Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämykset alkavat tuntua niin laimeilta kun ikää tulee lisää?
25.01.2025 |
Miksei vaikkapa konsertissa saa sellaista hurmosta kuin nuorena sai?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Aiemmat kokemukset, vähemmät ensikerrat ja eri ikäisten erilaiset hormonit vaikuttavat tuohon. Toisaalta itselläni iän myötä esim. luontokokemukset ovat syvempiä ja sykähdättyvämpiä, esim. kevään tulo.
Minulla myös luonto antaa nykyään enemmän. Olen pikkupuutarhuri rivaripihassani ja täytän pihan ja ikkunat, terassit kukkasilla. Joka ainoa kesä odotan omenapuun kukintaa enkä kyllästy koskaan siihen tuoksuun ja kauniisiin kukkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähestyvän kuoleman oire. Virta vähenee kunnes loppuu.
Muistatteko sanontaa: "Jos ei vanhana muuta opi, niin ainakin hitaasti kävelemään"? Minulla tämä on konkretisoitunut: Kroppa hajoilee ja rajoittaa tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Esim ulkomaanmatkat on jääneet kun ei niistä enää mitään erityistä irtoa.
Ulkomailla on taloja autoja katuja ihmisiä...Boooring...
Sama juttu ulkomaanmatkojen suhteen. Ei kiinnosta enää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Esim ulkomaanmatkat on jääneet kun ei niistä enää mitään erityistä irtoa.
Ulkomailla on taloja autoja katuja ihmisiä...Boooring...
Tämä juuri ja jotkut ihmiset pihistelee koko nuoruutensa että voi sitten eläkkeellä nauttia kyllä siitä on nautinnot kaukana kun raihnaisena kipua helteessä rappuja lomalla ja ysiltä nukkuun.
Tai tekee lapset hyvin nuorena ja sanoo elävänsä itselleen sitten kun lapset aikuistuu. Itse olen tosi onnellinen että elin vapaan nuoruuden, ei nyt keski-iässä mikään tunnu samalta.
Kokemus lisää kriittisyyttä ja asiantuntemusta, joten ne elämykset löytyvät vaikeammin ja löytyvät sitten ihan muualta. Jos ei tutustu uusiin asioihin, kokeile ja etsi, niin aika vähiin jää kokea mitään. Voi käydä niinkin, että se elämys voi olla kotinurkissa ja jota ei ennen ole tullut kunnolla huomanneeksi. Jotkut pelkäävät kasvojensa menettämistä, jos innostuu jostakin muiden mielestä ihan tyhmästä asiasta. Silloin se pienikin elämys hyytyy porukan rykiessä asiallisina ympärillä ja tehdessä ahkerasti vaikutusta toisiin älykkäinä, tiedostavina.Meidän tapakulttuuri ei millään lailla edistä nauttimasta yksinkertaista iloa, jolloin ihminen vieraantuu kokemasta asioita mitä vanhemmaksi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluaatto lapsena huikeaa nyt päivä muiden joukossa.
Matka Tukholmaan jännittävää nuorena. Nyt tylsintä ikinä.
Eka matka aurinkorannikolle ihan mahtavaa. Nyt ei kiinnosta vähääkään.
Jne...
Niinhän se on pitkissä parisuhteissakin, tunne laimenee laimenemistaan ja ennen pitkää suurin osa on yhdessä vain sen takia koska ei viitsi nähdä sitä eroamisen vaivaa, ollaan yhdessä vähän niin kun velvollisuuden tunnosts ja on taloudellisesti helpompaa ja turvatumpaa olla saman katon alla. Ei se enää tunnu lähes miltään. Eletään vaan arkea 2 ihmistä samassa osoitteessa ja pyritään vältyämään vitutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tulee eteen loma matkoilla silloin jos menee samaan maahan kuin aiemm7n, esim Kreeta. Olen käynyt siellä 4x. Viimeisin äkkiä tehty päätös hyvinvointimatkalle oli samalle alueelle kuin missä olen aikaisemmin ollut, hotellikin sattui bielä samalle kadulle kuin ed kerralla 4v sitten.
Virhe!
Oli jopa vähän tulsä fiilis, 3 pv jälkeen olin jo ihan sitä mieltä että "no niin, tää on taas nähty, voisin palata kotiin.
En ymmärrä yhtään niitä jotka käy joka kerta jossain samassa paikassa. Ehkä tätä tekee ne perinteitä rakadtavat, jotka kotimaassakin ovat olleet 25v samalla työnantajalla, asuneet samassa asunnossa saman ihmisen kanssa, eivät siis kaipaa muutosta.
Minä kaipaan, en lähde niihin lomakohteisiin enää mistä olen jo käynyt. Turha haaskata rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatto lapsena huikeaa nyt päivä muiden joukossa.
