Lue keskustelun säännöt.
Vela - biologinen kello
08.02.2025 |
Molemmat otsikon termit on vähän meh, mutta haluan vain avautua jonnekin.
Haluaisin alustaa sanomalla että EN tuomitse ketään muuta lisääntymisestä tai lisääntymättä jättämisestä, en ainakaan tässä tekstissäni, kyse on omasta tilanteestani.
Olen vapaaehtoisesti lapseton siinä mielessä että en ole kyllä valinnut niitä seikkoja jotka ovat johtaneet siihen, etten "voi" lisääntyä. Mutta että tietenkin olen valinnut olla yrittämättä lapsia.
Nyt kolmenkympin jälkeen joskus ehkä 28-29-vuotiaana alkanut mikälie hormonaalinen tunnesekoilu on kuitenkin vain intensifioitunut. Olen onnekseni mitattavilla tavoilla varsin älykäs ja pystyn muutenkin käsittelemään tunteitani, joten tiedän että vaikka joku asia tuntuisi suorastaan sielun tasolla pakolta, se ei sitä välttämättä ole. Minusta tuntuu edelleen älyllisesti, realistisesti siltä ettei missään nimessä lapsia, eikä todellakaan olisi taloudellisesti mahdollista eikä edes isää niille lapsille. Mutta tunnetasolla se tuntuu aivan pakolta ja aivot syöttää ties mitä vauvvahuttua kaiken aikaa, selkeästi tunne myös aaltoilee jonkin verran kuukautiskierron mukaan.
En siis oikeasti ihmettele että jos joku ei ole painavista syistä lapseton vaan enemmänkin ajatuksella "hmm enpä tiedä" tai ehkä sellainen virran mukana menevä ihan tavistyyppi (hyvällä tavalla!) että kolmikymppisenä sitä yhtäkkiä onkin kuin villieläin sen suhteen että äkkiä nyt ne mukulat jonkun kanssa :D
Itse jatkan lapsettomana ja eiköhän viimeistään menopaussi laannuta nämä jutut. Pidän lapsista ja etenkin vauvoista ja olen kasvattanut omat nuoremmat sisarukseni eli mitään lapsivihaa en pode. Teininä tosin oli sitäkin koska suvun onnettomat ja vihamieliset naiset puhuivat todella rumasti ja painostavasti että "pian sinunkin mahassa kasvaa lapsi " tai "sinä et sitä valitse , vielä mieli muuttuu, naisen tehtävä on olla äiti" jne. Lapsuudenperheeni ei myöskään ole luonut mitään illuusiota että omissa lapsissa olisi vanhuuden turva tai mitään sellaista.
Eli aiheeseen liittyvät surut ja pohdinnat on onneksi jo käyty läpi ennen tätä hormonimyrskyä. Ja ennen kuin joku tietynlainen mies tulee keulimaan että kuolen näivettyneenä kissojen keskellä niin voin luvata että et halua minua eli turha kohdistaa aggressiota väärin, et haluaisi minua eivätkä hypoteettiset lapseni voisi hyvin jos niitä tekisin. Minulla ei edes ole kissoja koska en voi huolehtia edes niistä todennäköisesti.
Kommentit (30)
Se tunne pahenee kolmekymppisenä ja lopulta muuttuu katumukseksi menopaussin aikaan.
Turha taistella biologiaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen maho enkä saa lapsia. Sain yh isän mutta sitten huomasin etten jaksaisi niitä.
Natalie K.?
Eipä koskaan alkanut mikään biologinen kello kolkuttaa.
N55
Vierailija kirjoitti:
Eipä koskaan alkanut mikään biologinen kello kolkuttaa.
