Erosin ja jouduin ojasta aallokkoon
Eli jos luettelisin tähän ne miehen huonot puolet, tuskin kukaan ottaisi tai pitäisi ko. miestä, mutta kuitenkin mietiskelen kaikkea että "entä jos"... Kyseessä ei ollut tunteiden hiipuminen, varmaan vieläkin olen rakastunut tai tuntisin vähintäänkin seksuaalista vetoa häneen, mutta kuitenkin tiedän että suhde ei pidemmän päälle kannattaisi.
Onko kellekään muulle käynyt samoin?
Kommentit (49)
Kuulostaa mun exältä. Erosin, koska en olisi pidemmän päälle jaksanut tai halunnut perhettä hänen kaltaisen miehen kanssa. Ystävät ja perhe ja tutut oli sitä mieltä, että ero oli kyllä ihan hyvä idea.
Edelleen, jos näen hänet, niin tunnen kyllä vetoa ja muistan, että miksi hänestä pidin niin kovasti. Ei olla tekemisissä, mutta asutaan 5min etäisyydellä toisistamme, niin joskus sitä törmää kadulla.
Minulla on uusi kumppani, josta ihan täysillä vibat, että en päästä tästä ikinä irti. Vaihtamalla voi siis parantua huomattavasti tuo allikko-tilanne.
Minä kun erosin niin en nähnyt metsää puilta.
Mun erossa metsä vastasi kun sinne huudettiin.
Parempi pyy pivoss, kuin kymmenen otsalla.
Ex vaimo teki valintansa kun petti. Elää nyt seurauksen kanssa.
En tiedä, enkä koskaan saa tietää mitä asiasta ajattelee. Myöntääkö koskaan itselleen, että olen hyvä mies?
Ihan sama - en katso taaksepäin, vaan eteenpäin.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaa katsahtaa
Kannattaa kokeilla olla ilman yhtään kumppania ja huomata että miten onnellinen onkaan niin ilman jatkuvia kompromisseja elämässä.
Älkää ainakaan erotko vanhemmalla iällä. Talous syistä. Voihan sitä ottaa henkisen eron,
Naiset ja lapaset ensin, vaikka hiekalle jäälle.
Onko erosta pitkä aika? Aika kultaa muistot. On hyvä pitää mielessä asiat jotka johti eroon. Jos erosta on vähän aikaa, niin epätoivon tunteet on ymmärrettäviä. Pidemmällä aikavälillä on parempi olla yksin kuin suhteessa jossa ei ole rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko erosta pitkä aika? Aika kultaa muistot. On hyvä pitää mielessä asiat jotka johti eroon. Jos erosta on vähän aikaa, niin epätoivon tunteet on ymmärrettäviä. Pidemmällä aikavälillä on parempi olla yksin kuin suhteessa jossa ei ole rauhaa.
Luultavasti vastaa tulee vielä ihminen, jonka kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja arvojen tai muiden isojen periaatteiden suhteen.
Kuulostaa vähän siltä että eksäsi on seksikäs ja hyvännäköinen, mutta hankala persoona?
Arvasinko oikein?
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen kampeaa.
Minä tulin viidakosta, ojasta ja aallokosta
Matalasta autosta katsoit kuinka suuntaa hain.
Jos olet järkisyistä eronnut etkä tunnesyistä, niin kyllä se ottaakin aikansa, että tunnepuoli ymmärtää. Pikkuhiljaa ne tunteet kuitenkin laimenevat, kun et ruoki niitä. Älä anna itsellesi lupaa niille "mitä jos"-ajatuksille vaan sano itsellesi niiden ilmantuessa, että tämä oli hyvä päätös ja pysyn tässä, elämä on hyvää näin.
Minä olin puun ja kuoron välissä.