Kyllä siihen neutraaliinkin sisustukseen kyllästyy.

Mulla oli myös edellisessä asunnossa ... beigeä. Mutta kyllästyin siihen, eikä ollut omannäköinen. Nyt on taas värejä. Paljon parempi!

Kukin tyylillään. Itse sisustin asunnon neutraalisti 6 vuotta sitten, samalla sisustuksella mennään edelleen.

Neutraalia sisustusta on kuitenkin helpompi tuunata vähän värikkäämmäksi tekstiileillä, verhoilla, tyynyillä jne.

Jos sisustus on jo valmiiksi tosi värikäs niin sitä ei oikein muuta mitenkään jos siihen kyllästyy.

Minä kyllästyisin neutraaliin sisustukseen sillä hetkellä kun kantaisin sen sisään.

Värikäs sisustus on vaikea. Ihailen vaaleanpunaisia keittiön kaappeja, mutta se on vaikea saada onnistumaan. 

Musta, valkoinen, beige, onnistuu lähes aina. Ja ei kyllästy. Kun ei jaksa sisustusta muuttaa usein. 

 

Mulla oli neutraali sisustus 2007 -2017 kahdessa eri asunnossa, sitten kyllästyin. Ei se beige-valkoinen ollut mun ihan ominta tyyliä kuitenkaan vaikka kaunis olikin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllästyisin neutraaliin sisustukseen sillä hetkellä kun kantaisin sen sisään.

Olen miettinyt, että alkaisin muuttaa sisustusta värikkäämmäksi. Mutta se on vaikeaa. Pitäisi olla suunnitelma. Ja taitoa. Jos nyt ostan yhtäkkiä keltaisen tai sinisen sohvan, ja sitten se ei sovikaan. Ärsyttäisi. 

Olisihan se kiva, että koti olisi kuin taidolla tilaan tehty maalaus. Mutta ei ole helppo. 

Vierailija kirjoitti:

Värikäs sisustus on vaikea. Ihailen vaaleanpunaisia keittiön kaappeja, mutta se on vaikea saada onnistumaan. 

Musta, valkoinen, beige, onnistuu lähes aina. Ja ei kyllästy. Kun ei jaksa sisustusta muuttaa usein. 

 

Minulla on kaikki pintamateriaalitkin valkoista ja harmaata. Mutta tuohon on toisaalta helppo lisätä väriä tekstiileillä, maaleilla ja tapeteilla. En välttämättä haluaisi kiinteitä kalusteita muutakuin valkoisena.

Jos joku olisi sanonut 70-luvulla että "värikkyys on vaikeaa", häntä olisi katsottu kuin hullua.

Paljon vahvoja päävärejä kehiin vain. Oranssia, ruskeaa, keltaista, punaista, vihreää, jne. Siitä se lähtee.

Nimimerkillä Kekkosen Suomesta

Onneksi meidän koti on vaan meille. On värikäs ja elää alati. Ikinä ei tiedä minkälainen inspiraatio iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllästyisin neutraaliin sisustukseen sillä hetkellä kun kantaisin sen sisään.

Olen miettinyt, että alkaisin muuttaa sisustusta värikkäämmäksi. Mutta se on vaikeaa. Pitäisi olla suunnitelma. Ja taitoa. Jos nyt ostan yhtäkkiä keltaisen tai sinisen sohvan, ja sitten se ei sovikaan. Ärsyttäisi. 

Mä aina mietin, miten alhainen ärsytyskynnys on ihmisillä, joita jokin itse valittu sohvan väri, josta on lähtökohtaisesti tykännyt, alkaa ärsyttää. Miten te kestätte oikeasti ärsyttäviä asioita, kuten vaikka puolison kuorsausta?

Itselläni on ollut merensiniseksi verhoiltu samettisohva - terkkuja tutuille - nyt kymmenen vuoden ajan. Se ei herätä enää samanlaista iloa joka kerta kotiin tullessa kuin aluksi, mutta se on edelleen kaunis, hyvä istua ja oma. Siihen liittyviä muistoja tulee vuosi vuodelta enemmän. Aiemmin se oli hillitymmän värinen, ja ehkä tosiaan vähän tylsä, mutta ei se minua silloinkaan ahdistanut. Se oli vain sohva.

Enkä oikein hyväksy sitäkään ajatusta, että olisin jotenkin vähemmän esteettinen ihminen kuin ne, jotka kyllästyvät sisustukseensa. Piirrän, maalaan ja soitan. Ehkä juuri siksi minun ei tarvitse hakea vaihtelua huonekaluihin vähän väliä. Kun sohvan pinta vaatii uusimista, verhoilutan sen uusiksi, ehkä ruusunpunaiseksi. Mutta siihen menee vielä kymmenen vuotta.

Joo. Melkein masentaa mennä käymään tuttavilla joilla on se "muodikas" minimalistinen ikea-kämppä, kyllästyttää välittömästi tuollainen muoti-ilmiöiden seuraaminen kun jokainen torppa näyttää samalta hajuttomalta, värittömältä, mauttomalta massalta. Onneksi omassa kodissa on sekalaisesti tavaraa, itse tehtyjä, isovanhemmilta perittyjä, vanhemmilta saatuja yms. Kaipaisin monille muillekin vähän edes jotain persoonallisuutta sisustukseen.

