Olisitko vielä sukusi kanssa tekemisissä jos olisit juuri saanut vauvan ja serkkusi tulisi ovelle sanomaan
. että hän vain tuli tarkistamaan ja tuomaan lastensa vanhoja vaatteita (joita en ollut edes pyytänyt) että kaikki on ok ja että pyydähän sitten apua ajoissa.
Olin että...? Sitten sanoin, että niin, haluat vauvan hoitoon teille vai? Joo, voihan joskus tulla, mutta ei nyt ihan vielä, on aika pieni.
Serkku oli että ei, vaan siis että haet apua ajoissa. Mutisin jotain, että joo, tässä neuvola vieressä, eiköhän apua saa jos tarvii ja lasten isän kanssa asun..
Sitten hän sanoi, että kun hän oli NIIN väsynyt kun lapset oli pieniä, että hän tietää että on väsymystä, tärkeintä on hakea apua ja tuota "hakea apua" tuli sieltä suusta niin monta kertaa etten edes laskenut. Ihan kuin olisi tullut pahoittelemaan vauvan syntymää, joka oli meille todella odotettu ja kaivattu (monen vuoden hoidot)
Olin että okei.. enkä tässä vaiheessa edes peitellyt pahastumistani enää. Otin kuitenkin vaatteet, että hän lähtisi autolleen ja pois ovelta, vaikka teki mieli sanoa, että ei nyt tarvita.
Tiedän että minusta on suvussa liikkeellä negatiivisia puheita, mm. tätini mies levittää juttua, että minulla olisi pahempia mt-ongelmia, vaikka ei ole. En tiedä, tuleeko kaikki siitä että heillä on perintöriitoja vanhempieni kanssa, enkä hirveästi edes jaksa selvitellä tai välittää, mistä ne tulee.
Kommentit (27)
Ei serkku pahalla tullut. Tarkoitti hyvää.
1. Serkkusi vaikutti tarkoittavan hyvää ja halusi auttaa.
2. Miksi et olisi tekemisissä muun sukusi kanssa serkkusi toimien takia?
Hän yrittää kömpelösti sanoa, että olisi kaivannut tukea kun oli samassa tilanteessa.
Tuollaista tapahtuu, että ihmiset tulevat kovin hyökkäävästi kun olet toipilaana. Varmaan uskaltaa paremmin tulla, se on luonnon laki varmaan ja nokkimisjärjestys.
Oman kokemukseni perusteella en. Tuollainen negatiivisuus ja "huoli" selän takana aiheuttaa vain ongelmia ja siinä vaiheessa jos tuo huoli leviää "ammattilaisten" eli sossujen tietoon niin siitä ongelmat sitten alkavat, kun kaapausbisnes alka himoitsemaan ja vainoaman lastasi, tunkee kotiisi tekemään sinusta negatiivisia spekulaatioita, jne.
Joo mäkin selitin hormoneilla sitä, että erään sukulaisen sanomiset satuttivat. Ja tiedätkö mitä, syy ei ollut hormooneissa vaan inhottavassa sukulaisessa. Esim. Ei ole ok, sanoa 2 viikon ikäiselle itkevälle lapselle (niin että äiti kuulee), että eihän me äitiä tarvita, ei. Aina syy ei ole "herkässä" äidissä, vaan on myös inhottavia, huonosti käyttäytyviä ihmisiä.
Serkusta en olis huolissaan,vaan tädin miehestä..
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kaikkien ymmärtää, että ap on ihan hormoonipäissään synnytyksen jälkeen ja paisuttelee yksinkertaisen asian ongelmaksi. Mutta kyllä se siitä ajan kanssa tasoittuu ja ap huomaa, että serkku ystävällisesti kysyi, miten ap voi ja tarjosi apua.
Niin silloin on rakkaushormoneissa vauvaan, tuo aikahan on kuin pitkä orgasmi. Niin kyllä siinä tuntuu kuin puukkona kylkeen joka ikinen vihakommentti, negatiivinens spekulaatio. Vai oletko itse koittanut vaikkapa harrastaa seksiä niin, että joku mummo/tantta on vieressä oksentamassa päällesi huolta, surua, traumaa ja tragediaa? Nämä asiat eivät yksinkertaisesti kuulu yhteen ja on todella karmeaa, miten tuo ihana tapahtuma, lapsen syntymä, ollaan saatettu kulttuurissamme valella tuollaisella tappavalla negatiivisuudella, himolla, vainolla, väkivallalla ja pahuudella
Vierailija kirjoitti:
Joo mäkin selitin hormoneilla sitä, että erään sukulaisen sanomiset satuttivat. Ja tiedätkö mitä, syy ei ollut hormooneissa vaan inhottavassa sukulaisessa. Esim. Ei ole ok, sanoa 2 viikon ikäiselle itkevälle lapselle (niin että äiti kuulee), että eihän me äitiä tarvita, ei. Aina syy ei ole "herkässä" äidissä, vaan on myös inhottavia, huonosti käyttäytyviä ihmisiä.
