Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua, että minun on vaikea keskustella asioista vaikka en koe että olen tyhmä?
04.02.2025 |
Olen päälle 30v nainen. Aina ollut hiljainen erakko taiteilijasielu, viihtynyt yksikseni. Lähiaikoina olen alkanut jutella enemmän ihmisten kanssa, minulla on myös kumppani. En osaa keskustella mistään. Esimerkkinä esim olemme katsoneet elokuvan, kumppanini kysyy mitä olin mieltä elokuvasta, vastaan usein en tiedä, ihan kiva jne. En osaa keskustella asioista syvällisemmin, vaikka pääni sisällä tuntuu että olisi palljon mielipiteitä. En vaan osaa tuoda niitä sanoiksi? Mua onkin usein kuvailtu "ikäistäni nuoremman oloinen" esim lääkärit, varmaan just sen takia kun keskustelen kun ujo teinityttö. Pelkään että musta saa ihmiset tyhmän ja pinnallisen vaikutelman, vaikka mielestäni en ole sellainen. Mutta toisaalta mietin, olenko tyhmä? En muista juuri mitään historian tapahtumia tai merkkihenkilöitä, olen huono suunnistamaan kartan kanssa, olen unohtanut kaiken matikasta. Koulussa arvosanat oli aina 6-7. Ainoa mikä oli 9 oli kuvataide.
Kommentit (55)
No jos suoraan sanon, niin minusta sellainen aikuinen ihminen on tyhmä, joka ei osaa sanoa mitään keskustelussa. Tai ehkei tyhmä, mutta jotain vikaa siinä on, enkä minä jaksa olla se, joka yrittää väkisin kiskoa mielipiteitä esiin. Kamalan kiusallista yrittää puhua tuollaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla myös. Päässä pyörii paljon eri variaatioita ja joskus onnistun jotenkin fiksusti oman näkemykseni selittämään. Sitten on sellaisia ulostuloja jotka ovat yhtä sekamelskaa ilman mitään pointtia koska en vain saa ulos sitä asiaa kuten ajattelen. Minulla on vähän sellaista kongnitiivista ongelmaa ja kroonista väsymystä, että kai se jotenkin liittyy siihen ettei aivot jaksa yksinkertaisesti tuottaa aina selkeää asiaa puheena ulos. Mutta ihan sama. Ollaan mitä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata huolestua, ehkä joskus se taito tulee ja jos ei tule ei se maailman loppu ole.
En usko että tulee kun olen jo päälle 30v ihmiset ovat aina kuvailleet minusta outo suilkeutunut hiljainen. Ei minusta saa mitään iri vaikka pääni sisällä tuntuu että olen älykäs sanavalmis ihminen?
Vierailija kirjoitti:
No jos suoraan sanon, niin minusta sellainen aikuinen ihminen on tyhmä, joka ei osaa sanoa mitään keskustelussa. Tai ehkei tyhmä, mutta jotain vikaa siinä on, enkä minä jaksa olla se, joka yrittää väkisin kiskoa mielipiteitä esiin. Kamalan kiusallista yrittää puhua tuollaisen kanssa.
No siis en haluaisi olla tuollainen, mutta en osaa tuoda mielipiteitäni sanoiksi? Sen takia kysyin miten korjata tuon...
Ei osata pukea ajatuksia sanoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas tunnen ihmisiä, jotka ovat perehtyneet asiaan tai kahteen todella syvällisesti, hallitsevat sanaston ja tietävät asiasta. Ei sellaisten kanssa voi keskustella ainakaan heidän aiheestaan. Jos vaikka sanoo mielipiteensä tai mieltymyksensä niin sitten jo penätään perusteluita joiden pitäisi pohjautua jotenkin yhtä syvälliseen tietämykseen mitä heillä on. Joten olen usein löytänyt itseni tilanteesta, että on parempi "olla tyhmä" ja olla vain hiljaa. ei ketään oikeati kiinnosta maallikon milipide jostain asiasta.
Onko sinua lapsena lynkattu, nälvitty, kiusattu, arvosteltu? Onko kaikki sanomasi ollut jonkun mielestä väärin, mielipiteesi vääriä ja vääntyykö kaverin suu ivalliseen hymyyn kun hän kysyy sulta mielipiteitä joiden kimppuun hyökätä? Jatkuvat konfliktit pistää puheliaankin ihmisen hiljaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat vastata itse kysymykseesi postauksesi tokassa virkkeessä. Kyseessä siis mahdollisesti harjoituksen puute. Aikuisena ei ole kovin kivaa vaan enää harjoitella, sen takia vanhempien pitäisi vähän ohjata lapsiaan näissä asioissa jos vaikuttavat ujoilta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinua lapsena lynkattu, nälvitty, kiusattu, arvosteltu? Onko kaikki sanomasi ollut jonkun mielestä väärin, mielipiteesi vääriä ja vääntyykö kaverin suu ivalliseen hymyyn kun hän kysyy sulta mielipiteitä joiden kimppuun hyökätä? Jatkuvat konfliktit pistää puheliaankin ihmisen hiljaiseksi.
