Lue keskustelun säännöt.
Miten ihminen elää syyllisyyden tunteen kanssa?
07.02.2025 |
Jos tietää tehneensä jotain väärää eikä ole kyennyt ottamaan vastuuta tekemisistään (tai myöntämään virheitään) ja on aiheuttanut paljon vahinkoa jonkun toisen elämään, ovatko nämä tuntemukset kropassa jollain tavalla läsnä tai tulevatko ne pintaan enemmin tai myöhemmin?
Harva varmaan tahallaan haluaa pahaa kenellekään.
Kuvitellaan vaikka tilanne, jossa joku on oikaissut tien yli ja autoilija vahingossa tölväisee tätä henkilöä. Autoilija poistuu paikalta raukkamaisesti, koska ei halua seuraamuksia ja on vihainen koska tyyppi on "juossut" auton alle. Taustapeilistä näkee, että henkilö nousee ylös. Autoilijalla on ollut ylinopeutta tilanteessa, mutta ei ole ajanut kenenkään yli suojatiellä.
Kotona autoilija miettii asiaa uudestaan. Miten hän voi jatkaa elämäänsä?
Kommentit (46)
Pakko se vain on elää. Joka päivä tunnen syyllisyyttä siitä, etten voinut pelastaa läheistäni. Mutta elämä jatkuu ja minun on ollut pakko opetella elämään syyllisyyden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahanteon uhri ainakin tietää millainen henkilö oikeasti on.
Täytyy olla sietämätön tunne sille väärintekijälle. Ei voi repiä tunnetta irti tai raapia.
Aloituksessa kuvatussa tilanteessa jalankulkija on se, joka on tehnyt väärin. Vttuako menee juoksentelemaan autotielle. Ei se ole jalankulkijoiden paikka, kun kyseessä ei edes ollut suojatie.
Luonnollisesti puhun jostakin muusta tilanteesta, johan sen rivien välistä osaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Ja vaikka tuntisikin syyllisyyttä, ei se estä jatkamasta elämää. Sekin on yksilöllistä, mistä asioista tuntee syyllisyyttä ja miten antaa tunteidensa vaikuttaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Narsistit eivät tunne. Olet ihan oikeassa, subjektiivinen kokemus. Mutta narsistikin tietää tiedon tasolla mikä on oikein ja mikä väärin, ja myös sen, mitä häneltä odotetaan. Ellei ole todella tyhmä narsisti. Et varmaan tarkoittanutkaan tyhmiä narsisteja, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Ja vaikka tuntisikin syyllisyyttä, ei se estä jatkamasta elämää. Sekin on yksilöllistä, mistä asioista tuntee syyllisyyttä ja miten antaa tunteidensa vaikuttaa elämäänsä.
Robottimurit eivät anna tunteidensa vaikuttaa elämäänsä, ihmiset kyllä antavat, vaikka yli-ihmiseksi itsensä tuntisivatkin.
Sitten kun kasvat isoksi ymmärrät, ettei ole oikeaa tai väärää. Jos olisi, ihminen ei ehtisi muuta tehdäkään kuin katua tekojaan.
Voidaan näet ajatella että pelkkä olemassaolo olisi väärin, koska se kuormittaa ympäristöä ja uhkaa planeetan elinkelpoisuutta. Puhumattakaan kuluttamisesta ja materialistisesta elämäntavasta.
Syyllisyys on jäänne evoluutiosta, joka takasi henkiinjäämisen. "Tarkistinko varmasti sen pusikon sapelihammastiikerin varalta? Viime reissulla moni kuoli, kun ei oltu huolellisia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Narsistit eivät tunne. Olet ihan oikeassa, subjektiivinen kokemus. Mutta narsistikin tietää tiedon tasolla mikä on oikein ja mikä väärin, ja myös sen, mitä häneltä odotetaan. Ellei ole todella tyhmä narsisti. Et varmaan tarkoittanutkaan tyhmiä narsisteja, vai mitä?
Ei tarvitse olla narsisti ollakseen tuntematta syyllisyyttä. Riittää, että ihmiselle itselleen on tehty riittävästi pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kasvat isoksi ymmärrät, ettei ole oikeaa tai väärää. Jos olisi, ihminen ei ehtisi muuta tehdäkään kuin katua tekojaan.
Voidaan näet ajatella että pelkkä olemassaolo olisi väärin, koska se kuormittaa ympäristöä ja uhkaa planeetan elinkelpoisuutta. Puhumattakaan kuluttamisesta ja materialistisesta elämäntavasta.
