Miksi jotkut ihmiset kommentoi toisille, että sä et tiedä vaikeista asioista mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jotkut ovat henkisesti heikkoja ja romahtavat jos joku katsoo heitä väärin. Todella noloa varsinkin jos itse on kokenut vähän vakavempaa. Ihmiset valittavat AIVAN mitättömistä asioista, hommaisivat oikeita ongelmia ennen kuin ulisevat.

Miksi kuvittelet, että sinun mielestäsi mitättömistä asioista valittavilla ei olisi isompiakin ongelmia?

Koska eivät puhu niistä.

Isoista ongelmista ei välttämättä haluta aina avautua kaikille.

Tämä on totta. Isoista ongelmista ei halua puhua kuin luotettaville, empaattisille ihmisille. Jos on sellainen ihminen joka on aina arvostelememassa kaikkea ja kaikkia, sellainen on vihoviimeinen ihminen kenelle mitään haluaa kertoa. He eivät sitten mitään tiedäkään mutta paljon olettavat ja keksivät miten muilla on asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheiseni halusi mahdollisimman pian takaisin normaaliin arkeen ja töihin sen jälkeen kun oli menettänyt vaimonsa ja lapsensa, koska koki sen helpottavan oloaan. Silloin jotkut kommentoi, että ei tainnut paljoa surettaa kun on jo taas töissä ja tekee kaikkia asioita. Ihan käsittämätöntä.

Onhan se erikoista jos ei suruaika merkitse mitään.

Meidän perheestä menehtyi aikuinen lapsi, mieheni lapsi. Hän ei saanut sairaslomaa kuin 1,5 viikkoa ja hautajaispäivän, oli arkena. Sitä vastoin minä, äitipuoli sain saikkua 2kk. Mieheni sanoi, että surua oli helpompi käsitellä, kun työ piti arjen kasassa. Hänellä on kuitenkin pimennossa 6 kk tuolta ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jotkut ovat henkisesti heikkoja ja romahtavat jos joku katsoo heitä väärin. Todella noloa varsinkin jos itse on kokenut vähän vakavempaa. Ihmiset valittavat AIVAN mitättömistä asioista, hommaisivat oikeita ongelmia ennen kuin ulisevat.

Miksi kuvittelet, että sinun mielestäsi mitättömistä asioista valittavilla ei olisi isompiakin ongelmia?

Koska eivät puhu niistä.

Todella harva haluaa niistä puhua varsinkaan puolitutuille. Se, että isommista ongelmista ei avauduta ei suinkaan tarkoita, että niitä ei olisi tai olisi ollut. Itse en edes äidilleni valita kuin pikkujutuista, isommat ikävyydet jätän suosiolla kertomatta koska hän ei pystyisi niitä käsittelemään enkä jaksa palata niihin joka ikisessä puheluissa ym. sen jälkeen. Työpaikalle eivät mielestäni henkilökohtaiset yksityisasiani kuulu lainkaan ja mistään 'mitä aioit tehdä viikonloppuna' -tasoa kummemmasta en töissä puhu.

Harvassa ovat ne onnekkaat jotka jo lapsuudessaan eivät ole mitään ikävää elämässään kokeneet saati sitten esimerkiksi 40-vuotiaana tai vanhempana. Elämä harvoin on jatkuvasti turvallista, hyvää ja ennakoitavaa. Melkein voisi oletuksen tehdä, että jokaisella on ollut jotain eikä paljoa menisi pieleen. Vaikeudet, varsinkin menneet vaikeudet, harvoin näkyvät ulospäin. Siksi on melko törkeää lähteä laukomaan "et tiedä mistään mitään" toiselle kun laukoja itse nimenomaan ei tiedä mitä haistattelun kohde on joutunut elämästään kohtaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheiseni halusi mahdollisimman pian takaisin normaaliin arkeen ja töihin sen jälkeen kun oli menettänyt vaimonsa ja lapsensa, koska koki sen helpottavan oloaan. Silloin jotkut kommentoi, että ei tainnut paljoa surettaa kun on jo taas töissä ja tekee kaikkia asioita. Ihan käsittämätöntä.

