Lue keskustelun säännöt.
Kaverit hylkäsivät, kun nousin pohjalta - miksi?
23.01.2025 |
Minulla oli tavallisia keskiluokkaisia kavereita, joilla oli elämässä moni asia hyvin. Nämä kaverit eivät tunne toisiaan, vaan olen tutustunut heihin eri yhteyksissä. Yhteistä oli se, että tutustuin heihin, kun elämässäni meni huonosti. Olin yksinäinen, eronnut, määräaikaisissa töissä, vanhassa murjussa vuokralla ja terveyskin meni.
Vuodet kuluivat ja aurinko alkoi paistaa risukasaani. Muutin uudelle paikkakunnalle, sain vakituisen työpaikan ja löysin hyvän kumppanin, joka ei piitannut sairaudestani. Menimme naimisiin, ostimme kauniin kodin ja saimme toivomaamme perheenlisäystä. Olen onnellisempi kuin koskaan.
Mitä "paremmin" minulla meni, sitä etäisemmäksi kaverit kävivät. Yksi kerrallaan jäivät elämästäni pois, vaikka olisin heidät halunnut pitää. Yksi totesi suoraan, että ei kestä kun sain lapsen. Toiselle oli ollut ongelma, kun olin löytänyt kumppanin.
Olen ollut ihan hämilläni, miksi kaverit ovat lähteneet, kun minulla on alkanut mennä hyvin?
Kommentit (42)
Kuulostaa siltä, että olet muuttunut ihmisenä. Ehkä tosiaan olit ennen mukavaa seuraa, kiva hengailukaveri ja nyt ilmeisesti asut kaukana ja olet muuttunut. Vähemmästäkin ihmiset etääntyvät toisistaan. Voithan toki pistää sen kavereiden syyksi, että ovat alkaneet etääntyä, mutta ehkä se on peiliin katsomisen paikka. He viihtyivät henkilön x kanssa, sinä olet nyt henkilö y.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet alkamaan neuvoa tukijoitasi
Ei jaksa kuunnella
Osa "ystävistä" nauttii kun menee huonosti
Ihminen on hirveän hierarkinen eläin. Jos nämä ovat kokeneet olevansa sinua ylempänä, heustä tuntuu ehkä, ettei sinulla ole oikeutta loikata heitä menestyneemmäksi.
Itselleni kävi samoin, kun vaihdoin ammattia. Outo juttu, mutta ihan todellinen.
Ap tässä:
En siis muuttanut kauemmaksi, vaan lähemmäksi.
En mielestäni ole ollut leuhka. Olen toki ollut iloinen noista hyvistä asioista, joita minulle tapahtui. Enkä ajattele, että joku olisi jotenkin "huonompi" jos hän olisi vaikka määräaikaisessa töissä. Olenhan itsekin ollut!
Ja kun joku epäili minun puhuvan vain lapseen liittyviä asioita, niin keskustelen lapsen lisäksi ihan samoista asioista kuin ennen lastakin. Ja lapsettomien kanssa puhun pääsääntöisesti ihan muusta kuin lapsesta.
Minun on vain vaikea ymmärtää, miksi puolestani ei olla iloisia? Minä olen ollut iloinen ystävien elämässä tapahtuneista hyvistä asioista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihmiset ikääntyy ja saa lapsia. Lapset ja perhe menee kavereiden edelle. Et ole mitenkään poikkeus. Sellaista se elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Olet alkamaan neuvoa tukijoitasi
Ei jaksa kuunnella
Sinä pitää alkaa oppiamaan suomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiset ole kovinkaan kateellisia. Varsinkaan keskiöuokkaisesta lapsiperhe-elämästä.
Muutto toiselle paikkakunnalle on yksi syy ja toinen on tietysti se että perhe- ja vauva-arjessa ei enää ehdi soitella tunnin puheluita. Minulta ainakin kaverisuhteet meni tauolle.
Ruuhkavuosien jälkeen kannattaa varata joka kutsuun ja liittyä joka kerhoon vaikka sohva houkuttelisi tai muuten huomaat olevasi aika yksinäinen vanhus.
Mainitsemasi ilmiö on todellinen, lueskelepa asiasta netistä hakusanalla luokkahyppy.
Itse olen noussut köyhästä maatalon tytöstä varakkaisiin piireihin. Kateus on silmiinpistävää.
Olen oppinut, että kavereita voi oikeastaan olla vain samassa tuloluokassa. Surullista se on, mutta kateus on ystävyydelle myrkkyä. En halua pienentää itseäni kavereiden seurassa ja varoa sanomisia kun joku luulee, että leuhkin vaikka puhun ihan itselle tavallisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olit yksinäinen ja sairas köyhä joka kuitenkin jostain syystä sai keskiluokkaisia kavereita? Se on elämän ihme.
