Miten voikin olla niin, että

perheissä joissa jommallakummalla vanhemmalla tai molemmilla on päihdeongelmaa, niin näissä perheissä kasvaneista lapsista voi tulla keskenään täysin erilaisia. En siis tarkoita yhden perheen lapsia, vaan siis jos on kaksi päihdeperhettä, niin yhdessä lapsista tulee kammottavia tyyppejä kun taas toisessa voi kasvaa lapsia joilla on näkemystä maailmaan ja olemiseen normaalilla tavalla.

Varsinkin nykyään. Joku päihdetyyppi saa lapsistansa aikaan - siis vaikka ne lapset eivät edes olisi hänen luonaan asuvia - täysin hölmöjä riehujia, tyyppejä, joiden käsitys oikeudesta, käytöksestä on täysin prseestä. Nää tulee ja riehuu niin paljon kuin haluaa, ihan missä vaan, häiriköivät, hajottavat...

Sitten voi olla päihdeperhe, jonka lapset kuitenkin osaavat hillitä itsensä, voi olla että joku saa sen saman päihdeperinnön, mutta käytös on kuitenkin joissakin rajoissa, ettei nyt sentään ihan mitä vaan tee! ja ymmärtää jopa sen, mikä on laki ja mikä on kriminaalin laki, ymmärtää näiden eron.

Ehkä siinä ekassa, jossa lapsistakin tulee hirviöitä, syy on geeneissä! Alun alkaen on psykopatian siemen päässä.

Alkoholistejakin on erilaisia!

Geeneissä se kai on se psykopatia. Ja pahenee tietenkin, kun lapsi saa rakkaalta isältään esimerkkiä, miten tätä maailmaa katsellaan. Ja se katseluaukko on sellainen sentin levyinen räppänä.... Kun taas siellä toisessa päihdeperheessä jostain syystä, etenkin varmaan siksi kun se psykopatian siemen ei geeneissä kulje, perspektiivi maailman katseluun tulee isoksi maisemaksi!

Ja jonkun on sitten tuosta sentin levyisen katseluaukon omaavan tekemisistä kärsittävä!

Eiks noita hulluja saa hoitoon! Ai niin, mutta mitä se hyödyttää, kun se geeni on mikä on, niin eihän tollaseen psykopaattiin mikään tehoa. Ei tehoa mikään! Antaa oman päänsä sisällön kakaroillensakin perinnöksi! Siinäpä sitä perintöä onkin!