**HELMIEN VIIMEINEN(KÖ)?? VIIKKO**

taas on sitten maanantai, ÄH, ja jotenkin tuntuu ettei tänään olisi tarttenut kyllä edes herätä, MASENTAA!!



Laitoin meille, tai siis ainakin itselleni, tällaisen viikkopinon, kun tuntuu etten nyt ihan varmasti jaksa kirjoitella niin paljon, et joka päivälle tarttis omaa pinoa.



Onkos täällä enää ketään muita? Pirriäisestä ei viikonloppuna kuulunut mitään, joten oletan että hänkin on sitten jo käärönsä saanut =)



Jolandalla ja Mammutilla taitaa olla omat nyyttinsä kainalossa, entäpäs Loviisa ja Äippä07?? Ootteko jo lähtenyt vai vieläkö jaksatte mulle pitää seuraa?



Olikos vielä muita " jämiä" jäljellä?



(x) Omassa navassa ei oo tuntemuksia juurikaan, viimeyönä alaselkää jomotti oikein kunnolla, mutta yhtään kunnon supistusta ei ilmaantunut. Nyt on selkä edelleen hellänä, mutta muuten täysin oireeton olo =(



Tälle viikolle pitäisi jälleen keksiä jotakin tekemistä, en vaan tosissaan enää tiedä mitä. Lapset käyvät ylikierroksilla kun äiti ei jaksa juurikaan osallistua leikkeihin. Ulkoilukin on tuossa pihalla telmimistä ja kun luntakaan ei ole enää kuin nimeksi ja maa on kuitenkin vielä ihan jäinen niin tekemiset loppuvat noilta mukuloilta hetkessä. Kai sitä voisi vaikka kirjastoon sitten raahata itsensä niin tulis edes jotankin liikettä tähän päivään.



Nyt mä jatkan kahvin juontia, palailen lukemaan sitten kuulumisia!





Aika masentavaa luettavaa nää mun raapustukset, mutta nyt ei enää irtoa ei sitten millään mitään positiivista...



t.kolomonen rv 41 *poks*

Ainakin kolomonen siis on vielä mun seurana, onkohan enää muita yhdessä koossa?? Mikäs on fiilis?? Olin jo aika varma että yksin täällä tänään pyörin. Mun olossa ei siis muutosta. Viime yö oli tosi rauhallinen ja sainkin ihan hyvin nukuttua. Aattelin muuten varata ajan vyöhyketerapeutille, siitä on kuulemma aika moni saanu avun. En tosiaan halua käynnistykseen, ja aattelin kokeilla " pehmeempää" tapaa ensin.



mutta palailen vielä myöhemmin, nyt on tehtävä yks työ pois alta kun esikko on kerhossa.



loviisa rv 41

Heippa vaan Loviisa! Fiilikset ovat aika matalalla niin kuin varmaan tuosta ensimmäisestä viestistä jo huokuikin, positiivisuus on p****stä!



NO koitan nyt vaan sitten sinnitellä ja kääntää nämä asiat jotenkin paremminpäin, kun vaan tietäisi miten?? Mies on myöskin ihan kypsä, kun ei yhtään tiedä et milloin se viimoinen työpäivä koittaa. Asiakkaillehan on helppo kolmeviikkoa toitottaa, että saatta olla etten enää sitten huomenna olekaan täällä!



Te joilla vauvat on jo kainalossa niin kirjuutelkaahan tuonne synnytystarina puolelle noita kokemuksia, joohan!!



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9489018&p=1&tmode=1&smode…



t.kolomonen



Palailen varmaan iltapäivän neuvolan jälkeen tai sitten huomisaamuna!

me täällä vissiin kahestaan sitten enää pyöritään, huoh.



joo tekemistä on keksittävä vaikka vähän väkisin, ite oon jo tälle viikolle sopinu pari tapaamista kavereiden kanssa, pakko kun muuten pimahan täällä kotona. olishan täällä hommaa, siivoomista ym. mutta kun ei nappaa yhtään. en enää ees sano kavereille että " nähään jos ei nyt satu lähtö tulemaan" , vaan että " nähdään, ei tässä kuitenkaan mitään tapahdu" . Aika hyvin näkee tossa viime päivien asenteen muutoksen.



meillä muuten kanssa on mies jo ihan kypsä. se on oikeestaan hermostuneempi ku minä. kai toi töissä oleminen just stressaa, voin kuvitella et aina ku puhelin soi niin se aattelee että nytkö.. sit saakin vaan aina pettyä. mä oon jo hermostunu sille ihan kunnolla, kun se on aina kyselemässä mun tuntemuksia. joka älähystä ja ilmettä se yrittää tulkita. noh, toisaalta sulosta mut nyt ei jotenkin jaksais yhtään tollasta. ei ees mitään vitsailua. huumorintaju on muutenkin ihan kateissa.