Olen yksinäinen,sairas ja köyhä ja silti jopa tällaisella looserilla on yläluokkaisia ystäviä! Kuvitella!! Onneksi en ole ikävä ihminen tai tyhmä.
Voivat kokea sinun muuttuneen (vaikka mitään oikeaa luonteen/käyttäytymisen muutosta ei olisi tapahtuneen) tai ajattelevat sinun oikeasti (vaikkei näin ole) haluavan heistä eroon, kun ovat sinua huonommassa asemassa. Eli olisiko jonkinlainen ennakkoluulo tai olettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutokset muuttavat myös sinua, vaikka omasta mielestäsi olisit muuttunut entistä mukavammaksi ja helpoksi. Se ei tarkoita. että muut muuttuvat sinun mukanasi ja ihmissuhteet pysyisivät aina samanlaisina. Ehkä jotkut ovat kateellisia, mutta ehkä jotkut vain kokevat vieraantuvansa sinusta ilman sen suurempaa pahantahtoisuutta? Elämän pieniä, surullisia totuuksia, jotka kannattaisi hyväksyä kuin kaivella syviä syitä miksi asiat eivät ole enää kuin ennen. Aina voit antaa kavereillesi aikaa sopeutua sinun muutoksisiisi ja jos erityisesti kaipaat tiettyjä ihmisiä ota sitten yhteys, kun koet ajan olevan kypsä siihen.
MInusta ne kaverit, jotka ovat sanoneet sinulle suoraan syyn vieraantumisestanne ovat ainakin yrittäneet päättää suhteenne reilusti. Sinusta ne syyt ovat ehkä tyhmiä, et tajua miten niin, mutta syyt saattavat olla kömpelöitä yrityksiä selittää mutkaista tunnetta ja jota kavereillasi voi olla sinua kohtaan.
Ihmisiä tulee ja menee. Vanhaa ei voi mukaansa ottaa ja uudelle pitäisi antaa tilaa. Nyt on sen aika sinulla.
Näkijä
"Friends for reason,friends for season,friends for life"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kun löytyy parisuhde niin yhteydenpito ystäviin vähenee ja vielä enemmän kun syntyy lapsi tai useampia ja näinhän sen pitääkin olla. Suurin syy on varmaankin siinä. Puheenaiheet muuttuu kun elämäntilanne muuttuu ja jos ystävilläsi ei ole samaa muutosta niin siinä vieraannutaan. Vaikka kuinka ajattelet että olet samanlainen kuin aikaisemmin niin ethän sinä ole, ei kukaan ole jolle tulee tärkeitä uusia ihmisiä elämään. Ehkäpä vuosien kuluttua ja varsinkin jos ystäviesi elämäntilanne muuttuu samaan suuntaan taas lähennytte uudelleen. En usko että ystäväsi ovat kateellisia, he ehkä antavat tilaa perheellesi.
Minulle kävi sama juttu. Suhtautuminen vaan muuttui nuivaksi minua kohtaan.
No muutit toiselle paikkakunnalle. Ihan normaalia, että yhteydenpito voi vähetä.
Ehkä säälistä pitivät yhteyttä aiemmin, mutta nyt kun sulla menee hyvin, niin sinua ei tarvitse enää kannatella, pärjäät yksinkin.
Vai olisiko sinun oma luonteesi muuttunut täysin minäkeskeiseksi eivätkä nämä kaverit sitä enää jaksaneet. Ei kukaan jaksa kuunnella toisen itsekehumonologeja päivästä toiseen. Yhden tai kahden kaverin katoaminen voisi johtua sinun oman elämän parantumisen "kateellisuudesta", mutta että koko kaveripiiri kaikkoaa johtuu sinusta.
No itse en pitänyt enää yhteyttä ihmiseen, joka löysi itselleen miehen. Ajattelin, ettei sillä ole nyt aikaa. EIhän se edes ilmoittanut siitä, että oli muuttanut miehen kanssa yhteen. Ja kun ei sitten pitkään aikaan pidetty yhteyttä, niin se jakamistalous niinku kuihtui meidän väliltä. Ei se kateutta ole, vaan elämäntilanteet vaan muuttui, ehkä ne oli tosiaan empaattisia sinun tilannettasi kohtaan koska yleensä ihminen löytää ystäväpiirin vai samankaltaistensa joukosta. Köyhä ja sairas sieltä lähibubista ja keskiluokkainen sieltä viinibaarista.
Oliko samat kaverit, jotka kiinnittivät painot ketjuilla nilkkoihisi?