Nykyihmisten tilantarve ja isot kodit
Lapsiperheet tarvitsevat alusta alkaen vähintään 300-neliöisen omakotitalon, jossa on jokaiselle lapselle oma, ruhtinaallisen kokoinen huone vauvasta lähtien. Vanhemmille on makuuhuone ja sen lisäksi vielä kummallekin vanhemmalle oma huone ja löytyy vielä yksi ylimääräinen lisähuone. Iso olohuone, takkahuone, välitila keskikerroksessa ja yläkerrassa sama settinki. Alakerrassa on vielä sauna, pukuhuone, uima-allas, työtilat, askarteluhuone, vierashuone, varastot, leikkihuone, autotallit kahdelle autolle. Kodin siivouksesta ei tarvitse huolehtia, koska siivooja tulee siivoamaan kodin joka toinen viikko. Piha on luonnollisesti iso ja sieltä löytyy trampat ja muut muotivekottimet. Silti kotona ei liikaa viihdytä, vaan lähdetään aina kun mahdollista jompaan kumpaan kesämökeistä, joissa on myös kaikki mukavuudet. Tai sitten pariksi viikoksi Keski-Eurooppaan, Kanarialle tai Thaimaahan.
Tämä siis pääkaupunkiseudulla. Jossain maaseudulla onkin luonnollisempaa, että eletään väljemmin. Mikäs siinä, jos massia riittää, mutta aika kauas on tultu hellahuoneesta, jossa asui viisihenkinen perhe. Materiaa, tilaa ja ylellisyyttä pitää saada työuran alusta alkaen, muuten ei olla tyytyväisiä elämään. Tuovatko ne neliöt sitä onnea kuitenkaan? Miksi sitten niin monet esim. eroavat?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitteli tuossa omia haaveitaan. Todellisuudessa asuu kerrostalossa vuokraluukussa jossa ei ole edes parveketta.
Väärin meni. 😊 Usko tai älä, mutta kaikki eivät kadehdi kuvaamaani elämää. Sinä varmaan kadehdit. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta 300 m2 omakotitaloa pääkaupunkiseudulla edes on? Entä paljonko siellä on asukkaita?
Samaa meiltä. Me (2 aikuista ja 2 lasta) asuttiin 1970-luvulla 6h+k kerrostaloasunnossa, mutta senkin pinta-ala oli kuitenkin vain 142 m2. Eli alle puolet siitä, millaisiin asuntoihin ap olettaa pääkaupunkiseudulla asuvilla olevan varaa. Ja nythän täällä on jo vuosikausia rakennettu aina vain pienempiä asuntoja. Siinä missä joskus aikoinaan kaksiossa oli 55 m2, nykyisin 55 m2 on jo kolmio ja kaksio taas noin 40 m2..
Itsellä on kaupungissa kerrostalossa 1,5 huonetta ja puolisolla 1,5 huonetta. Sen lisäksi olohuone, keittiö ja kylpyhuone -wc. Maalla 350neliötä, joten voi itsekin jakautua useampaan huoneeseen, jos oikein paha skitsofrenia iskee, eikä tule itsensä kanssa toimeen.
Täytyy sanoa, ettei ole yhtään aloittajan kuvaamaa asuntoa ainakaan omassa lähipiirissä, kaikilla lapsiperheillä on maltilliset neliöt. Leveiten asuu eläkeläispariskunta, kaksistaan 160 neliössä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, ettei ole yhtään aloittajan kuvaamaa asuntoa ainakaan omassa lähipiirissä, kaikilla lapsiperheillä on maltilliset neliöt. Leveiten asuu eläkeläispariskunta, kaksistaan 160 neliössä.
Sitten heitä ei voi olla.
Tervetuloa pk-seudulle. Täällä ei rakenneta mitään 300 neliön taloja, koska ne tontitkin ovat nykyään niin pieniä. Tilastollisesti asunnoista on kadonnut 10 neliötä reilussa kymmenessä vuodessa. Uusissa asunnoissa ei ole edes kunnon keittiöitä tai vaatehuonetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tossa joku pointtikin?
Oli. Mihin kukaan tarvitsee noin paljon tilaa?
Jos itse maksaa tilansa niin mitä se muille kuuluu?
Minä ja mieheni asutaan yli 200 neliön talossa kun lapset ovat lähteneet maailmalle. Teoriassa tyhjiä huoneita on 4, käytännössä 0.
Minun kaveri- ja tuttavapiirissä jo vauvalle pitää olla oma makuuhuone ja siitä sitten kilpaillaan, kuka saa vauvan nukkumaan siellä ensimmäisenä. Itse olen alinta kastia, koska vauva nukkuu meidän huoneessa tai vielä kauheampaa, usein minun vieressä!
80 vuotias peräkammarinpoika asuu itsekseen rauhallisella paikalla, kaupungin keskustassa, järven rannalla 70 neliön kolmiossa omalla kustannuksellaan.
