Lue keskustelun säännöt.
Vuosi asumista takana helsinkiläisessä kerrostalossa ja edelleenkään kukaan naapuri ei tervehdi
23.01.2025 |
Sijaitsee melko lähellä keskustaa, ei ole mikään "nukkumalähiö". Silti kun moikkaan (tunnistan ehkä 6 tai 7 asukasta), kukaan ei ikinä tervehdi takaisin vaan välttelee tai sitten katsoo kuin halpaa makkaraa. Pääosin asukkaat ovat +60v mutta on muutamia nuorempia.
Onko normaalia vai onko vika minussa? Olen mielestäni tavallisen näköinen, tavallisen painoinen, kolmekymppinen nainen joka pukeutuu asiallisesti (ei nyt toimistotyyliin, mutta siististi).
Toimisivatko samoin jos vastaan tulisi joku Stubb tai Niinistö?
Kommentit (26)
En tunnista. Olen asunut Helsingin kantakaupungissa hyvinkin erilaisissa kerrostaloissa yli 30 vuotta, ja aina on tervehditty ja aina olen tervehtinyt varmuuden vuoksi kaikkia jotka tulevat rappukäytävässä tai pihalla vastaan.
Nykyisessä kotitalossani ainoastaan se yksi pikkujulkkis tubettaja ei ole näkevinäänkään. Hänellekin sanon silti kovalla äänellä HEI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Mä olen asunut täällä samassa talossa nyt 12 vuotta. Mulla ei ole mitään hajuakaan, keitä muita täällä asuu. Eli en edes tiedä ketkä on mun naapureita, joten en "osaa" niitä tervehtiä. Ei kukaan muakaan tervehdi. Ja hyvä niin. Olen keski-ikäinen nainen, päivisin toimistotyylinen ja vapaa-ajalla suuren osan ulkoiluvaatteissa (koska ulkoilutan koiriani).
Ei ole normaalia. Asun myös Helsingissä, kerrostalossa.
Jaa, no mua tervehditään, vaikka käyn paljon vieraissa kerrostaloissa pitkin päivää (työn takia), niissäkin siis moikataan. Oikeastaan kukaan ei vielä ole jättänyt tervehtimättä. Ja ympäri Helsinkiä nämä talot.
Jos minä asuisin kerrostalossa, niin en tervehtisi ketään. Asun omakotitalossa ja naapuri on ollut 13 vuotta. Vieläkään en ole tervehtinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yleistä. Päinvastoin ns. nukkumalähiöissä tai vaatimattomammilla alueilla ihmiset ovat varmemmin sosiaalisia.
Ruotsissa asuessani oli päinvastoin. Tukholmassa asuin työsuhdeasunnossa Vaxholmissa ja aivan jokaikinen naapuri kyseli kuulemisia tai moikkasi kun kulki ohi vaikka olin vasta muuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Asuttuani rakkaassa kotikaupungissani 46 vuotta sanoisin että ihan normisettiä. Kaupungissa on todella paljon ylimielisiä kusipäitä. Ja ei, olisivat mielin kielin jos joku tunnettu henkilö tulisi vastaan.
Löytyy tosin mukaviakin ihmisiä, mutta turha odottaa peruskohteliaisuutta Helsingissä välttämättä edes asiakaspalvelijoilta, saatika kanssakulkijoilta.
Jos haluaa ns. lupsakkaa menoa, kannattaa muuttaa vaikka Savoon.
Älä puhu paskaa. Täällä Helsingissä asuu paljon savolaisia. Lupsakkuus ei ole peruskohteliaisuuden synonyymi. Esimerkki Pohjois-Savosta (mistä olen kotoisin): vakuutusyhtiön virkailija ei tervehdi vaan kysyy ensimmäisiksi sanoikseen: Mitä asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuttuani rakkaassa kotikaupungissani 46 vuotta sanoisin että ihan normisettiä. Kaupungissa on todella paljon ylimielisiä kusipäitä. Ja ei, olisivat mielin kielin jos joku tunnettu henkilö tulisi vastaan.