N55
Ei kaikilla ilmeisesti alakaan. Itselläni ja yhdellä hyvällä ystävällä on näin käynyt, minua joitain vuosia vanhemmalla parhaalla ystävällä ei ole mikään biologinen kello tikitellyt tai kolkutellut. Tunnen myös ainakin yhden vanhemman ihmisen jolla myös joskus kolmenkympin korvilla alkoi suoranainen vauvahulluus ja teki sitten lapset vain ensimmäisen sopivan aviomieskandidaatin kanssa. Liitto ei kestänyt mutta lapset hoidettiin hyvin ja sosiaalisestihan tuo oli hyvin tuettu asia.
En itse usko että tämä tunne (viitaten eri kommenttiin) muuttuisi katumukseksi kun nytkään se tunne ei missään nimessä ole "minä haluan sittenkin luoda uutta elämää ja kasvattaa lapsen aikuiseksi". Pikemminkin se on jonkinlainen nälän kaltainen tuntemus mutta sen sijaan että tekee mieli ruokaa, kuuluu päässä vain höttöä missä sitä olisi suloinen pikkulapsi hoivattavana. Mitään erityistä hoivaviettiä minulla ei käytännön tasolla edes ole enkä todellakaan halua lapsia.
Miten sinä muka olet fiksu jos ei ole tuohon ikään mennessä varaa elättää itseäsi tai edes pientä lasta?
Kannattaa käyttää nuoruusvuodet hyvin ja hakkia rahaa niin sitten voi tehdä lapsia ja myös nauttia elämästä. Usko pois raha tuo onnen ja onnelinen löytää kumppanin ja jaksaa jopa lisääntyä.
Itse olen oikea vela koska vihaan lapsia ja varsinkin vauvoja. Ja olen myös rutiköyhä koska olen elänyt vain itselleni ja vältellyt normojen ikäisteni lapsellisten seuraa. Olisi alusta asti pitänyt mennä jonnekkin metsäkonekouluun tai juristiksi opiskelemaan, eikä valita työskentelyä kulttuurialalla jossa kuolen nälkään ja jossa kaikki maailman typerimmät naudat koko ajan vaatii palveluja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pitää miettiä, että katuuko vanhana asiaa. En tarkoita sitä, että aikuinen lapsi hoitaisi vanhana vaan yleensä miettiä, millainen vanhuus tulee, kun ei ole lapsia eikä lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä muka olet fiksu jos ei ole tuohon ikään mennessä varaa elättää itseäsi tai edes pientä lasta?
Kannattaa käyttää nuoruusvuodet hyvin ja hakkia rahaa niin sitten voi tehdä lapsia ja myös nauttia elämästä. Usko pois raha tuo onnen ja onnelinen löytää kumppanin ja jaksaa jopa lisääntyä.
Itse olen oikea vela koska vihaan lapsia ja varsinkin vauvoja. Ja olen myös rutiköyhä koska olen elänyt vain itselleni ja vältellyt normojen ikäisteni lapsellisten seuraa. Olisi alusta asti pitänyt mennä jonnekkin metsäkonekouluun tai juristiksi opiskelemaan, eikä valita työskentelyä kulttuurialalla jossa kuolen nälkään ja jossa kaikki maailman typerimmät naudat koko ajan vaatii palveluja lapsille.
Voihan ihminen olla älykäs ÄO-mitattavasti, mutta vaikkapa niin työkyvytön ja tai traumatisoitunut/pershäröinen/antisosiaalinen, ettei työ nappaa tai elämänhallinta suju.
Olisi minulla nyt toki varaa elättää itseni lisäksi yksi suht. normaali lapsi, mutta kukaan ei voikaan taata että lapsi olisi terve. Lisäksi ei tosiaan ole sitä miestä jonka kanssa lisääntyä. Elätän itseni yrittäjänä juuri koska olen osa-aikatyökyvytön eikä pää kestä muita ihmisiä hetkeäkään työkavereina, asiakkaat kestää juuri ja juuri kun kommunikaatio on 99% etänä. :)
En siis haluaisi joka tapauksessa, vaikka jokin kosminen totuus voisi luvata että lapsi tulee olemaan fyysisesti terve ja sen verran normoisa, että itsenäistyy parikymppisenä, että minulla olisi yksinään se lapsi elätettävänä. En koe että minä voisin tarjota lapselle, ilman omaa tukiverkkoakaan, hyvän lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi perhehelvetti per elämä oli riittävästi. Lisäksi suvussa on kehitysvammaisuutta, neurologisiahäiriöitä ja mt-ongelmia, niin en halunnut lähteä ottamaan riskiä lapsia tekemällä. Vahva ei lapsille siis omalla kohdalla, eikä ole asia kaduttanut.
