Lue keskustelun säännöt.
Koitko ulkopuolisuuden tunteita työyhteisössä kun aloitit työsuhteen?
30.01.2025 |
Olin ollut 15 vuotta samassa työpaikassa. Mielestäni tulin aina kaikkien persoonien kanssa toimeen. Vietimme vapaa-ajallakin aikaa yhdessä, vaikka työkaverit vaihtuivat välillä. Sain yleensä kiitosta, että olen ystävällinen, lehmän hermot omaava ja helposti lähestyttävä. En koskaan suutu tms. Uuteen työpaikkaan mennessä huikattiin, että "Sinä tulet kaikkien kanssa toimeen"
Mitä vielä. Ensimmäisellä viikolla vaikka esittäydyin ja kyselin paljon tietoa talon käytännöistä, sain todella nuivia vastauksia ja hyvä, jos tervehtimisiin esim vastattiin.
Tauoille ei pyydetä mukaan, jätetään tiedotta toisinaan, saa oikein lypsää tietoa. Ei hymyillä saati aina katsota silmiin. Luokse ei koskaan hakeuduta, mutta jos sanon vähänkin väärin, niin se kyllä kuullaan kauaskin ja napinaa tulee vaikka päin näköä, jos olen heidän mielestään huonosti asian ilmaissut. Lisäksi myös toitotettiin, että toivottavasti et mene laittamaan lomatoiveita, he näet ovat etusijalla ja minä saan laittaa viimeisten joukossa.
Lisäksi oikein korostetaan, jos kiva työtoveri tulee töihin, hänelle saatetaan sanoa, että "rakas tulit töihin voi miten ihanaa moi!" ja mulle sitten nyökätään, tai välttämättä ei. Monta hienovaraista viestiä, mistä huomaa, etten ole pidetty.
Osa työkavereista on mukavia, mutta jonkinlainen joukko kuitenkin kuvailemani.
En ole päällepäsmäri, en lusmu, juttelen ja kyselen, hymyilen ja omaan peruskäytöstavat. En tiedä, mikä mättää.
Vai meneekö tosiaan luottamuksen saamisessa vaan melko kauan, että rehdisti vaan jatkan työntekoa ja olen edelleen etäisen kohtelias, ja jossain vaiheessa minullekin aletaan jutella normaalisti?
Kommentit (22)
Aloitin lokakuussa uudessa työpaikassa ja olen kokenut itseni ulkopuoliseksi, en oikein kuulu mihinkään porukkaan. Toinen työntekijä aloitti kanssani samaan aikaan, mutta on 20 vuotta nuorempi. Hän on löytänyt samanhenkisiä ihmisiä nuoremmista n.30.v työntekijöistä. Itse olen välillä etänä, eikä kukaan koskaan kysele miten menee tai laita viestiä. Käymme yhdessä lounaalla, mutta kukaan ei koskaan kysy minulta vaan tältä nuoremmalta työntekijältä. Työpaikalla toinen porukka on noin 50-60 vee naiset, en oikein pääse siihenkään porukkaan mukaan. Minulla on ikävä entiseen työpaikkaani, jossa oli samanhenkistä porukkaa ja monesta työkaverista tuli ystäviäni, yhden kanssa nähdään usein ja viestitellään päivittäin. En olisi halunnut lähteä entisestä työpaikasta, mutta määräaikainen työni ei jatkunut enää. Nykyinen työ on vain työtä, mutta entinen tuntui työltä ystävien kanssa. Pidin myös entisen työn työnkuvasta enemmän kuin nykyisestä työstä.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut rasittuvat uusista ihmisistä. Eniten itseäni rasittaa ihmiset, joihin pitäisi tutustua heti. Tutustuminen ottaa aikaa. Se ei tarkoita, että itsessä tai toisessa olisi mitään vikaa. Jotkut ovat nykyisin myös aika kovilla, on taloudellista huolta, terveydellistä huolta, jatkuvaa uuden oppimista jne. Aina ei vain jaksa. Muutoksia ei jaksa, uusia ihmisiä ei jaksa.
Nykyään ärsyttää ihmisten minä-keskeisyys (tulkitaan että toisen käytös johtuu minusta tai on osoitettu juuri minulle henkilökohtaisesti). Esim. Jos en tervehdi, se voi johtua siitä, että minä olen niin kuormittunut. Ei siitä, että en pitäisi sinusta tai että sinussa olisi jotain vikaa. Jos en jaksa selittää ja vastata, se voi johtua siitä, että minä olen niin kuormittunut. Ei siitä, että haluaisin olla jotenkin ilkeä juuri sinua kohtaan.
Itse ajattelen, että parhaiten sopeutuvat ne, joilla on kyky havainnoida, miten työyhteisössä toimitaan, ja kyky sulautua siihen. Eniten vaikeuksia on niillä, jotka tahtovat toimia omalla tavallaan tai samalla tavalla kuin edellisessä työyhteisössä. Jokainen työyhteisö on erilainen.
Hyvästä työpaikasta ei kannata koskaan vaihtaa toiseen. Seuraava työpaikka ei sitten välttämättä ole enää niin hyvä. Korkeampi palkka ei korvaa hyvää työilmapiiriä.