Syyllisyys on jäänne evoluutiosta, joka takasi henkiinjäämisen. "Tarkistinko varmasti sen pusikon sapelihammastiikerin varalta? Viime reissulla moni kuoli, kun ei oltu huolellisia".
Okei, no sittenhän ei tarvita sääntöjä, lakeja, eduskuntaa eikä poliisejakaan. Kiva! Melko paksua itsevalehtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa esimerkkitapauksessa autoilijan tekemä vääryys oli se paikalta pakeneminen ilman, että olisi pysähtynyt varmistaakseen että jalankulkija on kunnossa, tarjotakseen apua ja selvittääkseen onnettomuuden. Se tölväisy sinänsähän oli ap:n mukaan vahinko.
Mutta joo, täytyy tunnustaa väärät tekonsa itselleen ja jos on uskovainen niin Jumalalle sekä mahdollisuuksien mukaan selvittää vääryys uhrin (ja mahdollisesti rikosoikeuden) kanssa jälkeenpäin.
Ehkäpä kaikkia eivät jää syyllisyyden tunteet vaivaamaan tietoisesti eikä edes alitajuisesti, ainakaan kovin herkästi. Jotkut taas tuntevat syyllisyyttä herkästi. Se on hyvä jos on herkkä omatunto, toisaalta pitää ottaa vastaan myös myös anteeksianto ja olla armollinen itseäänkin kohtaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Narsistit eivät tunne. Olet ihan oikeassa, subjektiivinen kokemus. Mutta narsistikin tietää tiedon tasolla mikä on oikein ja mikä väärin, ja myös sen, mitä häneltä odotetaan. Ellei ole todella tyhmä narsisti. Et varmaan tarkoittanutkaan tyhmiä narsisteja, vai mitä?
Ei tarvitse olla narsisti ollakseen tuntematta syyllisyyttä. Riittää, että ihmiselle itselleen on tehty riittävästi pahaa.
Minulle on tehty aivan riittävästi pahaa. Se on _lisännyt_ empatiaani muita kohtaan. Tunnen empatiaa jopa minua satuttaneita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Narsistit eivät tunne. Olet ihan oikeassa, subjektiivinen kokemus. Mutta narsistikin tietää tiedon tasolla mikä on oikein ja mikä väärin, ja myös sen, mitä häneltä odotetaan. Ellei ole todella tyhmä narsisti. Et varmaan tarkoittanutkaan tyhmiä narsisteja, vai mitä?
Ei tarvitse olla narsisti ollakseen tuntematta syyllisyyttä. Riittää, että ihmiselle itselleen on tehty riittävästi pahaa.
Minulle on tehty aivan riittävästi pahaa. Se on _lisännyt_ empatiaani muita kohtaan. Tunnen empatiaa jopa minua satuttaneita kohtaan.
Eri ihmisille se vaikuttaa eri tavalla. Hyvin yksilöllistä.
Normaalisti tunteva ihminen tuntee empatiaa, syyllisyyttä ja hänellä on omatunto.
Narsistilla, sosiopaatilla ja psykopaateilla ei ole kykyä näihin.
Kyllä ihminen on jollakin tapaa henkisesti sairas, jos hän ei tunne syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kasvat isoksi ymmärrät, ettei ole oikeaa tai väärää. Jos olisi, ihminen ei ehtisi muuta tehdäkään kuin katua tekojaan.
Voidaan näet ajatella että pelkkä olemassaolo olisi väärin, koska se kuormittaa ympäristöä ja uhkaa planeetan elinkelpoisuutta. Puhumattakaan kuluttamisesta ja materialistisesta elämäntavasta.
Syyllisyys on jäänne evoluutiosta, joka takasi henkiinjäämisen. "Tarkistinko varmasti sen pusikon sapelihammastiikerin varalta? Viime reissulla moni kuoli, kun ei oltu huolellisia".
Okei, no sittenhän ei tarvita sääntöjä, lakeja, eduskuntaa eikä poliisejakaan. Kiva! Melko paksua itsevalehtelua.
Filosofiset totuudet ja yhteiskunnalliset realiteetit ovat aivan eri asioita. Useinkaan niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos et ole huomannut, niin meille valehdellaan jatkuvasti eri tasoilla. Syynä on se, että koitetaan pitää ihmislauma järjestyksessä, joka on pienempi paha kuin täysi anarkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole tunteita. Syyllisyys ei auta käsittelemään rakentavasti asioita, se on negaamista. Mutta jokin omatunto voisi olla ja etiikka.
