Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte esim. anoppilassa päiviä?
03.02.2025 |
Puoliso toivoo perheemme matkustavan säännöllisesti anoppilaan päiviksi. En voi ottaa siellä rennosti. Vierailta eli meiltä ei kysellä toiveita. Puolisoni vanhemmat elävät omaa tarkkaa aikatauluaan. Katsovat joka päivä/viikko samat ohjelmat (vieraiden on parasta jo ennakoiden siirtyä toisaalle tiettyjen ohjelmien alkaessa ja lopettaa oman ohjelman katselu kesken). Syövät kellontarkasti itselleen mieluisimpaan rytmiin.
Arki siellä on minulle liian aikataulutettua ja appivanhemmat joskus ärtyvät, jos kieltäydyn joistain itselleni epämieluisista asioista. Yleensä en kehtaa. Äksyilyä on myös ollut juuri 2v täyttäneelle aiheettomasti, kun asian olisi voinut asiallisestikin hoitaa. Vanhemmat kun lapsia itse aina hoitavat koko reissun ajan muuten, niin miksi isovanhemman pitää tiuskia pienelle lapselle jos hetken ajan vanhemman ohjaus herpaantuu?
Kun olen kahdestaan puhunut kyläilyn aiheuttamasta kuormituksesta, puolisoni on vastannut, että vanhempiensa päivärytmi ja tavat eivät ole hänen valitsemiaan. Emme myöskään ole anoppilavierailuilla tehneet esim. perheenä enempää kyläilyjä samalla suunnalla asuvien tuttujemme luokse, tapahtumiin tms. vaikka olen ehdottanut sitä puolisolleni ratkaisuksi.
Anoppi on sanonut puolisolleni, että hän kokee etten viihdy kylässä. Itse olen omien sukulaisteni luona kyläillessä tottunut, että isäntä/emäntä kyselee toiveita ruoka-ajoista ja yhdessä vähän enemmän pohditaan, mitä milloinkin tehdään.
Ideoita miten kyläreissusta voisi paremmin selvitä, asialliset välit säilyttäen?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähden mukaan, sillä puoliso on pahoittanut mielensä jos en lähde koskaan. Ja lapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan.
En luottaisi isovanhempien kasvatustaitoihin ja stressaisin kotona, miltä lapsista tuntuu kova komentelu jos ja kun mies jättäisi ainoana vanhempana siellä ollessaan lapsia isovanhempien valvontaan (jotka eivät varmaan itsekään enää jaksaisi lapsenvahtina oloa).
Isompi (mutta vielä ihan pieni) päiväkoti-ikäinen lapsemme siis asettuu aikuisen ohjaukseen helposti ihan ilman huutoakin. Myös päiväkodissa. Ja toinen on vauva jonka kanssa on yövalvomisia jotka anoppilassa tuntuvat kuormittavammilta kuin kotona..
Pitääkö ne lapset edes näistä isovanhemmista ja menevätkö sinne mielellään? Ainakin kovin nuivan vaikutelman heistä sai.
... tai siis lähin
Ei vielä osaa sanoa selvää mielipidettä ikänsä vuoksi. Jälleennäkeminen vaikuttaa aina neutraalilta tapahtumalta (äidin ja isän vierellä kun tervehditään isovanhempia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää hotelliin tms. ja sieltä vain käväisemään anoppilassa. Tai anna miehen mennä, niin pitkäksi aikaa, kuin haluaa, jää itse kotiin.
Eihän tuota kannata jatkaa. Ei tosiaan aikuisilla ihmisillä ole mitään yökyläilypakkoa! Olisiko ratkaisu esimerkiksi hotelli tai mökin vuokraaminen siltä seudulta? Pari kertaa vuodessa pitkä viikonloppu siellä suunnalla lomaillen ja mies ja lapsi voisivat vapaasti viettää aikaa anoppilassa. Sinä voisit ottaa myös omaa aikaa ja rentoutua. Vastavuoroisesti appivanhemmat voivat vuorollaan matkustaa teidän suunnalle jos niin haluavat. Jos asutte niin kaukana toisistanne että vierailu vaatii päivien kyläilyä, ei vaan voi olettaa että ihan jatkuvasti pystyisitte näkemään.
Mulla on ihan hyvät välit anoppiin ja appiukkoon mutta en jaksa kyläillä kuin pari tuntia kerrallaan heillä. Ikinä en jäisi yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Lähden mukaan, sillä puoliso on pahoittanut mielensä jos en lähde koskaan. Ja lapsilla on oikeus tavata isovanhempiaan.
En luottaisi isovanhempien kasvatustaitoihin ja stressaisin kotona, miltä lapsista tuntuu kova komentelu jos ja kun mies jättäisi ainoana vanhempana siellä ollessaan lapsia isovanhempien valvontaan (jotka eivät varmaan itsekään enää jaksaisi lapsenvahtina oloa).