Matka Tukholmaan jännittävää nuorena. Nyt tylsintä ikinä.
Eka matka aurinkorannikolle ihan mahtavaa. Nyt ei kiinnosta vähääkään.
Jne...
Just tämä. Muistan just nuo kokemukset. Eka "etelän matkani" oli oikeasti vasta joskus 32v Madeiralle. Hitsi sitä tunnemylläkkää ja latausta. Muistan kuinka masentunut olin pari päivää reissun jälkeen. "En kuulu tänne kylmään ja pimeään, sielu huusi takaisin meren rannalle lämpimään ja valoon..... kotimaassa oli pimeä lokakuunloppu ja oli ihan hirveä tumme palata takaisin arkeen.
Nyt nuo etelän matkat (takana ehkä parikymmentä matkaa) eneänkin työläännyttää ajatus lentokoneessa TAAS 5-7 h istumisesta, hyi hitto. Kohteet on nähty muutamassa päivässä jne. Ainoa mitä jaksan yhä, on aavan meren katselu, se näkymä kun ei näy mitään muuta kuin meri ja taivaanranta yhtyy. Pitkät hiekkarannat lähes tyhjillään, kävelet vesirajassa kaikessa hiljaisuudessa ja aallot huuhtoo varpaita. Siihen en kyllästy ikinä. (Huom. Matkustan sesongin ulkopuolella, siksi pääsen kokemaan rannat joissa ei ole juuri ketän muita esim aamuisin). Se on yhä upea tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nai koko ajan samaa akkaa...vaihtelu sopivin väliajoin virkistää..
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Esim ulkomaanmatkat on jääneet kun ei niistä enää mitään erityistä irtoa.
Ulkomailla on taloja autoja katuja ihmisiä...Boooring...
Löytyy kyllä kahden ihmiselämän verran luontokohteita maailmalta, joita et taatusti pidä tylsänä. Sellaisia kokemuksia ei tietenkään löydy hotellin allasalueelta ja hotellin ravintolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se, moni pettyy myös siihen että enää toiseen ihmiseen ihastuminenkaan ei tunnu juuri miltään. Tai oikeastaan sitä ihastumista ei enää edes tule.
Ja sen vähänkin mitä ehkä tuntee, joutuu pidättelemään ja varomaan ettei toinen vaan säikähdä ja juokse karkuun. Tai jos ihastut, et saa vadtakaikua.
Tämä on mielestäni todella surullista. Enkö enää saa kokea sitä huumaa edes vähän....
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes tälle vuodelle ole hankkinut festareille lippuja. Olotila on niin turta. Kai sitä voisi taas innostaa, jos mielessä tapahtuisi muutos. Näkemyksistä ja suhtautumisesta kiinni mielekkyys.
Oon 32v ja niin kyllästynyt elämään. Vanhempieni ja työkaverin asenne tarttunut muhun.
Hanki uutta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on luonnollinen ja keinotekoinen. Aitoja asioita arvostaa. Konsertti on harakoiden räkättämistä koneen tahtiin joskus?
Olen 54v, halunnut lähteä kumppanini kanssa kuumailmapallolennolle. No, koska ei ole elämänkumppania, en lähe yksinkään tai muussa seurassa. Olen jopa miettinyt että entä jos se ei tuntuisikaan juuti "ihan ok:ta" kummemmalta. Vaikken ole mielestäni mitenkään masentunut tms, niin vähän tämä huolesguttaa kun mistään ei saa enää oikein mitään sellaista WAU tunnetta. Moni adia on "ihan kiva" mut ei oikeesti mitään sen kummempaa.
Nykyään luonnossa kävely on suurempi elämys kuin rokkikonsertti. Tosin ovat bänditkin huonontuneet, vanhentuneet.
Nuorena en saanut metsässä kävelystä yhtään mitään, ja rokki räjäytti tajunnan.
54vee
Muutama päivä sitten pyöräillessäni vastaan tuli ehkä 3v poika potkupyörällä isänsä kanssa . Vois sitä pojan ilmettä,hymy kirjaimellisesti korvissa :) Ajattelin että kunpa itsekin kokisi jostain puoletkaan tuosta ilosta :(
Mun ei tartte mennä kuin salille tai golfkentälle ja on ihan mahtava fiilis
N48
En tunnista moista, ensi vuonna 50v mittariin. Olen edelleen utelias näkemään mitä elämällä ja maailmalla on tarjota
Joko kaikki on jo nähty ja koettu tai iän myötä aivomme ei tuota yhtä paljon dopamiinia kuin nuorena. Lapsuudessa joulu oli se vuoden jännittävin asia, mutta nykyään joulu ei minua kauheasti kiinnosta.