Juuri niin. Mutta kun sisustaa lempivärillään, ei kyllästy 😊 Rohkeasti vaan väriä seiniin ja tekstiileihin.

Me kun ostettiin sohva, ei ko. sohvan värivalikoimissa ollut kuin harmaa, valkoinen ja musta. Eli ei värillisiä ollenkaan. Mies halusi harmaan ja suostuin lopulta, kun ajattelin tottuvani. Ja ei, inhosin sohvaa heti alusta lähtien ja inhoan edelleen kahden vuoden jälkeen. Se onkin nyt peitetty värillisillä vilteillä ym. 

Kerran olen joutunut väreissä joustamaan, eli kylppärin kohdalla kun tiedettiin että tullaan myymään talo lähiaikoina. Tuli lattiaan harmaa laatta ja seiniin valkoinen kuviopintainen. Tulihan siitä siisti, mutta omaan makuuni ihan kamala. Olisi harmittanut jos olisi pitänyt asua talossa kauemmin, onneksi se myytiin viikossa ja ostajan mielestä kph oli hieno 😄

Ehkä pitäisi ostaa sisustuslehtiä ja repiä sivut irti, niistä jotka miellyttävät itseä. 

Sellainen välimerellinen värikkyys olisi kiva. Turkoosi keittiö. Punainen ruokapöytä. Sitruunat puukippoon pöydälle. Mielummin vielä tosi vanha ja madonsyömä. 

Kysyjälle, että sisustaminen on kallista. Ei sitä keittiötä uusita joka vuosikymmen. Sohvakin ehkä kymmenen vuoden välein. 

Pedro Almodovarin elokuvissa on upeita lavastuksia. Rohkeutta ja värejä. Espanjassa paistaa aurinko korkealta. Ihmiset on voimallisempia. 

Suomessa valo on kalpea. Ujo. Ihmisetkin on. Rouhea välimerellinen sisustus voisi alkaa sattua silmään vuosien kuluessa 

 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi ostaa sisustuslehtiä ja repiä sivut irti, niistä jotka miellyttävät itseä. 

Sellainen välimerellinen värikkyys olisi kiva. Turkoosi keittiö. Punainen ruokapöytä. Sitruunat puukippoon pöydälle. Mielummin vielä tosi vanha ja madonsyömä. 

Kysyjälle, että sisustaminen on kallista. Ei sitä keittiötä uusita joka vuosikymmen. Sohvakin ehkä kymmenen vuoden välein. 

Mutta keittiön ovet voi vaihtaa erilaisiin, samoin vetimet, tason, välitilan voi muuttaa. Tai voi vaikka maalata. Keittiön seinät voi maalata, tapetoida, niin taas näyttää erilaiselta. Ei koko keittiötä tarvitsekaan uusia kerralla.

Mun mielestä värikäs sisustaminen on helpompaa kuin koskaan. Siis epävarmoillekin, jotka ajattelevat etteivät osaa. Jos nyt vaikka haluaa tietynlaisen sohvan, niin hankkii sen. Hakee maalikaupasta värilastuja, etsii niistä sohvan värin ja näkee heti, mitkä värit sopii sohvaan. Niistä seinien, mattojen tai verhojen väri. Jne. 

Tai jos löytää ihanan värikkään tapetin, ottaa tapetista palan mukaan maalikauppaan, kangaskauppaan tai sohvakauppaan. Heti näkee mikä sopii. 

Netti on täynnä erilaisia ohjelmia joilla näet miten joku väri sopisi teille, tapetti tms.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku olisi sanonut 70-luvulla että "värikkyys on vaikeaa", häntä olisi katsottu kuin hullua.

Paljon vahvoja päävärejä kehiin vain. Oranssia, ruskeaa, keltaista, punaista, vihreää, jne. Siitä se lähtee.

Nimimerkillä Kekkosen Suomesta

No värikkyys on vaikeaa jos sen pitää onnistua hyvin. 70-luvulla värejä käytettiin usein niin että lopputulos oli vähemmän onnistunut ja siksi juuri ne värit maalattiin sitten piiloon vähän äänin 80-luvulle tultaessa.

Yksi haluaisi muuttaa muiden koteja. Nyt jumaliste, en usko että kovin moni masentuu sinun kotonasi värien seassa, vaikka kuinka sitä inhoaisivat. Luultavasti kirjoittaja vähän kärjistää, mutta silti...!

Toinen ei näköjään välitä puolisonsa mausta yhtään, vaan toisen valitsema sohva pitää peitellä vilteillä. Miten voi joku sohva niin inhottaa? Varmaankin tässä on tilanne, ettei mies niin välitä miteb kotona sisustetaan. Mutta hyvä ois kysyä, vaikka itselle olisikin paljon tärkeämpi asia nuo jutut, niin voi sille toisellekin merkata jotain ne, vaikkei niin paljon.