ai niin, sain muuten huomiselle sen vyöhyketerapia ajan! toivottavasti auttais!



loviisa

ja keskiviikkona olisi jälleen aika sinne ja sit vasta kuulemma varaillaan sitä kontrolliaikaa kättärille! Vähän oli paineet nousussa tuolla, mutta kilo oli lähtenyt painosta pois ja vauvan sydänäänet olivat hyvät, joskin matalemmat kuin ennen eli nyt 125. Sf-mitta oli laskenut edellisestä eli oli nyt 32 cm, joten vauva on laskeutunut jo TODELLA alas. Nyt illalla on sitten supistellut jonkin verran, mutta mitään säännöllisyyttä ei kyllä ole vieläkään havaittavissa.



Palailen sitten jälleen huomenaamuna kattomaan löytyykö loviisa vielä täältä! Jos joku vielä täällä taustailee niin nyt olis korkea aika ilmoittautua mukaan jutustelemaan!



Illan jatkoja!



t.kolomonen tasan 41 viikkoa kasassa

Tulinpa vaan ilmoittamaan, että poikamme syntyi lauantai aamuna.

Täydellinen pieni kullanmuru, joka jaksoi olla kanssamme puoli tuntia ennen siirtymistä enkeleiden joukkoon. Suru on suunnaton, mutta elämä jatkuu päivä kerrallaan.



Ja onnea kaikille vauvan saaneille!!!! Ja tsemppiä kaikille muille...



sippu

Nyt ei löydy sanoja.....Sippu81, otan todella osaa....Nyt itkettää...



t.kolomonen 41+1

Itku pääs kun illalla luin sun viestin, en ees pystyny kirjottamaan mitään. En löydä oikein sanoja, en voi kun toivottaa jaksamista ja voimia surun keskellä.



Nyt en valita omaa olotilaani yhtään. En voi kun nöyrästi toivoa että masuasukilla olisi kaikki hyvin ja pian tavattaisiin.



loviisa rv 41+1

Neuvolasta soittivat että jos pääsisin jo tänään käymään tuolla kun haluasivat kuunnella noita sydänääniä kun olivat eilen ja perjantaina niin paljon matalammat kuin normaalisti. Nyt tuli ihan sellainen olo et kaikki ei sit olekaan kunnossa, huoli on suuri, varsinkin tuon sippun suru-uutisen luettuani. Menen siis tänään kahdelta käymään neuvolassa, laitan sen jälkeen sit viestiä....Neuvolan terkkari mietti jo et hän sit vois tehdä vaikka sisätutkimuksen jotta synnytys saataisiin käyntiin.



Loviisalle tsempit, mua rupes pelottamaan ihan kamalasti.... Nyt täytyy mennä!



t.(omanapainen) kolomonen

Ei sanoja löydy millä lohduttaisi.. Surun määrää tuskin voi kukaan sellainen täysin tietää, joka ei ole samaa kokenut, mutta kyllä tässä itku pääsi!! Otan tosi tosi paljon osaa!!!!



Pirriäinen





Kävin tämän aamulla kirjoittamani viestin kopioimassa tuolta avaamastani pinosta, kun en tätä viikkopinoa aamulla huomannut:



" " " " " Helmien tiistai" " " " "

Huomenta!



En löytänyt helmikuisille vielä pinoa.



Meille syntyi 3.3. klo 1.28 " pikkuinen" poika 4315g ja 52 cm. Synnytys kesti 3h ja ponnistus vain 2 minuuttia. Laitoksellá ehdittiin olla vain 2 tuntia ennen syntymää : )



Supistukset tosin valvotti pari edellistä yötä ja tehtiin yksi turhakin reissu kättärille, mutta kyllä ne supistukset olikin sitten ihan erilaisia kun se synnytys oikeesti lopulta käynnistyi.



Kirjoittelen jossain välissä synnytyskertomuksen, mutta nyt täytyy lähteä vaipan vaihtoon ja aamupesuille. Eilen päästiin kotiutumaan.



Paljon supistuksia vielä pikkuisiaan odotteleville!!!!



Pirriäinen

" Suru ei ole kuin puu joka kaadetaan

vaan kuin järvenselkä,

jonka yli on soudettava."



Muuta en osaa sanoa, toivottaa vain jaksamista yli tämän synkän ajan! *lämmin halaus*



-frog2

Osanottoni Sippu. Tuntuu todella pahalta sun puolesta. Toivottavasti löydät voimia ja pystyt jatkamaan elämässä eteenpäin. Pieni poikasi on mukanasi aina, sydämmessäsi.

Minulla ei ole mitään sanoja kuinka teitä lohduttaisin. Voi teitä, tuntuu niin kamalan pahalle. Voimia ja siunausta teille.



