Vuosi asumista takana helsinkiläisessä kerrostalossa ja edelleenkään kukaan naapuri ei tervehdi

Ihan sama joku tervehdys. Loppupeleissä siitä ei kukaan kostu mitään, turhaa stressiä.

En enää halua että minua tervehditään, tai on mitään "yhteisöllisyyttä".

Ne kuitenkin vain miettivät, että onko tuo työtön vaiko ei. Sitten jos tietävät että olet työtön, niin savustus alkaa.

Ei moikkailla., kiitos, näin on hyvä. Helsingin kantakaupunki.

Helsingissä monessa paikassa asuneena tuo ongelma joka paikassa. Alkuperäiset vanhat stadilaiset tervehtii ja on mukavaa porukkaa. Sitten nämä saakelin savolaiset ja muut muualta muuttaneet ja ensimmäisen sukupolven jälkeläiset. Luulevat olevansa koviakin stadilaisia vaikka olevat ihan pullamössöporukkaa. Tampereella esim. mukavaa porukkaa, turussakin on olemassa omanlaiset kusipäät. Voi toki olla osasyy nämä maahanmuuttajatkin. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä avoimempia ja mukavempia ovat ihmiset joilla on arvot kohdallaan. Nimimerkki ei koskaan enää ruuhkasuomeen.

Olen asunut 9 vuotta ja ainoastaan yksi naapuri tervehtii. Sekin on sinkkunainen jolla on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En tunnista. Olen asunut Helsingin kantakaupungissa hyvinkin erilaisissa kerrostaloissa yli 30 vuotta, ja aina on tervehditty ja aina olen tervehtinyt varmuuden vuoksi kaikkia jotka tulevat rappukäytävässä tai pihalla vastaan.

Nykyisessä kotitalossani ainoastaan se yksi pikkujulkkis tubettaja ei ole näkevinäänkään. Hänellekin sanon silti kovalla äänellä HEI.

Sama. Kaikki tervehtivät ja ovat tervehtineet, paitsi alakerran teinipoika, joka vaikuttaa neurologisesti poikkeavalta. Helsingissä asumista 30 v yhteensä, sekä tämän että viime vuosituhannen puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Asuttuani rakkaassa kotikaupungissani 46 vuotta sanoisin että ihan normisettiä. Kaupungissa on todella paljon ylimielisiä kusipäitä. Ja ei, olisivat mielin kielin jos joku tunnettu henkilö tulisi vastaan.

Löytyy tosin mukaviakin ihmisiä, mutta turha odottaa peruskohteliaisuutta Helsingissä välttämättä edes asiakaspalvelijoilta, saatika kanssakulkijoilta.

Jos haluaa ns. lupsakkaa menoa, kannattaa muuttaa vaikka Savoon.

No ei kannata, kun pikkukaupungeissa ihmetellään puolestaan helposti, onko kaikki kunnossa jos on kiireinen tai huono päivä ja ilme vakava. Tuijotellaan ihan kohdalle saakka, eikä tajuta edes hävetä. Udellaan kaikki yksityisasiat ja käytetään monesti julkista valtaakin väärin. Pian huomaat että alat itsekin ajatella itsestäsi negatiivisesti. Just hyvä jos kukaan ei noteeraa on sentään  jonkinlainen kunnioitus ja hajurako.