Löytyy tosin mukaviakin ihmisiä, mutta turha odottaa peruskohteliaisuutta Helsingissä välttämättä edes asiakaspalvelijoilta, saatika kanssakulkijoilta.
Jos haluaa ns. lupsakkaa menoa, kannattaa muuttaa vaikka Savoon.
Ei tämä useinkaan mistään ylimielisyydestä johdu. Monia meitä vaan ahdistaa kaupungin ihmispaljous, joten oman mielenterveyden vuoksi on ikään kuin teeskenneltävä, ettei niitä muita ole olemassakaan, uppouduttava niin syvälle omiin ajatuksiin ettei niitä huomaa kun ne on vaan jotain massaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Mä olen asunut täällä samassa talossa nyt 12 vuotta. Mulla ei ole mitään hajuakaan, keitä muita täällä asuu. Eli en edes tiedä ketkä on mun naapureita, joten en "osaa" niitä tervehtiä. Ei kukaan muakaan tervehdi. Ja hyvä niin. Olen keski-ikäinen nainen, päivisin toimistotyylinen ja vapaa-ajalla suuren osan ulkoiluvaatteissa (koska ulkoilutan koiriani).
Itse asun kerrostalossa, jossa ensimmäisessä kerroksessa on paljon melua etuoven ja valokatkaisimen jatkuvien painallusten takia. Asukkaat vaihtuvat 1. kerroksessa nopeammin kuin vaatekerrasto, joten ei ole mitään hajua kuka niissä milläkin hetkellä asuu ja kuka vastaan tuleva on ruokakuski, dhl:n lähetti tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunnista tuota. Eihän kaikki tervehdi, mutta monet myös, vaikka olisivat pelkkiä vierailijoita. Samoin toimistolla, vaikka rakennuksessa työntekijöitä monista eri yrityksistä. Olen ehkä itse sen tyyppinen, että otan kontaktia helposti.
Olen asunut samassa kerrostalossa yli 40 vuotta, ei täällä tervehditä ketään, asukkaat vaihtuneet moneen kertaan ja samaan hissiin ei mennä enää, vaan jonotetaan vuoroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni suoraan sanottuna ketuttaisi asua tuollaisten idioottien naapurina.
Olen nyt asunut puolisen vuotta Vantaalla pienessä rauhallisessa kerrostalossa.
Kaikki tervehtivät ja joidenkin kanssa ollaan vaihdettu muutama sana.
Ihmiset suhtautuvat ystävällisesti minuun ja sama toisinkinpäin.
En tod.näk. ikinä tule muuttamaan Helsingin puolelle.
muuta Helsinkiin.
Ovatko omistus- vai vuokra-asuntoja? Meidän rapussa kaikii tervehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Mä olen asunut täällä samassa talossa nyt 12 vuotta. Mulla ei ole mitään hajuakaan, keitä muita täällä asuu. Eli en edes tiedä ketkä on mun naapureita, joten en "osaa" niitä tervehtiä. Ei kukaan muakaan tervehdi. Ja hyvä niin. Olen keski-ikäinen nainen, päivisin toimistotyylinen ja vapaa-ajalla suuren osan ulkoiluvaatteissa (koska ulkoilutan koiriani).
Itse asun kerrostalossa, jossa ensimmäisessä kerroksessa on paljon melua etuoven ja valokatkaisimen jatkuvien painallusten takia. Asukkaat vaihtuvat 1. kerroksessa nopeammin kuin vaatekerrasto, joten ei ole mitään hajua kuka niissä milläkin hetkellä asuu ja kuka vastaan tuleva on ruokakuski, dhl:n lähetti tms.
