HS: 21-vuotias Aleksandra Laurila on päässyt jo kaksi kertaa korkeakouluun silti hän aikoo vaihtaa

Kertoo lukion opinto-ohjauksen laadusta... 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

Ja paskat oli

No ettekö lukeneet, tienaa hyvin influensserina, ei se varmaan opintotukea saa. 

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa ei kovin moni tiedä mitä haluaa ja vaikka tietäisi niin todellisuus voi olla toisenlaista niin opiskelun kuin työn suhteen. Siinä suhteessa lapset ja nuoret ovat aika paljon vieraantuneet työelämästä. Opiskelu kannattaa aina ja oma ala löytyy yleensä vähän sattumalta.

Voi olla että Aleksandra pystyy rahoittamaan opintonsa ihan itse joten siinä suhteessa ei kai ole ongelmaa. Jotkut rahoittaa elämänsä vloggaamalla tai influensserina mutta jaksaako sellaista elämää kun joutuu aika paljon antamaan itsestään ja palaute on usein aika ala-arvoista. Alalla menestyneestä yksi esimerkki on tanskalainen supermalli Josephine Skriver joka on pystynyt luomaan miljoonaomaisuuden mallina ja somettajana.

Tuollainen valheellinen narratiivi peilaten jotain ihan satumaista tarinaa tanskalaisesta supermallista (tässäkin pitäisi tietää konteksti ja lähtökohdat..) on tosi haitallista. 

Kyllä edelleen on niin että suomalaiset tylleröt ja pylleröt joutuu ihan hanttihommia paiskimaan sieltä mistä niitä saadaan, valmistumaan nopsaan ja yrittää rääpiä edes jotain töitä pätkissä toivoen että 40veenä on vakaampi tilanne.

Vierailija kirjoitti:

No itse olin samanlainen nuorena, en tiennyt mitä halusin ja jäi jotain opintopolkuja kesken. Tosin ne olivat alemmalla tasolla opistoissa. Nuorena on levoton ja on mahdollisuuksia ja avoimia ovia paljon auki, joten en ihmettele, jos lahjakkaalla ihmisellä on vaikeuksia valita sitä omaa alaansa. Mutta näin vanhuksena neuvoisin suorittamaan jonkun polun loppuun, koska sen avulla ei tarvitse aina aloittaa alusta jossain toisessa opinnoissa.

Jos joutuu monta kertaa vaihtamaan opintoja niin sitten on elämän suunta kadoksissa aika pahasti. Joillain aloilla opinnot johtavat selkeästi ammattiin mutta monesti uran suunta menee sen mukaan mihin pääsee töihin ja sen jälkeen ei opinnoista paljon kysellä jos on oikeasti osaamista. Joku akateeminen tutkinto on hyvä suorittaa sen sijaan että jättää monet opinnot kesken. Ei kaikkien tarvitse opiskella ihan kaavojen mukaan mutta jos elämä on haahuilua vaikka kymmenen vuoden ajan ja hidasta opiskelua niin mikä työnantaja uskalta tällaista henkilöä edes palkata kun työmotivaatiosta ei ole tietoa.

Vierailija kirjoitti:

No ettekö lukeneet, tienaa hyvin influensserina, ei se varmaan opintotukea saa. 

Älkää seuratko tätä tai edes videoita katsoko. Tollanen ei rahoja ansaitse!

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

Hieno juttu. Käytännössä tuollaisessa tilanteessa ei voi kuin poikkeustilanteessa antaa täyden panoksen sekä perheelle että lapsille. Valitettavasti kaikista pahimpia työkavereita ns. asiantuntijatyössä on pienten lasten vanhemmat. Älytön määrä poissaoloja, pitää ehtiä hakemaan lapset hoidosta (ei joustoa) tai lapset huutaa taustalla, jos työntekijä on kotona. Omassa elämässä tein ensin lapset ja nyt kun lapset ovat isoja, olen kouluttautunut koko ajan lisää ja nyt voin antaa työlle täyden panoksen ja olla aidosti hyvä työntekijä. Hyvin moni minun ikäinen on jo vaihtanut työtä, kun on kyllästynyt. Itselläni ei ole tätä ongelmaa, kun aloin luomaan uraa myöhemmin. 

Pointtina se, että elämää voi elää hyvin monella tavalla ja myöhemminkin ehtii. Ja ei, en tarvitse selittelyjä, kuinka hoidat hienosti koko elämäsi jne. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

Kuulostaa pitkäveteiseltä ja tylsältä elämältä. Juuri sellaiselta että suoritetaan ja tehdään koska näin nyt vain kuuluu tehdä. Eletään keski-ikäisen elämää alta kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Itse olen 43 ja mietin vieläkin, että mikähän musta tulee isona.