Aivan karmeaa. Naiset ja vauvat pitäisi tässä yhteiskunnassa suojata jollakin vähintään 5v suoja-ajalla, ettei yksikään maho, lapsikaappari tai muu hullu saa tulla lähellekään heitä. Mukaanlukien r aiskaajat ja mutiloijat lääketeollisuudessa. Toisten lisääntyminen aiheuttaa näissä mahoissa ja muissa kateellisissa niin käsittämättömiä reaktioita, että he eivät saisi tietääkään raskaudesta tai vauvasta
Minulla oli vuosia sitten aivan järkyttävän rankkoja vaiheita väkivaltaisen miehen, totaaliyksinhuoltajuuden, rahattomuuden ja oman jaksamisen kanssa. Nykyään kaikki on hyvin ja lapset hyvinvoivia aikuisia. Mutta voi että kun silloin kaipasin sitä että joku lapsuudenperheestäni olisi edes kysynyt miten voin, saati tarjoutunut auttamaan! Kuitenkin he tiesivät ihan hyvin mitä oli meneillään. Perheessäni oli vain niin tärkeää teeskennellä kaiken olevan hyvin.
Ymmärrän että aloittajan serkku veti huolensa överiksi, mutta olisin silti kiitollisempi empaattisesta sukulaisesta kuin sellaisesta joka ei välitä ollenkaan.
Joku ilo kun en tunne sukulaisia. Mun ovelle ei tulla jos siitä ei ole sovittu etukäteen mun kanssa. Sisälle en pyydä jos tulee kutsumatta.
Ja olipa ihme lässytystä jaksamisesta jne. Lapsi hoitoon 2v.+ jos lapsen vanhemmat haluavat.
Tälläkin palstalla valitetaan, että kukaan ei auta lapsiperhettä, elämä on hirveää, univaje vaivaa ja kaikki kääntävät selän. Neuvolassa kysellään turvaverkkoa jne.
Sitten ovelle tulee serkku kertomaan, että hei, jos tarvitset apua, niin pyydä.
Mitä tekee ap? No tietenkin suuttuu, kun häntä on loukattu, hänen lapselleen on tuotu vanhoja vaatteita ja hänestä ja vauvasta on puhuttu suvun kesken, että nyt se sitten sai sen.
Toivon koko sydämestäni, että ap saa mahdollsimman yksinäisen, tuskaisen ja univelkaisen äitiyden, kun ystävälliseen kädenojennukseen on varaa suhtautua tuolla tavalla!
Serkku sanoi avun hakemisesta vain siksi useamman kerran, koska olit hoo moilasena etkä tuntunut tajuavan, mitä tarkoittaa. Ja jokainen kohtaa muiden elämänvaiheet omien kokemustensa kautta. Hän on tajunnut jälkeenpäin tarvinneensa enemmän apua kuin sai, ja halusi vain kannustaa avun pyytämiseen asiassa kuin asiassa! Hän huolehti, ei arvostellut! Oikeasti hyvin harva on aidosti ilkeä, ja toivon että maailmassa olisi enemmän ymmärrystä. Nähkää asiat eri näkökulmista, ei vaan siitä omasta
Vierailija kirjoitti:
Joku ilo kun en tunne sukulaisia. Mun ovelle ei tulla jos siitä ei ole sovittu etukäteen mun kanssa. Sisälle en pyydä jos tulee kutsumatta.
Ja olipa ihme lässytystä jaksamisesta jne. Lapsi hoitoon 2v.+ jos lapsen vanhemmat haluavat.
Kuka jaksaa valvoa 2 vuotta?Lapsi hoitoon sen kuukauden alussa, kun tämä täyttää 9 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ilo kun en tunne sukulaisia. Mun ovelle ei tulla jos siitä ei ole sovittu etukäteen mun kanssa. Sisälle en pyydä jos tulee kutsumatta.
Ja olipa ihme lässytystä jaksamisesta jne. Lapsi hoitoon 2v.+ jos lapsen vanhemmat haluavat.
Kuka jaksaa valvoa 2 vuotta?Lapsi hoitoon sen kuukauden alussa, kun tämä täyttää 9 kk.
Et voi pakottaa toisen lasta hoitoon. :D
Pidä huoli sun omista asioista.
Koita kestää vaan ja keskity vauvaan. Hän on tärkein.
Eikö tuohon olisi voinut vaan sanoa, kiitos kun kerroit asiasta, me haemme apua, jos sitä tarvitsemme.
Nyt täytyy kaikkien ymmärtää, että ap on ihan hormoonipäissään synnytyksen jälkeen ja paisuttelee yksinkertaisen asian ongelmaksi. Mutta kyllä se siitä ajan kanssa tasoittuu ja ap huomaa, että serkku ystävällisesti kysyi, miten ap voi ja tarjosi apua.