Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu usein siltä, että mulla ei vain "saa" olla mitään
27.01.2025 |
Jos lähden opiskelemaan avoimeen yliopistoon jotain kivaa alaa tai mukavaa kurssia niin seuraavaksi menee yöunet. Jos muuten nukkuisinkin niin vauva herää aamukasin sijaan kuudelta pirteänä kun olen nukutusmaratonin jälkeen saanut yhdeltä unta. Joku hieno tilaisuus saattaa mennä ohi noin vain tai oma mies vetää inhottavasti "maton jalkojen alta" sopivalla hetkellä.
Kun innostun lenkkeilystä raskauden ja vauvan pitkän sairaalajakson (hoitovirheestä johtuva) saan seuraavaksi jalkaan rasitusvamman. Eipä taas päästä mihinkään. Uimahalli on auki siihen aikaan etten pääse ja niin kallis ettei ole varaa. Kotona ei mahdu mihinkään kuntopyörä. Katson osa-aikatöitä: ei mitään missään ja kohta on päivärahapäivät loppu joten kotihoidontuella ollaan.
Ystävät ovat melkein kaikki jättäneet paitsi yksi. Olen vanha, haluaisin tehdä jotain, mutta kohta olen jo niin vanha ettei kukaan palkkaa ellen ole töissä jollain työvoimapula-alalla ja sekin lienee yksi h***etti lisää elämänmittaiseen kyykytykseen ja kiusaamiseen.
Innostuin sijoittamisesta ja laitoin osakkeeseen pikku summan. Seuraavana päivänä osakekurssi teki 50 prosentin pudotuksen alaspäin ja myin pois paniikissa. Ei kukaan voi olla näin uskomaton tapaus.
Perussairauttani ei hoideta tässä maassa eikä sitä toistakaan. En enää tiedä mitä tekisin. Tuntuu etten uskalla kokeilla mitään tai odottaa mitään kun kaikki aina "viedään". Minulla ei saa olla heikkouksia enkä saa olla huono missään, muille se on arkipäivää ja hyväksyttävää. Minulla ei vain saa koskaan olla mitään. Mietin koska lapsikin otetaan pois, no varmaan jos missään yhteydessä kerron iloitsevani siitä. Olihan lapsi kyllä syntyessään vaarassa kuollakin ja teho-osastolla.
Kommentit (79)
Jos vain yrität liikaa kaikkea? Sulla on vauva, kohta se ei enää ole sitä. Keskity siis näihin ainutlaatuisiin päiviin ja hetkiin ennen kuin ne on ohi, ne ei nimittäin ikinä enää palaa. Sulla on kaikki onni siinä sylissä, jota et nyt näe. Muun aika tulee sitten joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ehkä näkee esteitä kaikessa siinä, mikä on vaan muille normaalia elämää. Ei kenenkään elämä ole pelkkää onnistumista ja päivänpaistetta, ihan kaikilla on haasteita ja vastoinkäymisiä. Se on ratkaisevaa, että miten niihin suhtautuu. Aloittajan touhu tuntuu jotenkin lyhytjänteiseltä ja poukkoilevalta ja asenne (ärsyttävän) marttyyrimaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Eli sä olet innostuja ja keskenjättäjä.
Tuo sama käy kaikille. sen jälkeen ihmiset jakautuvat niihin, jotka urittävät uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja sitten niihin, jotka luovuttavst saman tien. Onnistujat opettelevat uuden päivärytmin, menevät uudelleen lenkille rasitusvamman toipumisen jälkeen ja korjaavat asentojaan niin ettei uutta tule, eivät myy osakkeita paniikkissa vaan pitävät kurssiheilahtelujen yli, ja laajentavat työnhakuaan kunnes saavat työpaikan. Toiset tulevat palstalle valittamaan, että he eivät saa mitään, vaikka on terve ruumis ja kohtuullisesti kykyjä..
Luuletko etten ole jatkanutkin vaikka kuntoilua rasitusvamman jälkeen? Olen kyllä useammankin kerran ja olen treenannut koko elämäni aina jotain. Siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, että en vain voi päästä eteenpäin kun tulee aina "jotain". Esim. tuo unettomuus on myös seurannut mukana koko elämän ja se tulee ja menee miten haluaa.
