Pohdintaa toisesta lapsesta ja koska olisi sopiva aika vai koskaan.

Eli tilanteemme on se, että esikko 1,5vuotias, hänen aikaansaamiseksi kulutettiin vuosia a tuhansia euroja lapsettomuushoidoissa. Sen jälkeen yllätysraskaus, joka valitettavasti kohdunulkoinen ja vei mennessään toisen munajohtimeni. Mies on puhunut toisesta vauvasta varmaan vuoden verran, itse en tiedä, ehkä joskus. Nyt kuitenkin aloin miettiä, että toisen luomuplussan todennäköisyys meidän tapauksessa (yksi munajohdin, PCO, äärimmäisen huonot siittiöt) on häviävän pieni, eli pitäisikö siis jättää pillerit ja " ottaa riski" . Melkoisella varmuudella kuitenkin joskus vielä tulen siihen tulokseen, että toisen lapsen haluan ja silloin sen saaminen on todenäköisesti vieläkin vaikeampaa kuin nyt. Mitähän mä yritän sanoa. Olenko hullu, jos luovun ehkäisystä tässä tilanteessa, vaikka en varsinaisesti toista lasta (vielä) haluakaan? Ajatuksia?