Yksi hyvä ystäväni oli vela todella "vakaumuksella" siihen 40-vuotiaaksi asti, jolloin yhtäkkiä hankki lapsen uuden miesystävänsä kanssa. Lapsesta kasvoi aivan ihana tyttö, ja ystäväni mielestä tämä oli hänen elämänsä paras päätös.
Ei tuossa minusta ole mitään kummallista tai noloa. Ihminen ei pysy samana vuosikymmeniä. Mieli muuttuu jos on muuttuakseen, eikä kenenkään kannata pelkän periaatteen antaa ohjailla elämäänsä.
Itse olen nyt nelikymppinen, ja elämäni olosuhteet ovat olleet sellaiset, ettei minulla ole koskaan ollut edes parisuhdetta, saatikka sitten lapsia. En ole periaatteesta vela, enkä myöskään ole koskaan mitään erityistä vauvakuumetta kokenut. Ajattelin joskus nuorena etäisesti, että olisi kiva joskus saada lapsi, mutta elämä meni näin ja minkäs sille voi. Ehkä voisin edelleen saada ainakin yhden lapsen (suvussani on ollut aika vanhoja synnyttäjiä), mutta parisuhdetta ei ole edelleenkään ja rahallisesti tilanne on edelleen aivan surkea, joten tuskinpa tämä tästä ajoissa korjaantuu.
Turha sitä ainakaan myöhemmin katua on, kuten joku ylempänä kirjoittava pelotteli. Itse en ole ainakaan tehnyt mitään katumisen arvoista. Mitä olisin voinut tehdä toisin? Hankkia lapsen surkeaan, stressaavaan elämäntilanteeseen jonkun tuntemattoman miehen kanssa vain siksi, että voisin myöhemmin sanoa, että eipähän ainakaan tule kaduttua lapsettomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän ap, olet jo asian päättänyt. Oikein hyvältä kuulostaa tapauksessasi lapsettomaksi jääminen. Ihminen joka ei siedä muita ihmisiä, melua yms ja on vain osatyökykyinen. Silloin on parempi jäädä lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Eipä koskaan alkanut mikään biologinen kello kolkuttaa.
N55
Eipä minullakaan. Vanhetessa sitä rauhoittuu ja oppii kärsivällisyyttä sillä lailla, että jaksan nyt muiden lapsia paremmin, mutta vieläkään en halua viettää niiden seurassa kovin kauaa enkä alle kouluikäisten seurassa ollenkaan. Olisi ihan katastrofi saada lapsi ja joutua kestämään sitä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8, en saa viestiäsi lainatuksi, mutta minulla on aika samanlaiset ajatukset (miinus se, että minulla ei olisi varaa edes elättää lasta).
Miten "fiksuus" edes määritellään tässä asiassa? ÄO oli minulla joko 156 tai 159 (en muista kumpi tuo viimeinen numero oli). Veikkaan että se on aika paljon enemmän kuin useimmilla lapsiperheillä, joilla tässä naapurustossa menee oikein mukiinmenevästi. En ole päihdeongelmainen. En ole pahasti traumatisoitunut lapsena. Minulla ei ole mitään "tekosyytä" olla luuseri, mutta elämästäni tuli kuitenkin ihan surkuhupaisa farssi.