Jos innostun koen positiivista stressiä ja se vie yöunet jolloin on vaikea lukea ja keskittyä vauvanhoitoon. Ei silloin ole edes mitään oikeita ongelmia jos uniongelma on muokattavissa rytminvaihdolla. Enkä ole terve vaan sairas! Opettele lukemaan, kerroin jo ettei perussairauksiani hoideta tai tutkita kunnolla. Ei kaikki muutu vain tsemppaamalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ehkä näkee esteitä kaikessa siinä, mikä on vaan muille normaalia elämää. Ei kenenkään elämä ole pelkkää onnistumista ja päivänpaistetta, ihan kaikilla on haasteita ja vastoinkäymisiä. Se on ratkaisevaa, että miten niihin suhtautuu. Aloittajan touhu tuntuu jotenkin lyhytjänteiseltä ja poukkoilevalta ja asenne (ärsyttävän) marttyyrimaiselta.
Suurin osa ihmisistä ei tee mitään järkevää tai jos tekevät niin ei heillä ole jotain tolkutonta estekuormaa ja epäonnea kaikessa. Ehkä olisin vähemmän poukkoilevan kuuloinen jos saisin niitä onnistumisen kokemuksiakin välillä. En jaksa koko ajan sitä ettei mikään vain onnistu! Ei kukaan jaksa!
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yrität liikaa kaikkea? Sulla on vauva, kohta se ei enää ole sitä. Keskity siis näihin ainutlaatuisiin päiviin ja hetkiin ennen kuin ne on ohi, ne ei nimittäin ikinä enää palaa. Sulla on kaikki onni siinä sylissä, jota et nyt näe. Muun aika tulee sitten joskus.
Ihmistä ei ole olemassa. Ihmisellä ei ole ihmisenstatusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yrität liikaa kaikkea? Sulla on vauva, kohta se ei enää ole sitä. Keskity siis näihin ainutlaatuisiin päiviin ja hetkiin ennen kuin ne on ohi, ne ei nimittäin ikinä enää palaa. Sulla on kaikki onni siinä sylissä, jota et nyt näe. Muun aika tulee sitten joskus.
Jaa. Olen niin vanha jo, että kohta menee urahaaveet kun kello tikittää niiden suhteen. Lasta pidän sylissäkin mahdollisimman paljon ja olen hänen kanssaan jatkuvasti. Kohta on vain päivärahapäivät menneet ja ollaan kotihoidontuella, mitäs sitten? Mies pitää syksystä omat päivänsä joten silloin viimeistään joudun töihin. Jos siis edes saan mitään. Yleensä kyllä saan kun on pitkä kokemus
ap
Minulla ei ole ystäviä.
En ole koskaan voittanut missään.
En ole erityisen hyvä missään.
Olen tumpio.
Ihan sama.
Silti sitä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yrität liikaa kaikkea? Sulla on vauva, kohta se ei enää ole sitä. Keskity siis näihin ainutlaatuisiin päiviin ja hetkiin ennen kuin ne on ohi, ne ei nimittäin ikinä enää palaa. Sulla on kaikki onni siinä sylissä, jota et nyt näe. Muun aika tulee sitten joskus.
Ihmistä ei ole olemassa. Ihmisellä ei ole ihmisenstatusta
Mene sekakäyttäjä vaikka kaupan kulmalle notkumaan. Saat olla kerrankin ensimmäisenä jossain.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ehkä näkee esteitä kaikessa siinä, mikä on vaan muille normaalia elämää. Ei kenenkään elämä ole pelkkää onnistumista ja päivänpaistetta, ihan kaikilla on haasteita ja vastoinkäymisiä. Se on ratkaisevaa, että miten niihin suhtautuu. Aloittajan touhu tuntuu jotenkin lyhytjänteiseltä ja poukkoilevalta ja asenne (ärsyttävän) marttyyrimaiselta.