Narsisteilla ja psykopaateilla ei ole tunteita, he kykenevät elämään syyllisyytensä kanssa.
Juu ei. Heillä kun ei ole sitä tunnetta, mistäkään.
Paitsi, että sain narsistin kiinnin valehtelusta.
Mistä? Luuletteko, että minä sen teille kerron.
t. N.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta kun on tunnustanut syyllisyytensä edes itselleen, voi elää rauhassa syyllisenä. Sitä kutsutaan moraaliksi. Vastuunpakoilu ja kieltäminen sen sijaan aiheuttavat oireita, mutta paatunut ihminen ei ole välittävinään niistä.
Kaikki ei välitä oikeasti.
Mä en ainakaan välitä. Tosin yleensä en vahinkoja teekkään, mutta jos tahallaan jotain teen, niin en kyllä välitä
Noo, alaspäin, n. kunnioittaa niitä, vanhempia ihmisiä, joilla on kokemusta elämästä.
...
Tehtyjä virheitä. Pystyy myöntämään sen, oman tehdyt virheensä.
Ja sen jälkeen, ihan hyvää seuraa.
t. n. 3.ssa polvessa
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti tunteva ihminen tuntee empatiaa, syyllisyyttä ja hänellä on omatunto.
Narsistilla, sosiopaatilla ja psykopaateilla ei ole kykyä näihin.
Kyllä ihminen on jollakin tapaa henkisesti sairas, jos hän ei tunne syyllisyyttä.
Eipä moni näytä tuntevan...
Lapsena tunsin syyllisyyttä joka ikisestä pikkuasiasta. Olinhan "kiltti tyttö", kolme kunniakirjaa saanut ala-asteella. Stressasin ja ahdistuin valtavasti kaikesta, ja herkästi itkin. Sääntöjen noudattaminen oli erityisen tärkeää minulle. En uskaltanut tehdä mitään pahaa, puhua ilman filtteriä, väittää vastaan, tiuskia tai ilkeillä. Jonotin kiltisti, kun muut etuilivat malttamattomasti. Odotin aina maltillisesti, että opettaja oli puhunut asiansa loppuun toisen oppilaan kanssa ennen kuin avasin suuni sanoakseni jotain. Liian monet oppilaat taas säntäsivät opettajan luokse, välittämättä siitä, että hänellä oli asia kesken jonkun toisen kanssa, ja alkoivat hölöttämään. Ja ne "rohkeammat", assertiivisemmat oppilaat pääsivät aina ensin opettajan puheille, vaikka itse olin ollut paikalla odottamassa, näkyvästi, ensin. Opettaja aina huomioi ne äänekkäämmät ensin.
Tajusin sitten jossain kohtaa, että muita ei kiinnosta. He vain menevät ja tekevät välittämättä yhtään, miten heidän käytös ja sanat vaikuttaa muihin. Ensiksi pidin heitä moukkina, mutta sitten aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, kuinka paljon helpompaa heidän elämänsä on.
Aloin ajattelemaan, että miksi itse edes vaivaudun, jos muutkaan ei vaivaudu?
Nykyään en paljoa empatiaa, syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa asioista tunne. Toki joskus, mutta en aina. Ilkeitä tai pahoja tekoja en kuitenkaan varta vasten tee. En enää vain välitä liikoja, ja pidän puoleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne syyllisyyttä lainkaan. Hyvin yksilöllinen, subjektiivinen kokemus.
Narsistit eivät tunne. Olet ihan oikeassa, subjektiivinen kokemus. Mutta narsistikin tietää tiedon tasolla mikä on oikein ja mikä väärin, ja myös sen, mitä häneltä odotetaan. Ellei ole todella tyhmä narsisti. Et varmaan tarkoittanutkaan tyhmiä narsisteja, vai mitä?
Ei tarvitse olla narsisti ollakseen tuntematta syyllisyyttä. Riittää, että ihmiselle itselleen on tehty riittävästi pahaa.
Minulle on tehty aivan riittävästi pahaa. Se on _lisännyt_ empatiaani muita kohtaan. Tunnen empatiaa jopa minua satuttaneita kohtaan.
Jos sinulle kävisi kuin Lara Loganille asia saattaisi muuttua.
Aloituksessa kuvatussa tilanteessa jalankulkija on se, joka on tehnyt väärin. Vttuako menee juoksentelemaan autotielle. Ei se ole jalankulkijoiden paikka, kun kyseessä ei edes ollut suojatie.