Äly sentään riitti siihen, etten omaksi huvikseni lisääntynyt tällaiseen tilanteeseen.
Niin on ihmiset erilaisia. Minäkin olen vela, nyt 42 vuotias. Kerran siellä kolmenkympin tietämillä noin 3 minuutin ajan tosissani mietin, että haluaisinko sittenkin lapsia. Sitten se hulluus meni ohitse ja totesin että en todellakaan halua. Ja näin on ollut koko elämäni ennen sitä kolmea minuuttia, ja sen kolmen minuutin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni puhuu katumuksesta ja että sitä pitää miettiä. En ymmärrä miksi ajattelette, että katumuksen miettiminen on tärkeää siksi että voisi muuttaa mielensä. Minä mietin katumusta siitä näkökulmasta, että mitä teen sitten jos kadun. Miten käsittelen katumuksen tunteet jne jos sellaiset syntyy. Tällä hetkellä ajattelen että jos alan katua asiaa jota en ole koskaan halunnut, tervehdin ilolla ja mielenkiinnolla myös, tätä tunnetta. Koska se olisi matka itseeni, jota en tunne lainkaan. Katumushan ei ketään tapa, räjäytä ilmaan tai muutakaan. Se on tunne. Ja ajattele sinä asiaa jota et ole villeissä unissakaan koskaan kaivannut tai mitenkään elämäsi suunnitelmiin liittänyt. Ja vanhana alkaisit sitä katua. Olisihan se.. VILLIÄ. Katuisit sitä että ole ollut valtamerikapteeni. Ja nyt älähdät: nomutta ihan eri asia koska lapset on biologinen tarve jne. Mutta ei ne vaan kaikille ole. Minä en koskaan ajattelisi perheellisyyttä tai lastenhankintaa itsenäisesti ja sisäsyntyisesti, ajattelen sitä koska asiaa tuodaan ulkopuolelta tietoisuuteeni. Onneksi olen jo kohta ns rajan toisella puolella
n41v
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä muka olet fiksu jos ei ole tuohon ikään mennessä varaa elättää itseäsi tai edes pientä lasta?
Kannattaa käyttää nuoruusvuodet hyvin ja hakkia rahaa niin sitten voi tehdä lapsia ja myös nauttia elämästä. Usko pois raha tuo onnen ja onnelinen löytää kumppanin ja jaksaa jopa lisääntyä.
Itse olen oikea vela koska vihaan lapsia ja varsinkin vauvoja. Ja olen myös rutiköyhä koska olen elänyt vain itselleni ja vältellyt normojen ikäisteni lapsellisten seuraa. Olisi alusta asti pitänyt mennä jonnekkin metsäkonekouluun tai juristiksi opiskelemaan, eikä valita työskentelyä kulttuurialalla jossa kuolen nälkään ja jossa kaikki maailman typerimmät naudat koko ajan vaatii palveluja lapsille.
Mä olen mensa-älykäs. En silti onnistunut hankkimaan rahaa nuorena. Ison osan asiaan teki nepsyys, kun tuo elämä ei meillä kaikilla luista ihan niin vaan älystä huolimatta. Ja jotenkin sitä pitäisi tosi nuorena olla jo joku suunnitelma, ihan peruskoulusta lähtien, jota toteuttaa. Mä oon nyt yli neljäkymmentä eikä mulla vieläkään oo suunnitelmaa. Ei vieläkään mitään hajua mitä haluan tehdä isona. Mulla on avioliitto, talo, hyvä työpaikka, elämä rullaa nykyään ihan kivasti, mutta on siihen aikansa mennyt että sai itsensä velattomaksi ja rahaa olisi lapsiinkin joita en koskaan halunnut.