Itse ainakin muistan kuinka siskoni luki ääneen naureskellen mun vastauksia ystäväkirjasta ja partiossa sama juttu jonkun kirjoitelman kanssa. Sen jälkeen en vuosikausiin pystynyt näyttämään esim. työhakemuksiani kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko ilmaista itseäsi kirjoittamalla? Kirjoittamalla voisit treenata ajatusten muotoilemista. Tai onko edes yksi ihminen, jonka kanssa puhuminen sujuu? Joku, jonka kanssa voisit harjoitella?
Älä sure. Jos sanoo mielipiteensä, sittenkin tulisi joku, joka nimeäisi tyhmäksi. Aina löytyy niitä, jotka pitää tyhmänä tai ajattelee toisesta niin.
Tyhmältä et kyllä, ap, vaikuta.
Olen itsekin samantyyppinen samasta syystä eli mm. ujoudesta johtuen. ÄO on korkea ja todistukset myös puhuvat sen puolesta. Seuraan ajankohtaisohjelmia, politiikkaa, dokumentteja eli tietoa ja mielipiteitä kyllä löytyy. Itse kuitenkin vaikenen yleensä seurassa, enkä ns. puhkea puhumaan vuolaasti, koska koen, ettei ympäröivät ihmiset ole mitään yhteiskunnallisia keskustelijoita, eikä muiden kanssa saisi kunnon keskustelua aikaan, korkeintaan ehkä väittelyä tulisi tai sitten pidetään "muka jostain jotain tietävänä". Kun olen joskus puhjennut puhumaan, minut on yleensä aina tyrmätty - ja aivan hiljaittain myös eräs tölväisi, nimitellen minua "ihan lapseksi" (olen 56-v.) ja toinen tyhmäksi, vaikka vikaa oli yksin hänen asenteissaan, koska hän ei sietänyt erilaista mielipidettäni, jonka ilmaisin kaiken lisäksi itsevarmasti.
Ratkaisu on siis se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja joko on keskustelematta tai sitten alkaa keskustella enempi. Ja kestää ne seuraukset, mitä siitä valinnasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole tykännyt ihmisistä? Esitätkö paljon? Elätkö vahvasti sisäistä maailmaa, arvosteletko muita paljon, pidätkö itseäsi parempana tms?
Sinun tulee vain haluta olla avoimempi ihminen ja täytyy uskaltaa sieltä kuoresta ulos.
Kiinnostu aidosti muista ihmisistä, ihan kaikenlaisista ja halua olla vuorovaikutuksessa.
Tiedät kyllä itse ongelmakohtiasi joten ole vain itsellesi rehellinen ja tee työtäsi eteenpäin.
Älä suotta pelkää kuulostaa tyhmältä tai muuta, siitä se lähtee. Suosittelen myös kiinnostumaan yhteiskunnan asioista ja ymmärtämään elämää yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole tykännyt ihmisistä? Esitätkö paljon? Elätkö vahvasti sisäistä maailmaa, arvosteletko muita paljon, pidätkö itseäsi parempana tms?
Sinun tulee vain haluta olla avoimempi ihminen ja täytyy uskaltaa sieltä kuoresta ulos.
Kiinnostu aidosti muista ihmisistä, ihan kaikenlaisista ja halua olla vuorovaikutuksessa.
Tiedät kyllä itse ongelmakohtiasi joten ole vain itsellesi rehellinen ja tee työtäsi eteenpäin.
Älä suotta pelkää kuulostaa tyhmältä tai muuta, siitä se lähtee. Suosittelen myös kiinnostumaan yhteiskunnan asioista ja ymmärtämään elämää yleisesti.
No mua ei kiinnosta yhteiskunnan asiat paljon ja en tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata huolestua, ehkä joskus se taito tulee ja jos ei tule ei se maailman loppu ole.
Noin pitkälle aikuisuudessa on jo tehtävä tosissaan sitä työtä. Ei kaikki vain itsestään tapahdu sillä tavalla.