Suurin osa ihmisistä ei tee mitään järkevää tai jos tekevät niin ei heillä ole jotain tolkutonta estekuormaa ja epäonnea kaikessa. Ehkä olisin vähemmän poukkoilevan kuuloinen jos saisin niitä onnistumisen kokemuksiakin välillä. En jaksa koko ajan sitä ettei mikään vain onnistu! Ei kukaan jaksa!
ap
Oliko niin, että sinulla on vauva? Etkö laske sitä onnistumiseksi? Sanot, että on perussairauksia, mutta kuitenkin pystyisit liikkumaan, lisääntymään, opiskelemaan niin ei se niin huonolta kuulosta. Lue täältä nämä omat kirjoituksesi ulkopuolisen silmin, saat kaiken kuulostamaan onnettomalta vaikka mikään noista ei sitä ole.. Ihan normaalia elämää, jossa välillä tulee pieniä esteitä ja ne ylitetään tai sitten niihin jäädään vellomaan ja tehdään omasta elämästä turhaan ihan paskaa. Se on nyt niin pahana sinulla, että sinuna menisin jo terapiaan. Tuollainen ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yrität liikaa kaikkea? Sulla on vauva, kohta se ei enää ole sitä. Keskity siis näihin ainutlaatuisiin päiviin ja hetkiin ennen kuin ne on ohi, ne ei nimittäin ikinä enää palaa. Sulla on kaikki onni siinä sylissä, jota et nyt näe. Muun aika tulee sitten joskus.
Ihmistä ei ole olemassa. Ihmisellä ei ole ihmisenstatusta
?????????????????
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ystäviä.
En ole koskaan voittanut missään.
En ole erityisen hyvä missään.
Olen tumpio.
Ihan sama.
Silti sitä mennään.
Tuohan on varmaan sillä tavalla siedettävää, että kun ei ole odotettavaa ei voi pettyä. Olen itsekin yrittänyt opetella olemaan innostumatta niin en voi pettyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä perussairauksiasi Suomessa ei hoideta?
Ja tuo osakehomma oli ihan vaan silkkaa tyhmyyttä. Itselläni on osa osakkeista pahimmillaan -70 pinnaa tällä hetkellä, eikä mikään kiire myydä pois. Pörssiin laitetaan vain ne rahat, jotka on varaa menettää ja joita ei ole kiire saada takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yrität liikaa kaikkea? Sulla on vauva, kohta se ei enää ole sitä. Keskity siis näihin ainutlaatuisiin päiviin ja hetkiin ennen kuin ne on ohi, ne ei nimittäin ikinä enää palaa. Sulla on kaikki onni siinä sylissä, jota et nyt näe. Muun aika tulee sitten joskus.
Jaa. Olen niin vanha jo, että kohta menee urahaaveet kun kello tikittää niiden suhteen. Lasta pidän sylissäkin mahdollisimman paljon ja olen hänen kanssaan jatkuvasti. Kohta on vain päivärahapäivät menneet ja ollaan kotihoidontuella, mitäs sitten? Mies pitää syksystä omat päivänsä joten silloin viimeistään joudun töihin. Jos siis edes saan mitään. Yleensä kyllä saan kun on pitkä kokemus
ap
Pidät sylissä, mutta oletko ollut läsnä?
Miksi sinulle on tärkeää tavoitella työuraa? Miksi se ei riitä, että löytyy töitä, jolla elää?
Lakkaa tavoittelemasta jotain mitä pitää olla, keskity siihen mitä sulla on ja tule onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ennustettu, että maanviljelys on se työ, jossa tulee jatkossa olemaan varmin työpaikka. Kaikki sellaiset voisi koulutukseen mennessään unohtaa, jotka tekoäly voi tehdä, kuten sihteerien ym, jopa monet kaupan alat tulevat vähenemään, kun robotit kehittyvät.
Hyviä muita ammatteja: pakettiautokuskit, ohjelmistokehittäjät, elintarviketyöläiset, butiikkimyyjät, ruuanvalmistajat,
Häviämään tulevat: Kassat, lipunmyyjät, assistentit ja sihteerit, kirjapainoala, pankkien kassat ym
Vierailija kirjoitti:
Mitä perussairauksiasi Suomessa ei hoideta?
Ja tuo osakehomma oli ihan vaan silkkaa tyhmyyttä. Itselläni on osa osakkeista pahimmillaan -70 pinnaa tällä hetkellä, eikä mikään kiire myydä pois. Pörssiin laitetaan vain ne rahat, jotka on varaa menettää ja joita ei ole kiire saada takaisin.
Totta kai se oli tyhmyyttä! Ennen tuota tai tuon jålkeen se osake ei ole edes käynyt -50 pojon pudotuksessa. Enemmän ihmettelin, että miten voi edes olla mahdollista, että käy juuri noin juuri tuolloin. Tietysti myös tiedän etten laita enempää kuin on varaa menettää.
