Oletko ollut uskollinen koko elämäsi?

Helppo olla, kun sinkkuna aina elänyt xD Jos joskus sitoudun niin se tarkottaa sit sitä, että on löytynyt sen tason harvinainen helmi, etten lähtisi riskeeraamaan. 

Olen. Miksi haluaisin pilata jotain hyvää ja pysyvää? 

En ole pettänyt. Ei jaksa,a

On ollut suhteita, joissa ei luvattu mitään, puolin ja toisin. Mutta sitten iski rakkaus ja ei edes ole tullut ajatukseen pettäminen.

Mun parisuhde (ainoani tähän mennessä) on kestänyt vasta viisi vuotta, mutta en ole tosiaan sen aikana pettänyt puolisoani, eikä ole ollut haluakaan. Rakastan puolisoani ja haluan olla hänen kanssaan. Meillä menee todella hyvin. En halua hänelle mitään ikävää. En ole ollut ihastunut kehenkään muuhun tällä ajalla tai muutoinkaan kiinnostunut. 

Olen elänyt avioliitossa, en ole koskaan pettänyt, eikä vientiäkään olisi enää mummoikäisellä..

Kerran nuorempana petin, kun en vielä tiennyt mitä haluan naisesta ja otin sen minkä sain. Kai siinä huonoa itsetuntoakin hiveli sitten pettämisen aikaan, kun olin ollut neitsyt harvinaisen myöhään ja yhtäkkiä tuli tilaisuuksia ihan eri tavalla.

Sen jälkeen olen valinnut naiseksi vain sellaisia joita olen aidosti halunnut, eikä silloin tule mieleenkään pettää.

Petin nuorempana, testosteroni jylläsi ja näin kaikissa naisissa jotakin kaunista. Löysin mielestäni naisen, joka oli vaimomateriaalia ja halusin muuttua ja muutuinkin kunnolliseksi. Tilaisuuksia on tullut vastaan pitkän avioliiton aikana, mutta olen ne väistänyt enkä ole lähtenyt leikkiin mukaan. Rakkaus on parasta, kun on puhdas omatunto, luottamus, rehellisyys ja sitoutuneisuus läsnä parisuhteessa.

Vain itselleni - ja se on kaikkein tärkeintä uskollisuutta.

En ole pettänyt koskaan. Nuorena pari seurustelusuhdetta max 2 vuotta ja tämä nykyinen parisuhde on kestänyt 14 vuotta. Minua ei todellakaan kiinnosta minkäänlaiset panot vieraiden ihmisten kanssa. Seksi ei ole parisuhteessani läheskään tärkeimpiä asioita, ystävyys, yhteiset arvot ja syvä luottamus on kaiken edellä. Mun pitäisi seota että lähtisin hakemaan jotain seksisuhdetta ja romanssia vieraan kanssa... 

En ole pettänyt vaikka olisi tilaisuuksia ollut.  Mutta tulen kyllä pettämään, koska puoliso ei ole lopettanut omaa pettämistään.

Minulla on lievä asperger ja tämän takia vahva moraali. 

Olen hyvin kiltti, en halua satuttaa muita. Pettäminen on kieroa ja itsekästä. 

Halu olla lojaali rakastamiani ihmisiä kohtaan menee omien himojeni yli. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lievä asperger ja tämän takia vahva moraali. 

Olen hyvin kiltti, en halua satuttaa muita. Pettäminen on kieroa ja itsekästä. 

Halu olla lojaali rakastamiani ihmisiä kohtaan menee omien himojeni yli. 

Olen ollut uskonnollinen jo pienestä. Hyvin herkkä. Ihaillut luontoa. Tuntenut Jumalan läsnöolon ja sen, että minua kuullaan. 

Kävin pyhäkoulussa ihan pienenä. Ehkä jotain on sieltä tarttunut. 

Olen päälle kolmikymppinen normaalipainoinen, liikuntaa harrastava lapseton nainen joka ei meikkaa eikä käy kampaajalla. Olen työtön vaikkakaan en kouluttamaton. Olen vaikeasti sairas mutta se ei näy päällepäin. Oman kokemukseni mukaan seuraa olisi ollut tarjolla, seksiin nyt helpostikin, mutta myös nimenomaan parisuhteeseen miehiltä ikäluokkaa 28-60. 

En ole koskaan pettänyt ja olen harrastanut seksiä vain suhteissa, joita on ollut 16-vuotiaana yksi parin vuoden suhde, 22-31 pisin suhteeni. Siitä vain puolisen vuotta meni sinkkuna koska päädyin vakiseuraa etsiessäni kolmannen kumppanin kanssa yhteen koska klikkasi heti. 

Minua on petetty molemmissa aiemmissa suhteissani. Ensimmäinen ei edes yllättänyt mutta toinen yllätti todella, koko ihminen muuttui täysin arvojensa osalta muutenkin. Nykyinen mies toivottavasti ei petä mutta kuten aiemminkin: jos pettää niin minä lähden. 

Pettäminen ei ole minulle jotenkin mahdollista, ihan sama miten kuuma mies ja suora lähestyminen, edes mitään houkutusta ei pidä työntää sivuun koska asetus ikäänkuin puuttuu että kiinnostuisin jostakusta muusta jos olen uskollinen toisaalle, en vaikka suhteessa olisi miten vaikea tai kuiva kausi. En usko että tämä vastaa aloittajan kysymykseen. 

Olen myöskin HYVIN seksuaalinen parisuhteessa, mutta en voisi kuvitella harrastavani yhdenyönjuttuja. Se ei vaivaa minua ollenkaan muiden tekemänä mutta häiritsisi jotenkin omassa historiassa. 

Jos ei mikään muu pidä uskollisena niin viimeistään häpeä omasta alakerrasta estää pettämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lievä asperger ja tämän takia vahva moraali. 

Olen hyvin kiltti, en halua satuttaa muita. Pettäminen on kieroa ja itsekästä. 

Halu olla lojaali rakastamiani ihmisiä kohtaan menee omien himojeni yli. 

Olen ollut uskonnollinen jo pienestä. Hyvin herkkä. Ihaillut luontoa. Tuntenut Jumalan läsnöolon ja sen, että minua kuullaan. 

Kävin pyhäkoulussa ihan pienenä. Ehkä jotain on sieltä tarttunut. 

Ulkoiset syyt pitää uskollisena?

Olen pettänyt nuorena. En oikeastaan rakastanut noita kumppaneita enkä myöskään tiennyt miten pahasti pettäminen voi sattua. 

Nykyään rakkaussuhteessa ei tulisi mieleenkään pettää. Enkä pettäisi vaikka en rakastaisikaan. Silloin eroaisin. Jotain sitä elämässä oppii. 

Olen tietenkin. Ei ole muita vaihoehtoja.

Rakastan ja kunnioitan kumppaniani liikaa, jotta voisin pettää häntä. Lisäksi olen laiska introvertti, enkä jaksaisi alkaa säätämään mitään.

Tilaisuuksia olisi ollut ja uskon myös löytäväni seuraa helposti jos niin haluaisin.

Olen ollut uskollinen. Yhdessä oltu jo 20 vuotta, naimisissa 18 v. Kyllä on ihastuksia ollut, mutta tekoihin ei koskaan ole mennyt. Tunteelle ei voi mitään ,mutta teolle voi. Kunnioitus ja rakkaus toista kohtaan ja varsinkin itseä kohtaan estää väärälle puolelle eksymisen. Miksi rikkoa hyvää ja pysyvää suhdetta.