Isompi (mutta vielä ihan pieni) päiväkoti-ikäinen lapsemme siis asettuu aikuisen ohjaukseen helposti ihan ilman huutoakin. Myös päiväkodissa. Ja toinen on vauva jonka kanssa on yövalvomisia jotka anoppilassa tuntuvat kuormittavammilta kuin kotona..
Sitten loukkaantuu. Jää lasten kanssa kotiin ja sano syyksi, että appivanhempien käytöksestä päätellen he eivät halua ainakaan sinua ja lapsia luokseen, ehkä eivät poikaansakaan. Käske miehesi kutsua heidät teille tai käytte siellä vain päiväseltään, jos se välimatkan puolesta onnistuu.
Ei sinun tarvitse viettää hetkeäkään paikassa, jonne sinua ei haluta ja mitä lapsesi muka saavat tuollaisten isovanhempien tapaamisesta, paitsi pahan mielen? Kertomasi perusteella minusta kuulostaa, etteivät appivanhempasi jaksaisi vieraita ollenkaan ja ottavat teidät luokseen vain, koska kokevat sen velvollisuudekseen. Ovat luultavasti vain helpottuneita, jos ette enää mene heidän vaivoikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen olevinaan läsnä mutta teen samalla jotain muuta esim. ajattelen arkisia asioita tai katson tv:tä, jos keskustelut on aiheista joihin en mitään osaa sanoa.
Yksi tavallinen keskustelun aihe on juoruaminen heidän tuntemistaan ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan hyvät välit anoppiin ja appiukkoon mutta en jaksa kyläillä kuin pari tuntia kerrallaan heillä. Ikinä en jäisi yöksi.
Tässä ketjussa monia samaistuttavia asioita.
Voi kun itsekin saisi käydä vain silloin tällöin parin tunnin kyläilyn. Siinäpä olisi helppo pitää lämpimät välit ja jaksaisi pitää hymyn koko vierailun ajan kasvoilla, kun ei tarvitsisi heidän arjessaan olla mukana ulkopuolisuutta ja ärsyyntymistä kokien.
Appivanhemmilla kaikki on hankalampaa. Päivien kyläreissut aiheuttavat stressiä. Vessassa ei esimerkiksi ole roskista ja appiukko penkoo muoviroskat erilleen roska-astiasta. On siis hiukan vaikea hoitaa kuukautisten aikana kyläily. Asuvat vieläpä taajaman ulkopuolella, niin käytettyjä kuulautissuojia saa kuljettaa vessareissujen jälkeen taskuissa omaan piiloon ja piilotella koko reissun ajan, kunnes pääsee ihmisten ilmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, tätä pitäisi kyllä kysyä miniältä, joka tulee usein lasten kanssa meille pitkäksi viikonlopuksi, vaikka poikamme ei tulekaan.
Mä erosin lasten isästä osittain appivanhempien vuoksi. Exäni vaatimalla vaati, että vietetään viikonloppuja hänen vanhempiensa luona eli pari yötä kerrallaan (joko appivanhempien kotona tai mökillä). Asuttiin parin tunnin ajomatkan päässä heistä. Ja jos kieltäydyin lähtemästä, mies suuttui ja raivosi että miksi inhoan hänen vanhempia. En nyt varsinaisesti inhonnut mutta elämä siellä oli hankalaa.
Appivanhemmat herättivät viikonloppuna meidät aina klo 9 aamukahville, vaikka olisin halunnut nukkua kiireisen työ- ja päiväkotiviikon jälkeen univelkoja pois. Heillä oli pakottava tarve tehdä koko ajan jotain ja mobilisoivat meidätkin koko ajan jotain tekemään. Kauppaan, kasvimaalle, saunaan, veneen kunnostukseen jne. Ei pienintäkään mahdollisuutta vain olla. Ja exä halusi miellyttää vanhempiaan pomppimalla vanhempiensa pillin mukaan, ex ei ollut kotonamme samanlainen.
Avioliiton loppupuolella ex huutoraivon (oikeasti!) säestämänä vaati, että meidän pitäisi lasten kanssa alkaa viettämään lomilla kokonaisia VIIKKOJA hänen vanhempiensa luona tai hänen veljensä perheen mökillä. Tässä vaiheessa lapset olivat teinejä eikä heitä tällainen kiinnostanut. Siis niin että esimerkiksi sinne veljen perheen mökille tulisi viikoksi veli perheineen, meidän perhe ja appivanhemmat. Mun pää ei vaan kestänyt tuota ajatusta. Ehdotin exälle, että ostettaisiin meidän perheelle mökki ja sitten käytäisiin päiväreissulla hänen sukulaisten luona, mutta ex huusi vain että ei, hän haluaa viettää aikaa OMAN perheen kanssa. Ja exällä ikää tässä vaiheessa 47v.
Erottiin muutama vuosi sitten ja ah tätä rauhaa! Lapset on nyt täysi-ikäisiä eivätkä ole exän kanssa kuin hyvin muodollisissa väleissä. En edelleenkään tajua miksi ex ikäänkuin taantui pikkulapseksi, joka halusi palata lapsuuden perheensä pariin ja jätti minut ja lapsemme syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ylitsesi kävellään, kunnes päätät ettei kävellä ja ilmoitat mielipiteesi ja jopa ehtosi vierailuille.