Jaahas. Itse olen 35-vuotias korkeakoulutettu ja asun Tampereella, valtaosa ystävistäni ja tutuista asuu täällä tai pk-seudulla, vaikka valtaosa on perheellisiä ja työssäkäyviä ihmisiä. En tunnista tuota ilmiötä omassa ikäluokassani ollenkaan. Hulppeita ok-taloja ovat ostelleet ja rakentaneet he, ketkä ovat jääneet tai muuttaneet pikkukaupunkeihin. 1 perheellinen kaveri asuu Järvenpäässä ok-talossa, mutta hän onkin koulutukseltaa lääkäri ja puoliso myös hyväpalkkaisessa työssä. Puhutkohan nyt 2000-luvun alkupuolella perheensä perustaneista, sillä sen olen huomannut, että 60-70-luvulla syntyneet tutut/ työkaverit asuvat lähes poikkeuksetta ok-taloissa, etenkin perheelliset. Milleniaalit ovat aika köyhiä.
Kuka haluaa 350 neliötä? Ja kuka sen siivoaa?
Useimmiten ihmiset tarvitsevat neliöitä tavaroille. Esim. kodinhoitohuone pyykkikaaoksen selättämiseen - on niin paljon vaatteita, että niitä voi jättää lojumaan ensin likaisen sitten ouhtaan pyykin koreihin; isommat vaatehuoneet - liikaa vaatteita ja asusteita; lisää säilytystilaa - liikaa tavaroita, joita ei käytetä jne. Toinen asia, mihin neliötä tarvitaan ovat mielikuvitusvieraat, joita kestitään viikoittain keittiösaarekkeen ympärillä yhdessä kokaten ja sitten 10 - 12 hengen pöydän ääressä istuen.
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa 350 neliötä? Ja kuka sen siivoaa?
Meillä on 500m2, tosin autotalli samoissa neliöissä, ihan itse siivotaan.
tenniskenttä keilarata uimaallas biljardihuone ihan normijuttuja paitsi köyhässä suomessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tossa joku pointtikin?
Oli. Mihin kukaan tarvitsee noin paljon tilaa?
Kaikilla meistä on erilaiset tarpeet ja toiveet. Deal with it.
Niin on. Mutta toiset ovat järkevämpiä kuin toiset. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Se oli ihan kamalaa kun ahtaassa lapsuudenkodissa ei ollut omaa huonetta. Ei koulu läksyihinkään juurikaan pystynyt koskaan keskittymään kun mitään omaa rauhaa ei saanut. Omilleen päästyä asumaan, olikin ihan ihmeissään omasta rauhasta saaden viikonloppuisin nukkuakkin niin pitkään kun unta riitti. Se oli ihan uusi kokemus.
Samat kokemukset minulla ja veljelläni. Aikuisina hankimme isot talot, veljelläni on kaksikin. Nykyään asun itse yksin 150 neliöisessä ok-talossa. Ruokapöytänikin on 2,50 metriä pitkä. Se ahtaus jätti jälkensä minkä lapsena saimme kokea kun jouduimme olemaan veljen kanssa (olen nainen) samassa pienessä kaksion (45 neliötä) makuuhuoneessa ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa. Lisäksi oli keittokomero ja pikkuruinen ikkunaton kylpyhuone istuma-ammeella. Mieheni eläessä meillä oli 300 neliötä koska myös lapsia, muttei mitään uimahalleja ja kotiteattereita ja kuntosaleja talossamme ollut.
Me rakennettiin 150m2 okt , koska ajateltiin , että sähkönkulutus on pienempää.
Ja myös sitä , että myyminen on helpompaa , on kuitenkin tarkoitus tehdä uusi talo meille kahdelle jonnekin vähän syrjempään kun muksut muuttaa pois.
En osaa sanoa olisiko lisäneliöllä ollut kuinka merkittävä vaikutus kulutukseen , on mennyt hyvin pienellä , kun on matalaenergiatalo maalämmöllä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitteli tuossa omia haaveitaan. Todellisuudessa asuu kerrostalossa vuokraluukussa jossa ei ole edes parveketta.
Minusta vaikuttaa enemmänkin joltakin ituhippi ilmastoapina teiniltä, joka ei ymmärrä että perheellisillä on eri tarpeet
Ei Suomessa kyllä kovin moni asu 200-300 neliön talossa. Täällä maalla niitä taloja vielä on, nyt niissä asuu jotain yksinäisiä leskiä tai yritetään epätoivoisesti myydä. Kukaan ei kuitenkaan halua niitä ostaa koska isossa talossa on isommat asumiskulut ja remppakulut. Kyllä suomalaiset asuvat hyvin maltillisen kokoisissa taloissa, jopa pienissä. Amerikassa on sitten niitä missä on makuuhuoneet kaikille 5 lapselle, toimistot molemmille vanhemmille erikseen, leffahuone, vierashuone ja valtava kellari.
Kerro vain mitä haluat kysyä, kun käsi on pystyssä?