T: Mini

Neuvolassa siis käyty ja tosiaan nyt oli sydänäänet jo ihan eri luokkaa kun eilen. Taas mentiin tuolla 135-150 hujakoilla kun eilen oli taso jotakin 115-125! Verenpaineetkin olivat alhaisemmat kuin eilen eli kaikki hyvin niiltä osin. Terkka varasi sitten ekan yliaikaiskontrolliajan eli sain sen sit perjantaille, toivottavasti sit selviää jo milloin käynnistetään jos tää ei nyt sitten älyä ite ulos tulla!



Kyllä tämä maailma tuntuu välillä niin pahalta paikalta kun kaikenlaista kamalaa tapahtuu, eilen nuo kauheat kolarit ja muut....ei oo reilua =(



Terkut loviisalle myös jos täällä piipahdat, ei meillä ole enää varmaan viikkoakaan jäljellä!



t.kolomonen 41+1

Kyllä vetää hiljaiseksi Sipun suru-uutinen. Voimia ja jaksamista suuren surun keskelle.



Meille syntyi tyttö 1.3 (rv 42+1). Kerron tarinaa myöhemmin kun jaksan ja ehdin. Kovasti pitää kiirettä, lähinnä arjen pyöritys kahvitteluvieraineen ja esikoisen huomionkipeys. Tyttö on kiltti, mutta kovaääninen ja nukkuu päivät ja tankkaa yöllä.



Jaksamista vielä teille viimeisille helmiksille!



Emppuli76

ettei huku kokonaan. Oma napa ennallaan, vähän supistelee, mutta eiköhän huomenna täällä jälleen kirjoitella!





Illan jatkoja!



t.kolomonen

...lämmin osanottoni ja voimia suureen suruunne alla olevien laulujen sanoin!



@-->---- ----<--@



Herra siunaa pieni Enkeli, joka väsyi lentämään.

Hänet ota kotiin luokses lepäämään.

Vain kovin vähän aikaa hän jaksoi yrittää,

Herra ota hänet luokses lepäämään.



(P. Simojoki?)





Kerran vielä merkityksen saavat,

kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.

Aika kutoo suurta salaisuutta,

kivun kautta Jumala luo uutta.

Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,

kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.

Vaikkei silmä vielä nähdä saata,

tuskakin on toivon kasvumaata.



(A-M. Kaskinen)

Vai on sua supistellu, sullahan voikin olla lähtö lähellä!! Onneks neuvolas oli kaikki taas ok, voin kuvitella kuinka oot säikähtäny!



mä tosiaan kävin siellä vyöhyketerapias, ja herran jumala kuinka se teki kipeetä!!! Kohdun pisteet oli tosi arat niin korvissa kuin jalkapohjissa. Mielenkiintonen kokemus kaikkinensa, toisaalta tuskanen mut kuitenkin rauhottava ja rentouttava. loppu vaihees meinasin jo nukahtaa. Mut saa nähä vaikuttaako toi nyt mitään, vielä ei ainakaan mitään varsinaisia suppareita oo ilmestyny. Ehkä vähän tavallista enemmän jomottelua ja muita tuntemuksia.



loviisa rv 41+1

Syvimmät osaanottoni sinulle Sippu. Paljon voimia ja halauksia!!!

en oikein osaa muuta sanoa. Itkettää ihan kauheesti, että sulle noin kävi. Tsemppiä kovasti!

Täällä yhä edelleen kokoanaisena. Takana hyvin valvottu yö, olo alkaa olla tuskainen eikä suinkaan minkään supistusten takia vaan selkä on niin pirun kipee ettei nukkumaan pysty mitenkään. Jonkun verran tulee ja menee noita supistuksia, mutta ei niistä mihinkään ole =(



Ehkäpä tuonne perjantain kontrolliin sitten suuntaan ja toivotaan et jo silloin rupeaisi jotakin tapahtumaan.



Tänään pitäisi taas jotakin tekemistä keksiä, ajattelin et jos jaksan niin lähen lasten kanssa tuonne läheiselle kotieläintilalle tappamaan aikaa, kun saisi ensin edes puettua päälle!



Miten loviisa? Auttoiko se vyöhyketerapia? Mä en ole koskaan moiselle käynyt ja jotenkin voin kyllä kuvitella et kaikki noi pisteet ym. on tosi herkät, kun ainakin musta tuntuu et terkkarinkin kaikki vatsan vellomiset tekee ihan hirmuisen kipeetä jo. Kohtu on jotenkin ihan hirmu herkkä kosketukselle (tai siis maha) ja heti jos sitä vähän koskee niin supistaa.



Nyt lähen juomaan aamukahvia, vähän ollaan hitaita tänään.



Mukavaa päivän jatkoa kaikille jotka lueskelemassa käyvät.



t.kolomonen rv 41+2