Lue keskustelun säännöt.
Istun vain kotona päivästä toiseen enkä pysty lähtemään ihmisten ilmoille.
04.02.2025 |
Tämä on tosi ankeaa siinä mielessä, että sitä tottakai haluaisi yhteyttä ja kokea elämää mutta en saa itseäni toimimaan. Nytkin kaunis päivä.
On sellainen irrallinen olo kaikesta ja pitäisi olla rohkea, taas oppia kohtaamaan ihmisiä ja päästää elämään mutta en uskalla ja väsyn todella helposti.
Odotan jos pääsisin yhteen työhön, se muuttaisi kaiken mutta omaa elämää ei ole. En edes harrasta mitään koska en uskalla.
Kommentit (83)
Ei saa jäädä märehtimään. Ylös ulos ja lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö edes hautaan pääse? Tai krematorioon?
Mä katselen ikkunasta ulos. Vois lähtee lenkille, se on ilmaista. Muuta en voi tehdä koska tilillä 269€ rahaa loppukuuksi. Lapsilla talvilomakin tulossa. Mietin juuri vietämmekö sen olohuoneessa vai keittiöss vai jopa yläkerrassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä katselen ikkunasta ulos. Vois lähtee lenkille, se on ilmaista. Muuta en voi tehdä koska tilillä 269€ rahaa loppukuuksi. Lapsilla talvilomakin tulossa. Mietin juuri vietämmekö sen olohuoneessa vai keittiöss vai jopa yläkerrassa.
Pennut kolmiriviin pihalle. Sitten alkaen oikealta jonossa mar, mars juosten metsään. Ei maksa hyvä harrastus mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä katselen ikkunasta ulos. Vois lähtee lenkille, se on ilmaista. Muuta en voi tehdä koska tilillä 269€ rahaa loppukuuksi. Lapsilla talvilomakin tulossa. Mietin juuri vietämmekö sen olohuoneessa vai keittiöss vai jopa yläkerrassa.
Ei kai talvilomalla mitään erikoista tarvitse tehdä, mutta ulkoilisin ainakin. Sehän on oikeastaan hiihtoloma, joten meillä ainakin hiihdetään, mutta asutaankin pohjoisessa ja täällä on lunta siihen hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita joku päästämään ilmansa postiluukusta Sinun luoksesi?
En tahdo mennä ulos, siel on kylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todistetusti tutkittu, että ihmisen perusluonne on laiskuus. Jos ei ole uhka edessä niin miksi toimia,kun voi säästää energiaa?
On hyvä muistaa,että kaikki muu ympärillä on muuttunut, aivot eivät.
Siksi ei kannata odottaa inspiraatiota,oikeaa hetkeä jne. Pitää vain tehdä ja lähteä.
Aikoinaan kamppailin saman asian kanssa,katsoin ikkunasta ja mietin kuinka kiva olisi mennä ulos jne.mutta en saanut aikaiseksi
Lähin kävelemään vain 10min kerrallaan..ja täytyy sanoa että se oli parasta lääkettä ikinä!
Tissuttele kotonasi,menee päivät mukavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama ja kaupassa käyntikin on aina samanlainen henkinen tappelu. En oikein tunne kuuluvani ihmiskuntaan ja vältän tekemisissä olemista kaikin tavoin, yksin kotona on paras olo. En usko että pystyn enää mihinkään töihinkään kun entisessäkin työpaikassa ajan mittaan se "kasa" päässä vain suureni enkä vaan jaksanut enää ketään vaikka mukavia periaatteessa olivatkin. Jotenkin en vaan koskaan kuitenkaan tuntenut itseäni yhdeksi heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olin töissä ja en saanut siellä yhtään kavereita tai tuttuja. Olen luonteeltani erakko ja hiljainen ja ei kukaan muhun halua tutustua. Tai kyllä ihmiset sanoivat että noh näkyillään, mutta kyllä mä tiedän ettei me koskaan nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama ja kaupassa käyntikin on aina samanlainen henkinen tappelu. En oikein tunne kuuluvani ihmiskuntaan ja vältän tekemisissä olemista kaikin tavoin, yksin kotona on paras olo. En usko että pystyn enää mihinkään töihinkään kun entisessäkin työpaikassa ajan mittaan se "kasa" päässä vain suureni enkä vaan jaksanut enää ketään vaikka mukavia periaatteessa olivatkin. Jotenkin en vaan koskaan kuitenkaan tuntenut itseäni yhdeksi heistä.
Minulla aika sama.
Kaupassa käynti vaatii paljon kamppailua itsensä kanssa ja joudun paljon johdattelemaan itseäni, että saan ensinnäkin puettua itseni ja lähdettyä kauppaan. Sellainen päivän mittainen kamppailu, tiedän miltä se kuulostaa, tiedän järjellä että pitäisi mennä liikoja ajattelematta.
En myöskään tunne kuuluvani tänne. Mietin miten ihmiset jaksavat, mikä heitä ohjaa niin vahvasti tekoihin mitä tekevät ja arkeen mitä noudattavat. Olen myös ollut töissä, erilaisissa ja pärjännyt hyvin ja on siellä tullut positiivisia kohtaamisia mutta en kuitenkaan ole tuntenut kuuluvani. Kyse ei ole edes niistä ihmisistä vaan väsyn niin valtavasti siitä kaikesta jauhamisesta ja etenkin jos siellä on negatiivista kahvipöytäkeskustelua niin tuntuisi kuin se energia oikein imaisisi voimat.
Olen kuitenkin joskus ollut tosi tekevä, menevä, unelmoiva, hauska, määrätietoinen ja menossa mukana. Olisipa sellaista lapsen mielisyyttä ja innostuisi taas elämästä itsestään.
Kyllä minä pidän tulesta, vedestä, hennosta tuulesta ja sellaisesta tunnelmallisesta olemisesta luonnon elementtien kanssa ja siksi haluaisin mökille asumaan.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin vaan, laiskottelu ei ole sulle hyödyksi.
Oletko ap masentunut? Näin pitkällä talvea tuota alavireisyyttä on yhdellä jos toisella. Etenkin, jos ei ole perhettä ympärillä eikä työrutiinejaan. Helposti taantuu vain katselemaan kämppänsä seiniä, eikä pääse puusta pitkään.
Itse toivon, että saan lisää energiaa ja inspiraation, kun aurinko alkaa taas lämmittää risukasaani. Minulla on se mökkikin, mutta puuttuu tahtotila ja kynnys alkaa remontti on korkea. En jaksa keskittyä mihinkään niin vahvasti, että saisin jotain oikeasti aikaan. Elämä on haahuilua, enimmäkseen päänsisäistä.
Kuulostaa erityisherkkyydeltä. Väärä ilmapiiri imee kaikki voimat.
Minua ei ihmiset ahdista, mutta yksikseni ei innosta lähteä mihinkään, ei ole kavereita kenen kanssa lähteä mihinkään siksi nyhjään kämpillä. N 61v
En pidä ihmisistä enkä pimeästä talvesta, hyvä kun kevät tulee. Ihmiset näyttelee mukavaa useimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ihmiset ahdista, mutta yksikseni ei innosta lähteä mihinkään, ei ole kavereita kenen kanssa lähteä mihinkään siksi nyhjään kämpillä. N 61v
Sinun pitää arvostaa itse itseäsi, kun kukaan muu ei niin tee. Ole itsellesi lempeä ja tee, niin kuin kohtelisit rakasta ystävää.
Ajattele itseäsi parhaana ystävänäsi. Ystävä pitää huolta, vie lenkille ym.
Oletko kuitenkaan työkuntoinen?