Ruokuskin tunnistaa ihonväristä, DHLn kuskin työasusta ja lukijasta, naapureiden vieraat siitä, että heillä ei ole avainta, naapurit siitä, että menevät omilla avaimillaan.
Nyökkään naapureille.
Parempi niin päin kuin että kaikki seurailisivat kulkemisiasi ja olisi sosiaalinen pakko small talkiin. Pääset noin paljon helpommalla, älä valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuttuani rakkaassa kotikaupungissani 46 vuotta sanoisin että ihan normisettiä. Kaupungissa on todella paljon ylimielisiä kusipäitä. Ja ei, olisivat mielin kielin jos joku tunnettu henkilö tulisi vastaan.
Löytyy tosin mukaviakin ihmisiä, mutta turha odottaa peruskohteliaisuutta Helsingissä välttämättä edes asiakaspalvelijoilta, saatika kanssakulkijoilta.
Jos haluaa ns. lupsakkaa menoa, kannattaa muuttaa vaikka Savoon.
Älä puhu paskaa. Täällä Helsingissä asuu paljon savolaisia. Lupsakkuus ei ole peruskohteliaisuuden synonyymi. Esimerkki Pohjois-Savosta (mistä olen kotoisin): vakuutusyhtiön virkailija ei tervehdi vaan kysyy ensimmäisiksi sanoikseen: Mitä asiaa?
Ja minä Etelä-Savossa syntyneenä ja kasvaneena olen tottunut siihen, ettei kuulumisia kysellä, kiitosta sanota ja ole hyvä on jotain tyyliin "tuossa". Ei se epäkohteliaisuutta varmaan ole, mutta ei ole niin tapana ainakaan perheenjäsenten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä asuisin kerrostalossa, niin en tervehtisi ketään. Asun omakotitalossa ja naapuri on ollut 13 vuotta. Vieläkään en ole tervehtinyt.
Kuinka lähellä sinua naapuri asuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä asuisin kerrostalossa, niin en tervehtisi ketään. Asun omakotitalossa ja naapuri on ollut 13 vuotta. Vieläkään en ole tervehtinyt.
Kuinka lähellä sinua naapuri asuu?
Tontin rajaan on noin 10 metriä.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni suoraan sanottuna ketuttaisi asua tuollaisten idioottien naapurina.
Olen nyt asunut puolisen vuotta Vantaalla pienessä rauhallisessa kerrostalossa.
Kaikki tervehtivät ja joidenkin kanssa ollaan vaihdettu muutama sana.
Ihmiset suhtautuvat ystävällisesti minuun ja sama toisinkinpäin.
En tod.näk. ikinä tule muuttamaan Helsingin puolelle.
muuta Helsinkiin.
Vantaa on kai sellainen "inhimillinen" paikka jotenkin, itse asun Helsingissä. Ihan mukavia ihmisiä täälläkin, mutta kova kiire ja ihmisillä omat elämät.
En tapaa edes 70v äitiäni kuin ehkä kerran vuodessa, asuu 3km päässä. Veljeni perhettä näemme ehkä joka toinen vuosi ohimennen jos satutaan samaan konserttiin tmv, asuvat 8km päässä.
Töihin lähden 7.30, kotiin tulen 17.30-20, illat täyttyy lasten harrastuksista, kotitöistä. Viikonloput menee vilaukselta ohi.
Naapureille nyökkään, asutaan rivitalossa.
Asuttuani rakkaassa kotikaupungissani 46 vuotta sanoisin että ihan normisettiä. Kaupungissa on todella paljon ylimielisiä kusipäitä. Ja ei, olisivat mielin kielin jos joku tunnettu henkilö tulisi vastaan.
Löytyy tosin mukaviakin ihmisiä, mutta turha odottaa peruskohteliaisuutta Helsingissä välttämättä edes asiakaspalvelijoilta, saatika kanssakulkijoilta.
Jos haluaa ns. lupsakkaa menoa, kannattaa muuttaa vaikka Savoon.