Olisitko vielä sukusi kanssa tekemisissä jos olisit juuri saanut vauvan ja serkkusi tulisi ovelle sanomaan
. että hän vain tuli tarkistamaan ja tuomaan lastensa vanhoja vaatteita (joita en ollut edes pyytänyt) että kaikki on ok ja että pyydähän sitten apua ajoissa.
Olin että...? Sitten sanoin, että niin, haluat vauvan hoitoon teille vai? Joo, voihan joskus tulla, mutta ei nyt ihan vielä, on aika pieni.
Serkku oli että ei, vaan siis että haet apua ajoissa. Mutisin jotain, että joo, tässä neuvola vieressä, eiköhän apua saa jos tarvii ja lasten isän kanssa asun..
Sitten hän sanoi, että kun hän oli NIIN väsynyt kun lapset oli pieniä, että hän tietää että on väsymystä, tärkeintä on hakea apua ja tuota "hakea apua" tuli sieltä suusta niin monta kertaa etten edes laskenut. Ihan kuin olisi tullut pahoittelemaan vauvan syntymää, joka oli meille todella odotettu ja kaivattu (monen vuoden hoidot)
Olin että okei.. enkä tässä vaiheessa edes peitellyt pahastumistani enää. Otin kuitenkin vaatteet, että hän lähtisi autolleen ja pois ovelta, vaikka teki mieli sanoa, että ei nyt tarvita.
Tiedän että minusta on suvussa liikkeellä negatiivisia puheita, mm. tätini mies levittää juttua, että minulla olisi pahempia mt-ongelmia, vaikka ei ole. En tiedä, tuleeko kaikki siitä että heillä on perintöriitoja vanhempieni kanssa, enkä hirveästi edes jaksa selvitellä tai välittää, mistä ne tulee.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Serkku sanoi avun hakemisesta vain siksi useamman kerran, koska olit hoo moilasena etkä tuntunut tajuavan, mitä tarkoittaa. Ja jokainen kohtaa muiden elämänvaiheet omien kokemustensa kautta. Hän on tajunnut jälkeenpäin tarvinneensa enemmän apua kuin sai, ja halusi vain kannustaa avun pyytämiseen asiassa kuin asiassa! Hän huolehti, ei arvostellut! Oikeasti hyvin harva on aidosti ilkeä, ja toivon että maailmassa olisi enemmän ymmärrystä. Nähkää asiat eri näkökulmista, ei vaan siitä omasta
Juuri näin. Itselleni tuli mieleen, että serkku hoki avuntarjoustaan moneen kertaan myös siksi, että aloittaja varmasti tajuaisi hänen olevan vakavissaan eikä vain latelevan korulauseita kohteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Serkku sanoi avun hakemisesta vain siksi useamman kerran, koska olit hoo moilasena etkä tuntunut tajuavan, mitä tarkoittaa. Ja jokainen kohtaa muiden elämänvaiheet omien kokemustensa kautta. Hän on tajunnut jälkeenpäin tarvinneensa enemmän apua kuin sai, ja halusi vain kannustaa avun pyytämiseen asiassa kuin asiassa! Hän huolehti, ei arvostellut! Oikeasti hyvin harva on aidosti ilkeä, ja toivon että maailmassa olisi enemmän ymmärrystä. Nähkää asiat eri näkökulmista, ei vaan siitä omasta
Tuollainen "minä olen luuseri joten minä teen väkisin sinustakin luuserin" touhu on väkivaltaa. Jos sinä et pärjännyt lapsen kanssa niin se on oma häpeäsi. Se että tätä traumaansa ja huonouttaan käy oksentamassa toisen äidin niskaan on yksinkertaisesti väkivaltaa. Se verhotaan "avuksi" ja "huoleksi" mutta tosiasiassa ei eroa trauma dumppaamisesta ja mitä pidemmälle projektio menee, esim. lasuttelu ym., sitä rajumpaa väkivallan ilmaisu on
Tämä kannattaa jokaisen naisen tiedostaa jo etukäteen: jos lähipiiressä on ns. luuseriäitejä joilla on niin vaikeaa, niin vaikeaa, tai muuten rajattomia yksilöitä jotka himoitsevat tai osoittavat sairaalloista holhoamista ihmisiä kohtaan, joilla ei ole heihin minkäänlaista hoivasuhdetta, niin muuttakaa vaikka toiselle puolelle suomea synnyttämään. Tuollaisten ihmisten läsnäolo tekee äitiydestä todella vaikeaa ja he vievät shown omalla draamallaan ja "auttamisellaan", joka on tosiasiassa pelkkää vahingontekoa
Mulle jäi vaikutelma, että serkku puhui enemmän omista tuntemuksistaan omien lastensa vauva-aikana eikä niinkään siitä ettei uskoisi sun pärjäävän. Serkku ei ehkä osannut/uskaltanut pyytää apua kun olisi sitä tarvinnut ja kärsii asiasta edelleen.
Olisin todellakin serkun kanssa tekemisissä. Voi olla että sä voit olla hänelle tueksi ja jos sattuu tulemaan tarpeeseen, hän sinulle
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vuosia sitten aivan järkyttävän rankkoja vaiheita väkivaltaisen miehen, totaaliyksinhuoltajuuden, rahattomuuden ja oman jaksamisen kanssa. Nykyään kaikki on hyvin ja lapset hyvinvoivia aikuisia. Mutta voi että kun silloin kaipasin sitä että joku lapsuudenperheestäni olisi edes kysynyt miten voin, saati tarjoutunut auttamaan! Kuitenkin he tiesivät ihan hyvin mitä oli meneillään. Perheessäni oli vain niin tärkeää teeskennellä kaiken olevan hyvin.
Ymmärrän että aloittajan serkku veti huolensa överiksi, mutta olisin silti kiitollisempi empaattisesta sukulaisesta kuin sellaisesta joka ei välitä ollenkaan.
buumerivanhemmat tai tädit enot jos on niin turha toivo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkku sanoi avun hakemisesta vain siksi useamman kerran, koska olit hoo moilasena etkä tuntunut tajuavan, mitä tarkoittaa. Ja jokainen kohtaa muiden elämänvaiheet omien kokemustensa kautta. Hän on tajunnut jälkeenpäin tarvinneensa enemmän apua kuin sai, ja halusi vain kannustaa avun pyytämiseen asiassa kuin asiassa! Hän huolehti, ei arvostellut! Oikeasti hyvin harva on aidosti ilkeä, ja toivon että maailmassa olisi enemmän ymmärrystä. Nähkää asiat eri näkökulmista, ei vaan siitä omasta
Tuollainen "minä olen luuseri joten minä teen väkisin sinustakin luuserin" touhu on väkivaltaa. Jos sinä et pärjännyt lapsen kanssa niin se on oma häpeäsi. Se että tätä traumaansa ja huonouttaan käy oksentamassa toisen äidin niskaan on yksinkertaisesti väkivaltaa. Se verhotaan "avuksi" ja "huoleksi" mutta tosiasiassa ei eroa trauma dumppaamisesta ja mitä pidemmälle projektio menee, esim.
Et sinäkään ihan terve taida olla.
Ap voisi tarkentaa, mikä se ongelma oikeastaan oli?
En olisi.