Näitä esimerkkejä nyt vain on aivan liikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yrität liikaa kaikkea? Sulla on vauva, kohta se ei enää ole sitä. Keskity siis näihin ainutlaatuisiin päiviin ja hetkiin ennen kuin ne on ohi, ne ei nimittäin ikinä enää palaa. Sulla on kaikki onni siinä sylissä, jota et nyt näe. Muun aika tulee sitten joskus.
Jaa. Olen niin vanha jo, että kohta menee urahaaveet kun kello tikittää niiden suhteen. Lasta pidän sylissäkin mahdollisimman paljon ja olen hänen kanssaan jatkuvasti. Kohta on vain päivärahapäivät menneet ja ollaan kotihoidontuella, mitäs sitten? Mies pitää syksystä omat päivänsä joten silloin viimeistään joudun töihin. Jos siis edes saan mitään. Yleensä kyllä saan kun on pitkä kokemus
ap
Pidät sylissä, mutta oletko ollut läsnä?
Miksi sinulle on tärkeää tavoitella työuraa? Miksi se ei riit
Ei pätkätöillä elä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oman pään asiat voi muuttaa vain itse. Sinusta ei siihen ole.
Älä ruoki ap:n negatiivista kehää. Hänkin on aivan kykenevä muuttamaan päänsisäistä ajatteluaan. Elämä on monella tavalla vaikeaa, mutta on se myös hyvää ja onnistunutta. Keskity vauvaan ja ole kiitollinen että hän selvisi. Ehdit kyllä harrastaa sitten kun lapsi kasvaa, mutta pienenä ne vievät suuren osan ajasta. Ystävät ovat "jättäneet" sinut. Mistä se johtuu? Ovatko todella? Entä jos pyydät jotakuta kahville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perussairauksiasi Suomessa ei hoideta?
Ja tuo osakehomma oli ihan vaan silkkaa tyhmyyttä. Itselläni on osa osakkeista pahimmillaan -70 pinnaa tällä hetkellä, eikä mikään kiire myydä pois. Pörssiin laitetaan vain ne rahat, jotka on varaa menettää ja joita ei ole kiire saada takaisin.
Totta kai se oli tyhmyyttä! Ennen tuota tai tuon jålkeen se osake ei ole edes käynyt -50 pojon pudotuksessa. Enemmän ihmettelin, että miten voi edes olla mahdollista, että käy juuri noin juuri tuolloin. Tietysti myös tiedän etten laita enempää kuin on varaa menettää.
Näitä esimerkkejä nyt vain on aivan liikaa.
ap
Mitä ihmeellistä siinä on, että kävi yhden päivän alhaalla? Jos et olisi sinä päivänä seurannut sitä, se olisi mennyt ohi etkä olisi menettänyt mitään, tai ainakaan niin paljon.
Sä jollain tasolla odotat koko ajan, että asiat menee huonosti. Sanoit että ensin innostut, mutta sitten menee pieleen. Kun olet innostunut, alat vahtaamaan niitä negatiivisia asioita ja kun löydät jonkun, jonka voi tulkita negatiiviseksi, saat ajatuksellesi taas vahvistusta että TAAS meni näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ehkä näkee esteitä kaikessa siinä, mikä on vaan muille normaalia elämää. Ei kenenkään elämä ole pelkkää onnistumista ja päivänpaistetta, ihan kaikilla on haasteita ja vastoinkäymisiä. Se on ratkaisevaa, että miten niihin suhtautuu. Aloittajan touhu tuntuu jotenkin lyhytjänteiseltä ja poukkoilevalta ja asenne (ärsyttävän) marttyyrimaiselta.
Suurin osa ihmisistä ei tee mitään järkevää tai jos tekevät niin ei heillä ole jotain tolkutonta estekuormaa ja epäonnea kaikessa. Ehkä olisin vähemmän poukkoilevan kuuloinen jos saisin niitä onnistumisen kokemuksiakin välillä. En jaksa koko ajan sitä ettei mikään vain onnistu! Ei kukaan jaksa!
ap
Ajatteletpa negatiivisesti muista ihmisistä. Todellisuudessa sinä et tiedä mitään siitä, mitä he tekevät tai eivät tee, tai mitä kamppailuja kenelläkin on. Tuollainen negatiivissävytteinen putkinäkö viittaa masennukseen, kannattaa hakea ammattiapua.
Et ymmärrä mistään mitään. Et osaa tulkita ihmistä millään tavalla