Uuden ihmisen tapaaminen

Nyt olisi hyötyä hieman ulkopuolisista neuvoista tai kommenteista, niin naisilta kuin miehiltäkin. Olen ajautunut hämmentävään tilanteeseen, enkä oikein ole osannut niissä toimia rakentavasti.

Olen kohta 50 täyttävä, muutaman vuoden jo sinkkuna ollut mies (pk-seudulta, jos sillä on väliä). Minussa on paljon aikuiseen makuun sopivia, positiivisia piirteitä. Olen koulutettu, hyvin toimeentuleva, avarakatseinen ja ennen kaikkea lämminsydäminen ihminen, joka on jo jonkun aikaa kokenut olevansa valmis romanttiseenkin tutustumiseen sopivaan naiseen. Negatiivisina seikkoina toimii lähinnä se, että eletty elämä taitaa jo minussa näkyä, esim tukka on aika lailla lähtenyt, ja silmälasit rumentavat kokonaiskuvaa, vaikka pitkä ja suht timmi olen. En tiedä, vaikea arvioida ulkonäköönsä objektiivisesti.

Olen kokenut että tutustuessani potentiaalisiin kumppaneihin jotain siitä dynamiikasta puuttuu. On ihan kivaa, voidaan tulla hyvin juttuun, mutta jokin kipinä jää puuttumaan. Tänään luin lehdestä otsikon joka kolahti: keski-ikäinen nainen siinä totesi, huomattuaan kiinnostavan, tulevan kumppaninsa, miten "silmät nauliintuivat" tähän mieheen, ja ajatuksensa olleen "se on siinä". Tämähän on juuri se mikä puuttuu!

Mutta miten ihmeessä tuon esittää treffiseuralle? Kaipaisin juuri tuota katsetta. Hölmö ajatus lopettaa treffailu sen takia että toinen ei katso sinua tuolla tapaa, eikä jokatapauksessa pyytämällä saa sitä aitoa ihailua. Mutta toisaalta se on juuri se syy miksi kipinä jää syttymättä. Tiedänhän minä että monessa asiassa olen ihan varteenotettava kumppani. Ei minua tarvitse kehua siitä miten olen mielenkiintoinen tai sivistynyt tai hauska tai mukavaa seuraa. Tiedän olevani näissä asioissa ainakin keskiarvoa paljon parempi. Kaipaan sitä katsetta.

Onko tämä nyt ihan haihattelua? Etsinkö jotain yksisarvista jota ei ole olemassakaan?