Sairaanhoitajaopinnot kun lähihoitajatausta ja 23 vuotta työkokemusta

Kuulemma karuinta on mennä harkkajaksoille ja tulla siellä vastavalmistuneiden lähäreiden pompottelemaksi, koska olet opiskelija.

Joo, lähärit on kauheita. Varo niitä. Varsinkin ne, jotka on olleet alalla about 20 vuotta :(

En ole kohderyhmää, mutta olettaisin aikuisen ammattihenkilön jaksavan puoli vuotta - eiköhän siellä jokin jo käytännössä osattu myös käsitteellistyttynä lisää kirkastu.

etkö sä pysty ahotoimaan osan opintoja

ja pystyt opinnollistamaan harkkoja ainakin joitain

Vierailija kirjoitti:

En ole kohderyhmää, mutta olettaisin aikuisen ammattihenkilön jaksavan puoli vuotta - eiköhän siellä jokin jo käytännössä osattu myös käsitteellistyttynä lisää kirkastu.

Itse olen ainakin kokenut, että sen teoriatiedon saa paljon paremmin käyttöön, kun on jo vankka kokemus käytännön työstä. Opinnoista nimenomaan saa irti aivan eri tavalla. Suurin osa pystymetsästä uutena opiskellusta tiedosta ennen käytännön työelämäkokemusta menee kuin vesi hanhen selästä, kun ei ole minkäänlaista kokemusta mihin tuo tieto kiinnittyisi.

Mulla on ensi viikolla hops-keskustelu. Ehkä siinä on hyvä ottaa nämä esille ja kysyä miten voisin opinnollistaa osaamiseni. Ja jos luppoaikaa jää, voisin kenties tehdä jotain muita opintoja pois alta. Tuntuu että näin menee vain aikaa hukkaan. Ymmärrän toki että juuri lukiosta tulleelle asiat ovat uusia ja ne on opiskeltava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo, lähärit on kauheita. Varo niitä. Varsinkin ne, jotka on olleet alalla about 20 vuotta :(

Olen lähäri itsekin, ja yli 20 vuotta ollut työelämässä. Mielestäni en ole kauhea, vaan hyväkäytöksinen ja kohtelias kaikkia kohtaan.

Ap

Joissain on noin ja joissain mennään taas jo perushoidossa paljon tarkempaan ja yksityiskohtaisempaan tietoon kuin lähihoitajakoulussa. Ja käypähoitosuositukset muuttuvat jatkuvasti. Se kannattaa muistaa, kun ahotoi tai hakee hyväksyntää pelkän tentin avulla. Meidän luokalla nimittäin kävi niin, että yksikään lähihoitaja taustainen, yhtä lukuunottamatta, ei päässyt tenttiä/ näyttöä läpi, sillä he eivät olleet tajunneet lukea uusimpia käypähoitosuosituksia asioista. 

Näin pienenä vinkkinä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ensi viikolla hops-keskustelu. Ehkä siinä on hyvä ottaa nämä esille ja kysyä miten voisin opinnollistaa osaamiseni. Ja jos luppoaikaa jää, voisin kenties tehdä jotain muita opintoja pois alta. Tuntuu että näin menee vain aikaa hukkaan. Ymmärrän toki että juuri lukiosta tulleelle asiat ovat uusia ja ne on opiskeltava.

Ap

Osaamisen opinnollistaminen? Voi, mitä käsitteistöä. Mikä sinua oikein huolestuttaa, kun et millään haluaisi kunnolla läpikäydä sitä, mitä opinnoilla on annettavana?

Valmistuin itse sairaanhoitajaksi suunnilleen samalla työkokemuksella ja lähihoitajan taustalla. Olin tosin aika pitkälle samoissa ympyröissä (psyk) koko aiemman urani ja oikeastaan hakeuduin koulutukseen työpaikan painostuksesta. En ollut hirveän motivoitunut, mutta tulipahan tehtyä. Osan tein työn ohessa, loppuvaiheessa sain harkoista jo palkan. Vaikka perusteiden jauhaminen on tympeää niin kannattaa kuitenkin olla avoimin mielin ihan jo oman jaksamisen vuoksi. Kyllä se siitä, motivaatio on kaiken a ja o. Nyt on kyllä koulut osaltani käyty, se on toki sanottava.

Lähihoitaja ja sairaanhoitaja eivät ole sama asia, vaikka olisi toiminut lähihoitajana kuinka kauan. Kannattaa jo opintojen alusta lähtien ajatella vastuun jakautumista ja sitä mitä osaamisen syvyyttä miltäkin ammattiryhmältä työelämässä vaaditaan. Jospa saisit tätä kautta intoa puuduttaviin vaiheisiin opinnoissa. Ihan aina voi (ja pitääkin) oppia uutta ja varsinkin terveysalalla sisäistää uusinta tietoa. Voi olla haitaksi ajatella, että minähän osaan nämä kaikki asiat jo. Suositukset muuttuvat nopeasti ja työelämässä oletetaan, että valmistuvilla sairaanhoitajilla on hallussaan uusin tieto ja ymmärrys alasta.

Joo, kannattaa tosiaan unohtaa "entinen" ja ymmärtää että lukee kohti uutta. Se ei tarkoita etteikö kokemusta voi ja tule hyödyntää, mutta tulee paljon juttuja jotka sitten on uusia vaikka aluksi voi tuntua että nämä on jo nähty. Koulu on aika puserrus, koska harjoittelut on pitkiä. Mutta lopussa kiitos seisoo ja mahdollisuuksia avautuu ihan eri tavalla.

Lisäksi saatat aika nopeasti valmistumisen jälkeen päästä/joutua itse ohjaamaan opiskelijoita ja perehdyttämään uusia työntekijöitä, jolloin sinä vuorollasi jaat eteenpäin uusinta tutkittua tietoa. Ihan siitä perushoidostakin. Et oikein voi eettisesti kestävästi jakaa sairaanhoitajana 20 vuotta vanhoja perushoidollisia oppeja toisille.

Hiukan ikävää panna ketju liikkeelle ilman että itse osallistuu muiden osanotosta huolimatta. Toivottavasti tällä ei ole mitään yhteyttä asenteeseesi opintoja kohtaan.

Mä ahotoin ensimmäisen harjoittelun, mutta perushoidon kurssin kävin kertausmielessä vaikka senkin olisi voinut suorittaa tekemällä suoraan kokeen. 

Ap:lla tuntuu nyt olevan vähän asennevammaa.

No mutta hei, muistakaa, että ne on kaksi ERI asiaa, lähihoitaja /sairaanhoitaja! Työtä pitää katsoa eri kantilta sairaanhoitajana kuin lähärinä.

Omasta kokemuksesta oli sairaanhoitajaopinnot aika läpihuutojuttu lähihoitajaopintojen jälkeen. Monissa osioissa ei tullut mitään uutta lähihoitajaopintoihin verrattuna, suurin homma oli opinnäytetyössä. Työn ohella meni reilu 2 v opinnoissa, ilman työssäkäyntiä olisi ehkä saanut rutistettua lyhyempäänkin aikaan.