Hyvää pohdiskelua. Itse en olisi kestänyt sitä tuskaa, mitä pelkäsin, joka olisi voinut tulla vanhemmalla iällä, kun olisi lapsien hankinta ollut sitten jo myöhäistä. Mietin asioita, kuten, että olisin sitten kateellinen ystäville heidän jälkipolvista ja kuinka he heidän kuulumisista kertoisi ja siitä mahdollisesti valtavasta tyhjyyttömyydestä, kun ei mitään jätä tänne maailmaan jälkeensä ja viettäisin yksin vanhuuteni ilman, että kukaan olisi minusta kiinnostunut. Nämä olivat suurin syy lastenhankintaan.
Eli kannttaa miettiä myös tulevaisuutta ja onko henkistä kanttia oikeasti jättää lapset hankkimatta. Miltä tuntuu, kun olet 50 tai 60? Olen nyt itse 50-vuotias ja en voisi olla onnellisempi, että hankin lapsia. Niitä tule lopulta kolme ja kaikki opiskelee ja kaikkien tulevaisuus näyttää hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä muka olet fiksu jos ei ole tuohon ikään mennessä varaa elättää itseäsi tai edes pientä lasta?
Kannattaa käyttää nuoruusvuodet hyvin ja hakkia rahaa niin sitten voi tehdä lapsia ja myös nauttia elämästä. Usko pois raha tuo onnen ja onnelinen löytää kumppanin ja jaksaa jopa lisääntyä.
Itse olen oikea vela koska vihaan lapsia ja varsinkin vauvoja. Ja olen myös rutiköyhä koska olen elänyt vain itselleni ja vältellyt normojen ikäisteni lapsellisten seuraa. Olisi alusta asti pitänyt mennä jonnekkin metsäkonekouluun tai juristiksi opiskelemaan, eikä valita työskentelyä kulttuurialalla jossa kuolen nälkään ja jossa kaikki maailman typerimmät naudat koko ajan vaatii palveluja lapsille.
Mä olen mensa-älykäs. En silti onnistunut hankkimaan rahaa nuorena. Ison osan asiaan teki nepsyys, kun tuo elämä ei meillä kaikilla luista ihan niin vaan äly
Ei se, että mitä haluaa tehdä isona ole iso juttu. Kaikilla ei tule sellaista. Ja sen kanssa pitää vain oppia elämään. Paljon mielenkiintoisemmaksi elämä voi tulla sillä, että sitä ei tavoitteellisesti suorita.
Vanhainkodissa työskentelevänä täytyy sanoa, että älkää nyt herranen aika sen takia lapsia tehkö, että olettaisitte heidän tapaavan teitä, kun olette vanhoja. Moni asiakas on asunut täällä koko työssäoloni ajan, eli 16 vuotta. Heidän lapsensa tai lapsenlapsensa käyvät vierailulla yleensä kerran tai kahdesti vuodessa. Muuten ei näy ketään. On ihan kamalaa katsella sitä vanhusten surua, kun ketään ei käy.
Sen sijaan täällä asuu kaksi entistä lapsetonta opettajaa, jotka olivat selvästi suosittuja aikoinaan. Heillä käy entisiä oppilaita vierailemassa viikottain.
Ei se verisukulaisuus mitään auta.
Vanhainkodissa työskentelevänä täytyy sanoa, että älkää nyt herranen aika sen takia lapsia tehkö, että olettaisitte heidän tapaavan teitä, kun olette vanhoja. Moni asiakas on asunut täällä koko työssäoloni ajan, eli 16 vuotta. Heidän lapsensa tai lapsenlapsensa käyvät vierailulla yleensä kerran tai kahdesti vuodessa. Muuten ei näy ketään. On ihan kamalaa katsella sitä vanhusten surua, kun ketään ei käy.
Sen sijaan täällä asuu kaksi entistä lapsetonta opettajaa, jotka olivat selvästi suosittuja aikoinaan. Heillä käy entisiä oppilaita vierailemassa viikottain.
Ei se verisukulaisuus mitään auta.
Olen maho enkä saa lapsia. Sain yh isän mutta sitten huomasin etten jaksaisi niitä.