Nuoretkin treenaavat sitä itsensä rohkaisemista ja muuta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Taidat vastata itse kysymykseesi postauksesi tokassa virkkeessä. Kyseessä siis mahdollisesti harjoituksen puute. Aikuisena ei ole kovin kivaa vaan enää harjoitella, sen takia vanhempien pitäisi vähän ohjata lapsiaan näissä asioissa jos vaikuttavat ujoilta.
Mutta itsekin täytyy ottaa sitä vastuuta näissäkin asioissa. Monesti lapsessa on itsessään sitä ongelmaa jos koti, pk ja koulu sekä koko elämä ei vielä auta asiassa.
Luultavasti "mitähän tuo minusta ajattelee" estää sinua puhumasta.
Kaikki ajattelee sitä samaa, joten turha murehtia.
Hyvä, kun tiedostat asian, niin voit kerätä pikku hiljaa hyviltä keskustelijoilta vinkkejä ja malleja. Kaikkien ei tarvitse myöskään olla puhe ammattilaisia. Sinulla on varmaan muita hyviä ominaisuuksia.
Kirjoita niitä hyviä ominaisuuksia paperille, ja jos alakulo iskee, niin lue tätä listaa.
Sinulla on paljon aikaa kehittyä, myös keskusteluissa. Saat aikaa miettiä, kun kyselet muilta jotain.
Kehittyminen on elinikäinen laji. Ja suunta tuppaa olemaan ylöspäin. Harjoitus tekee mestarin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole tykännyt ihmisistä? Esitätkö paljon? Elätkö vahvasti sisäistä maailmaa, arvosteletko muita paljon, pidätkö itseäsi parempana tms?
Sinun tulee vain haluta olla avoimempi ihminen ja täytyy uskaltaa sieltä kuoresta ulos.
Kiinnostu aidosti muista ihmisistä, ihan kaikenlaisista ja halua olla vuorovaikutuksessa.
Tiedät kyllä itse ongelmakohtiasi joten ole vain itsellesi rehellinen ja tee työtäsi eteenpäin.
Älä suotta pelkää kuulostaa tyhmältä tai muuta, siitä se lähtee. Suosittelen myös kiinnostumaan yhteiskunnan asioista ja ymmärtämään elämää yleisesti.
No mua ei kiinnosta yhteiskunnan asiat paljon ja en tiedä miksi.
Ehkä ne ei sitten vain ole se pääjuttu. Mikä kiinnostaa eniten? Keksity siihen, elämässä alkaa hahmottua monetkin asiat ihan yllättäenkin enemmän kun aloittaa jostakin. Väkisin ei jää päähän mikään eikä väkisin vain kiinnostu.
Aivosi ovat virittyneet eri tavalla, kuin mitä nyky-yhteiskunnassa arvostetaan asioita. Visuaalinen lahjakkuus on lahjakkuutta siinä missä mikä tahansa muukin
Itsekään en puhu juuri kenellekään, mutta se ei johdu siitä etteikö olisi sanottavaa tai en kykenisi muodostamaan mielipiteitä vaan siitä, että en yksikertaisesti nauti suurimmasta osasta keskusteluja. Suurin osa ihmisistä kokee mielihyvää kun pääsevät esittämään omia (minun mielestäni typeriä) mielipiteitään vapaasti ja minä sanon "jaa juu". Jos minä kerron asioista, mitä itse pohdin, saan palautetta, että olen outo, ettei minun kannattaisi miettiä, tai muuta negatiivista
Pidän esim. lääketeollisuutta (kun nyt lääkäriin viittasit) erittäin vakavana, jargonoituna, väestötason väkivaltana. Tämä mielipide ei ole typeryksen vaan ennemminkin laajasti havainnoivan ja ajattelevan yksilön. Lääkäri tuijottaa kirjaa, opettelee jargonia, jonka varjolla r aiskaa naisia, bior aiskaa kaikkia ihmisiä, jne. Pieni osa heistä näkee kokonaisuuden ja tuon kokonaisuuden nähdessään vaihtoehdot ovat joko psykoutua täysin tai kääntyä teollisuutta vastaan. Mutta eivät ihmiset halua keskustella tällaisista asioista. Eikä niistä ole järkeäkään keskustella, riittää että havainnoi ja toteaa, että parempi pysyä kaukana lääkäreistä. Ja tuottaa ihmisille sitä, mitä he haluavat. Se että minua pidetään ujona tai tyhmänä on parempi kuin se, että minua pidetään outona ja pelottavana. Vaikka tosiasiassa tuossakin pelottavaa on vain lääketeollisuuden toiminta, en minä...
Ei kannata huolestua, ehkä joskus se taito tulee ja jos ei tule ei se maailman loppu ole.