Onhan se erikoista jos ei suruaika merkitse mitään.

Mikä suruaika? Mitä tuon suruajan aikana sitten ihan käytännössä tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheiseni halusi mahdollisimman pian takaisin normaaliin arkeen ja töihin sen jälkeen kun oli menettänyt vaimonsa ja lapsensa, koska koki sen helpottavan oloaan. Silloin jotkut kommentoi, että ei tainnut paljoa surettaa kun on jo taas töissä ja tekee kaikkia asioita. Ihan käsittämätöntä.

Onhan se erikoista jos ei suruaika merkitse mitään.

Mikä suruaika? Mitä tuon suruajan aikana sitten ihan käytännössä tehdään?

Ollaan kotona ja surraan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheiseni halusi mahdollisimman pian takaisin normaaliin arkeen ja töihin sen jälkeen kun oli menettänyt vaimonsa ja lapsensa, koska koki sen helpottavan oloaan. Silloin jotkut kommentoi, että ei tainnut paljoa surettaa kun on jo taas töissä ja tekee kaikkia asioita. Ihan käsittämätöntä.

Onhan se erikoista jos ei suruaika merkitse mitään.

Mikä suruaika? Mitä tuon suruajan aikana sitten ihan käytännössä tehdään?

Ollaan kotona ja surraan

Mitä siihen suremiseen sitten käytännössä kuuluu? Ainakin oman kokemukseni mukaan ihan jatkuva sureminen, asian miettiminen, itkeminen, kotona oleminen jne. ei kyllä auta mitään. Tuntuu hyvältä sada välillä jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa, en itse ainakaan jatka ihan jatkuvaa pelkkää surua.

No jos vaikka puhutaan integraaleista ja toinen ei edes ymmärrä mikä on reaaliluku niin mitäpä muuta siihen edes voi sanoa? Ei se noin mene mutta jatka vaan paskan puhumista?

Vierailija kirjoitti:

No jos vaikka puhutaan integraaleista ja toinen ei edes ymmärrä mikä on reaaliluku niin mitäpä muuta siihen edes voi sanoa? Ei se noin mene mutta jatka vaan paskan puhumista?

Reaalikuvut ja integraalit ei ole kovin subjektiivisia käsitteitä, toisin kuin eri ihmisten elämänkokemukset.

Sivistyksen puutetta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheiseni halusi mahdollisimman pian takaisin normaaliin arkeen ja töihin sen jälkeen kun oli menettänyt vaimonsa ja lapsensa, koska koki sen helpottavan oloaan. Silloin jotkut kommentoi, että ei tainnut paljoa surettaa kun on jo taas töissä ja tekee kaikkia asioita. Ihan käsittämätöntä.

Onhan se erikoista jos ei suruaika merkitse mitään.

Mikä suruaika? Mitä tuon suruajan aikana sitten ihan käytännössä tehdään?

Ollaan kotona ja surraan

Typerää

Ehkä jotenkin aika yksinkertainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Koska jotkut ovat henkisesti heikkoja ja romahtavat jos joku katsoo heitä väärin. Todella noloa varsinkin jos itse on kokenut vähän vakavempaa. Ihmiset valittavat AIVAN mitättömistä asioista, hommaisivat oikeita ongelmia ennen kuin ulisevat.

Googlaappa resilienssi. Se mikä ei tapa, vahvistaa ei ole totta. Jos olet henkisesti hyvinvoiva niin todennäköisesti elämäsi on ollut aika helppo :) Sillä pienimmästäkin vastoinkäymisestä kaatuvalla taas saattaa olla jo sellainen taakka kannettavana ettet sitä osaa kuvitellakaan. Eli ei kannata olettaa että tiedät muista ihmisistä yhtään mitään. Moni ei kerro vaikeimpia asioita kaikkea edes ystävilleen, saati sitten jokaiselle vastaantulijalle, vaan vain ne pienet murheet tulee esille.