Kenestäkään ei tule mitään. Voimme kyllä tehdä asioita ja antaa niille nimiä, mutta ei meistä tule mitään. Olemme jo heti ensimmäisestä solun jakautumisesta lähtien sitä mitä olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

Taisit suhteilla päästä kovapalkkaisiin töihin? Käytännössä kukaan ei palkkaisi vastavalmistunutta "asiantuntijaksi". Mullakin kaksi tutkintoa, ja tosi tahmeaa ollut työllistyminen

No miten määrittelet suhteet, jos joku on kiinnostunut niin voin vähän avata.

Eli kandiaikaan en saanut mitään oman alan töitä, väsäsin prosesseihin liittyviä systeemiarkkitehtiväkästyksiä ja hain niihin kommentteja profiilia ja jossain sekalaisissa tapahtumissa, kandin tein laitoksen projektiin.

Vauva syntyi, hyödynsin etäopintomahdollisuuksia ja mietin että mitkä on ne firmat jotka on omaa alaa, ja ramppasin tapahtumissa, joissa ne oli läsnä. Niissä opin, että mitä ne tarvii ja luonnostelin dippatyöni niiden mukaan ja sitten esittelin ajatustani niille pomoille linkkarissa, tapahtumissa ym. Lopulta yksi heltyi ja lupasi kysyä että onko niillä halukkuutta ottaa mut tiimiin tekemään dippaa.. Ja sitä kautta pääsin sisään ja sain vakiduunin. Eli itse loin suhteet, eli tavallaan kyllä pääsin suhteilla. 

Työhakemuksia lähettämällä en tiedä kenenkään työllistyneen. Pitää esitellä omia ajatuksia ja rampata tapaamassa ihmisiä sitten, tämä mun kokemus.

Olen kotoisin kaukaa maaseudulta ja mun koti oli köyhä. En saanut oikeastaan mitään sosioekonomista pääomaa kotoa, joten itse piti kantapään kautta oppia selviämään.

Toki jotkut pomojen ja julkkisten lapset pääsee mahdollisesti helpommalla, mutta tästä mulla ei ole tietoa.

No eihän tuosta draaman kaaresta puutu enää kuin se, että alkaa tehdä onlyfansiä. Järkyttävää yhteiskunnan resurssien hukkaamista, että hakee ja ottaa paikan vastaan jostain mitä ei ole loppuun saakka jaksanut miettiä. Ei voi tulla yllätyksenä, että teologisessa luetaan raamattua ja liiketalouden opinnoissa käytetään exceliä. Nytkin hän haaveilee rikostutkijan urasta, mutta totaa jo tässä kohdin ettei se vaadittava kenttäpoliisin työ napostele alkuunkaan. Eli kaikkien muiden on helppo sanoa, että se poliisikoulukin tulisi jäämään kesken, mikäli sieltä opiskelupaikan saisi.

Tämän Alexandran pitäisi käydä jollain uravalmennuspsykologilla juttelemassa. Miettisi nyt loppuun saakka sen mitä hän elämältä haluaa ja kasvattaisi resilienssiä. Kaikkiin opintoihin kuuluu myös sitä paskaa mitä kohtaan itse ei tunne hirmuista intohimoa. Ei ne excelit ja/tai kirjanpito itseänikään aikoinaan voinut vähempää kiinnostaa, mutta ne nyt rämmittiin joka tapauksessa läpi, koska oli pakko. Tässä elämässä vain on niitä juttuja, että joskus on pakko. Jos haluaa edes jokseenkin työelämässkin menestyä, niin siellä on suo tarvottavana läpi. Sääskiä on, kengät on märät, rakkoja tulee jalkoihin ja väsyttää. Se on silti pakko tarpoa, mikäli jonain päivänä haluaa tehdä jotakin muuta. Oikotietä onneen ei ole.

Sanottiinko jutussa, että nostaa tukia? Omilla  rahoillaan saa puoleatani poiskella vaikka 65-vuotiaaksi saakka.

Mä valmistuin viisi vuotta sitten luokanopettajaksi ja nyt on taas aika hakea opiskelemaan, koska ei ole töitä. Ei jaksaisi, mutta pakko on hyvä motivaattori. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

 

Hieno juttu. Käytännössä tuollaisessa tilanteessa ei voi kuin poikkeustilanteessa antaa täyden panoksen sekä perheelle että lapsille. Valitettavasti kaikista pahimpia työkavereita ns. asiantuntijatyössä on pienten lasten vanhemmat. Älytön määrä poissaoloja, pitää ehtiä hakemaan lapset hoidosta (ei joustoa) tai lapset huutaa taustalla, jos työntekijä on kotona. Omassa elämässä tein ensin lapset ja nyt kun lapset ovat isoja, olen kouluttautunut koko ajan lisää ja nyt voin antaa työlle täyden panoksen j

Sivusta: mikäs ihmeen ränttärouva sinä olet, joka saa kommentoida sydämensä kyllyydestä ja lopuksi toteaa ettei ole kiinnostunut kuulemaan vasta-argumentteja? 

