realistisen kuvan...

No en ole koskaan tehnyt töitä kauneuden eteen. En myöskään ole luonnon kaunis. Meikkaan jos huvittaa, sillonki kulmat ja ripsari, vähän huulikiiltoa. 

 

vm-71

Olen oppinut äitini lauseen: Jos ei joku kestä kattoa niin kattokoon muualle. Äitini ei ole koskaan välittänyt ulkonäöstään ja nyt vanhemmuuten on mennyt vieläkin homssuisemmaksi. Tukkaakaan ei aina kampaa kun lähdetään kauppaan. Ikäväkseni olen huomannut että alan tulla äitiin. Naama on kuin petolinnun perse ja näytän linnunpelätiltä, enkä edes välitä.

Vaatimattomuus on kaunista.

Täysin riippuu siitä, mitä kukin pitää kauniina. Jos tarkoitus on näyttää samalta kuin nuorena, niin sehän ei ole mahdollista enää keski-iässä. Mutta kyllä mä meikkaan ja hoidan hiuksiani ihan samalla tavalla kuin nuorempanakin (ja olen aina meikannut aika luonnollisesti tai jättänyt meikkaamattakin välillä). Pitkät hiukset on, mutta koska ne ovat piikkisuorat ja liukkaat, yleisin kampaus on ihan vaan korkeaponnari tai sitten hiukset ovat auki.

Luovu ajatusmallista jossa nuorekkuus = kauneus. Pidä itsestäsi huolta, hoida ihoa, liiku, syö terveellisesti, pukeudu kiinnittäen huomiota vaatteiden siisteyteen ja istuvuuteen eikä niinkään muodikkuuteen. Älä kuitenkaan yritä epätoivoisesti peitellä ikävuosiasi, se on vain kiusallista. 

Joku viisas on sanonut että 50+ iässä olisi hyvä jos sisäinen kauneus alkaisi näkyä. 

Mitä? Ei. Olen ihan ikäiseni näköinen ja koen itseni riittävän kauniiksi. Luontainen hyväntuulisuus on ehkä paras kaunistaja tässä kohtaa, mutta tuo luontoäidin järjestämä buccal fat remove ja lommoposket tuovat kieltämättä tiettyä dramatiikkaa. Laittaudun kun huvittaa, yleensä huvittaa, en koe sitä työksi. Vyötärö löytyy ja kävely on joustavaa, aina ei ole ollut näin.

Vierailija kirjoitti:

Harmi miten kamala tilannetta vasta 50.  (Joku Mette Mannonen on 52, Linda Lampenius kohta 55,..,Pirjo nuotio 70..



aikaisin olet homehtunut.

 

Miehet homehtuu sisältä päin. Joskus se haisee pahalle ympäristössä. Päällisin puolin saattavat näyttää hyvältä harmaalta sinihomejuustolta, mutta sisällä käy ja käy, joskus käy ihan tyhjää ja sen näkee katseesta.

Ei kaikki ole kauniita koskaan vaikka nuoria kylä ovat xD