Talossa talon tavalla.
No mä selviän useammankin päivän vallan mainiosti. Tavat on vähän erilaiset mutta appivanhemmat ovat mukavia ja mutkattomia eivätkä mitään päällepäsmäreitä. Sorry siitä etten nyt osaa valitttaa kanssasi tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Asiallisten välien" takia ei kannata alistua ihan mihin tahansa. Sanot vaan suoraan, ettet enää suostu yökyläilyihin anoppilassa. Kunhan saat sen verran irti itsestäsi, huomaat millaista aivan turhaa taakkaa olet kantanut mukanasi pelkästään "asiallisten välien" takia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä menet sinne? aikuinen mies pärjää omassa lapsuudenkodissaan ilman sinua. Anna miehen mennä kahdestaan lapsen kanssa ja nauti kotona yksinolosta. Kuulostaa, ettei sinua sinne edes haluta.
Eikö aloittaja "puolisoineen" ole itse mies?
Ongelman ydin on kersat, jotka lojuvat päiviä tuntemattomien nurkissa. Aikuiset ei moista tee, vaan hankkivat ostomajoituksen. Eikä kyllä tulis mieleenkään mennä appivanhemmille asumaan, helvettiäkö teidän kaikkien on siellä oltava? Menköön se "puoliso" ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varata useampi piilopullo. Humalassa anoppia on helpompi sietää.
Miksi tunget itsesi paikkaan, jossa sinun ylitsesi kävellään - ja vielä päiviksi kerrallaan? Ootko ihan urpo?
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran ihmetyttää miksi sinne pitää mennä ollenkaan? Henkkoht en ole ainakaan itse ollut itse tilanteessa että johonkin sukulaisiin olis aseella uhaten ja nippusiteissä raahattu. Vai etkö pärjää yksin kotona?
Tämä! Kun itse huomasin, ettei puoliso viihtynyt vanhempieni luona(ei viihdy missään kyläpaikassa) joten jätin hänet suosiolla kotiin. Kaikilla oli takuulla mukavampaa. Minä ja lapset saimme olla mummolassa kaikessa rauhassa ja viihtyä, kun ei tarvinnut olla huolissaan siitä, miten puoliso viihtyy. Koska, jos huomaa, että teinen ei viihdy niin omakin hyvä fiilis on mennyttä.
Pari kertaa vuodessa viikonlopuksi, ei mitään ongelmaa, vaikka heidän aikatailuilla eletään ja ollaan.
Vierailija kirjoitti:
"Asiallisten välien" takia ei kannata alistua ihan mihin tahansa. Sanot vaan suoraan, ettet enää suostu yökyläilyihin anoppilassa. Kunhan saat sen verran irti itsestäsi, huomaat millaista aivan turhaa taakkaa olet kantanut mukanasi pelkästään "asiallisten välien" takia.
Tässä tapauksessa appivanhemmat eivät edes vaadi miniää(?) kylään, vaan ap:n puoliso. Tuskin appivanhemmilla on mitään sitä vastaan, että oman lapsen puoliso (tässähän ei kai ole selvinnyt onko tuo ap:n puoliso mies vai nainen)ei tule, jos ei kerran viihdy, joten minkään "asiallisten välien" pitämisenkannalata ei anoppilaan tarvitse mennä. Eri asia sitten on pysyykö ne "asilalliset välit" siihen puolisoon:D
Itse en kyllä ole puolisoa omille vanhemmilleni raahannut, kun ei hän halua sinne tulla. Paljon mukavampaaa on mennä yksin. Tai alkuun menin lasten kanssa, mutta sitten, kun lapset jo lensi pesästä, olen käynyt omilla sukulaisissani yksin. Mies ei ole käynyt sukulaisissani 30 vuoteen.
Minua ei ainakaan henkilökohtaisesti vaivaa yhtään, vaikka omat lapset käy lapuudenkodissaan välillä ilman puolisoaan. Miksi se puoliso pitäisi aina raahata mukana?
Minä venyin vuosia mukana. Ei tullut edes mieleen, että olisin voinut jäädä kotiin. En viitsinyt lähettää lapsia isovanhempien vahvoiksi, kun tiesin, että mies tekee siellä jotain ulkohommia avuksi ja anopille jää lasten hoito sisällä. Kun lapset kasvoi ja oppi huolehtimaan itsestään, jäin pois. Hetki mentiin näin, mutta nyt puolisokaan ei mene enää. Miehestä on tullut aloitekyvytön vanhentuessa ja minä en hänen puolesta järjestä, niin mitään ei tapahdu.
Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.
Kuten monet ovat jo ehdottaneet, älä lähde. Tai tee samalla reissulla itse harharetkiä niiden lähellä asuvien omien sukulaistesi / ystäviesti luokse.