Kyllähän tutkimuksetkin tukee sitä, että vanhemmaksi tulleet on luotettavia ja hyviä työntekijöitä. Ja lapsuuden kokemukset määrittää pitkälti sen ajan laatu, jonka vanhemmat ja lapset yhdessä viettää. Ilmeisesti toi on hyvä työntekijä kun on edennyt urallaan, ja vaikuttaa selväjärkiseltä vanhemmalta. Onnea hänelle vastakin, kivahan se on, että joku viitsii nähdä vaivaa. Jotkut vain kykenee enempään, nuorena jaksaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

 

 

Kuulostaa pitkäveteiseltä ja tylsältä elämältä. Juuri sellaiselta että suoritetaan ja tehdään koska näin nyt vain kuuluu tehdä. Eletään keski-ikäisen elämää alta kolmekymppisenä.

Jaahas, laitatko nyt nämä viralliset kymmenelämän määritelmät meille kaikille näkyviin niin voimme tarkistaa, että pysymme omalla tontillamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

 

Hieno juttu. Käytännössä tuollaisessa tilanteessa ei voi kuin poikkeustilanteessa antaa täyden panoksen sekä perheelle että lapsille. Valitettavasti kaikista pahimpia työkavereita ns. asiantuntijatyössä on pienten lasten vanhemmat. Älytön määrä poissaoloja, pitää ehtiä hakemaan lapset hoidosta (ei joustoa) tai lapset huutaa taustalla, jos työntekijä on kotona. Omassa elämässä tein ensin lapset ja nyt kun lapset ovat isoja, olen kouluttautunut koko ajan lisää ja nyt voin antaa työlle täyden panoksen j

Mikä on täysi panos perheelle ja lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

 

 

Kuulostaa pitkäveteiseltä ja tylsältä elämältä. Juuri sellaiselta että suoritetaan ja tehdään koska näin nyt vain kuuluu tehdä. Eletään keski-ikäisen elämää alta kolmekymppisenä.

Sellaista se elämä on varmaan suurimmalla osalla, Onnellisuus löytyy yleensiä elämän pienistä asioista. Sitä paitsi jonkun on työt tehtävä niin että yhteiskunta pysyy toiminnassa.

Vain pieni vähemmistö voi elämässään tehdä mitä vain haluaa ja toteuttaa lähes kaikki unelmansa. Rikkaille unelmien toteuttaminen on helpompaa ja hyvänä kakkosena tulee sosiaalitukien varassa elävät joita ei haittaa työelämän rasitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuon ikäisenä jo kandityö melkein valmis. Siitä vuoden päästä olin jo raskaana ja työstin dippatyötä. 25-v olin vakityössä asiantuntijana.. Ja nyt alle 30v vedän isoa hanketta ja odotan toista lasta. 

Ei kaikkien tarvitse toki edetä näin, mutta isoja juttuja kannattaa elämässä myös toteuttaa, ei aina vain unelmoida! 

 

Hieno juttu. Käytännössä tuollaisessa tilanteessa ei voi kuin poikkeustilanteessa antaa täyden panoksen sekä perheelle että lapsille. Valitettavasti kaikista pahimpia työkavereita ns. asiantuntijatyössä on pienten lasten vanhemmat. Älytön määrä poissaoloja, pitää ehtiä hakemaan lapset hoidosta (ei joustoa) tai lapset huutaa taustalla, jos työntekijä on kotona. Omassa elämässä tein ensin lapset ja nyt kun lapset ovat isoja, olen kouluttautunut koko ajan lisää ja nyt voin antaa työlle täyden panoksen j

Kuulostat kamalan kateelliselta ihmiseltä! Ja miten musta tuntuu, että teikäläisen lapsilla saattaisi olla sananen sanottavana sinun kanssa elämisestä.. 

Suosittelisin kyllä että kannattaa joku tutkinto käydä loppuun. Itse suoritin amk tutkinnon joka nyt ei juurikaan kiinnostanut, mutta varma työllistyminen. Valmistuin 25 vuotiaana. Tein töitä neljä vuotta ja pääsin yliopistoon opiskelemaan alaa joka tuntui omalta. Koska taustalla oli amk tutkinto jossa varma työllistyminen, sain rahoitettua opiskelut työnteolla. Ja jopa tästä amk tutkinnosta on ollut paljon hyötyä kun olen hakenut uudenlaisia työtehtäviä. Ei opiskelu hukkaan mene mutta hieman turhaa on hyppiä koulutuksesta toiseen niin ettei mitään suorita loppuun asti.

Ei tuet tuohon vaikuta, kun niitä saa vain sen tietyn kuukausimäärän vaikka vaihtaisi alaa 10 kertaa.