Hei sinä joka syytät lapsettomia itsekkäiksi

Miks ihmisiä kiinnostaa niin paljon toisten lapsiasiat? Ei mua kiinnosta onko jollain lapsia vai ei ja mistä syistä. 

Mä en tiedä ketään kuka sanois että lasten tekemättä jättäminen on itsekästä. Mutta mä oon sitä mieltä (tulin juuri 3kk sitten äidiksi) että lapsettomat voivat olla itsekkäämpiä. Ainakin itse olin. Nyt on pakko laittaa toisen tarpeet omien edelle aika pitkäksi aikaa. Ei pysty ajattelemaan itseä ensiksi niinkuin aina ennen on tehny. Eli mun mielestä siihen lapsettomuuteen liittyy vaan se itsekkyys että ei tarvi periaatteessa ajatella kuin itseään (ellei halua)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks tää nyt oo jo aika kulunut aihe. Eikai kukaan pidä lapsettomia itsekkäinä vuonna 2025? Ja miksi taas puhutaan vain NAISISTA! Ei naisilla ole mitään velvollisuutta tehdä lapsia eikä yhtään sen enempää velvollisuutta kuin miehilläkään.

Puhuttelin kyllä kaikkia, jotka syyttelee lapsettomia itsekkäiksi, ikään kuin lasten hankinta olisi epäitsekästä, ihan sukupuoleen katsomatta. Ap

Ei lasten hankkiminen sinänsä ole epäitsekästä. Kuitenkin kun lapsi on syntynyt, vanhempien on laitettava lapsi etusijalle, mikäli haluavat lapsen hengissä pitää. Se että uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen laittaa jonkun muun kuin itsensä etusijalle, saattaa vuosien saatossa muovata ihmisestä vähemmän itsekkään. 

Eläköön! Eläköön! Eläköön!  

Huusi nainen kun raskaustestistä positiivisen sai

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän, että joku tekee lapsia, joku ei tee ja toiset ei saa vaikka haluaisi.

Sitä mä en tajua miksi toisten valintoja pitää kytätä, arvostella ja uhriutua.

Ja kyllä, elämä on aivan erilaista lasten kanssa, kuin ilman. Uhrauksia joutuu jokainen tekemään, lapsen sairauden kanssa luultavasti enemmän kuin moni muu. Kaikkien lapsien kanssa jostain joutuu luopumaan. Sitä on vaikea tajuta. Lapseton sitä tuskin ymmärtää.

Tehkää itsellenne sopiva valinta. 

Sä et selvästikään ymmärtänyt aloitusta. Luepa hitaasti ja ajatuksella, josko sitten käsittäisit.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä ketään kuka sanois että lasten tekemättä jättäminen on itsekästä. Mutta mä oon sitä mieltä (tulin juuri 3kk sitten äidiksi) että lapsettomat voivat olla itsekkäämpiä. Ainakin itse olin. Nyt on pakko laittaa toisen tarpeet omien edelle aika pitkäksi aikaa. Ei pysty ajattelemaan itseä ensiksi niinkuin aina ennen on tehny. Eli mun mielestä siihen lapsettomuuteen liittyy vaan se itsekkyys että ei tarvi periaatteessa ajatella kuin itseään (ellei halua)

Et voi verrata omaa lapsetonta elämääsi millään tavalla muihin lapsettomiin. Aika minäminä- tekstiä.

Vielä 80-luvulla naimisissa olevat naiset hankkivat lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Ei kukaan mistään vauvakuumeesta puhunut. Ennemmin otti päähän alkaa vapaan menemisen sijaan lapsia hankkimaan.

 

Silloin pidettiin visusti huoli, että piti olla alle 30 v. niitä hankkiessaan. Tiedossa oli, että kolmenkympin jälkeen on vaikeampi tulla raskaaksi ja lapsen terveyden kannalta silloisen tiedon mukaan yli kolmekymppisillä syntyi enemmän vammaisia lapsia.

Aika monet tai lähes varmaan kaikki on itsekkäitä, oli lapsia tai ei. 

Mitä väliä sillä on, onko lapsen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen itsekästä? Entä sitten jos se on itsekästä?

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla naimisissa olevat naiset hankkivat lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Ei kukaan mistään vauvakuumeesta puhunut. Ennemmin otti päähän alkaa vapaan menemisen sijaan lapsia hankkimaan.

 

Silloin pidettiin visusti huoli, että piti olla alle 30 v. niitä hankkiessaan. Tiedossa oli, että kolmenkympin jälkeen on vaikeampi tulla raskaaksi ja lapsen terveyden kannalta silloisen tiedon mukaan yli kolmekymppisillä syntyi enemmän vammaisia lapsia.

Mun suvussa on kaikki naiset saaneet lapsia vasta 30v+. Kukaan ei tehnyt alle 30v.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä ketään kuka sanois että lasten tekemättä jättäminen on itsekästä. Mutta mä oon sitä mieltä (tulin juuri 3kk sitten äidiksi) että lapsettomat voivat olla itsekkäämpiä. Ainakin itse olin. Nyt on pakko laittaa toisen tarpeet omien edelle aika pitkäksi aikaa. Ei pysty ajattelemaan itseä ensiksi niinkuin aina ennen on tehny. Eli mun mielestä siihen lapsettomuuteen liittyy vaan se itsekkyys että ei tarvi periaatteessa ajatella kuin itseään (ellei halua)

Tämähän se ois.  On omalla tavallaan taakka keskittää kaikki huoli ja huolehtiminen vain itseensä.  Kuolemanpelkokin muuntautuu lähinnä peloksi että lapsi kuolee tai jos itse kuolee, niin miten lapselle käy.  Enää sillä ei olekaan niin suurta merkitystä, meneekö oma elämä nyt niin täydellisesti, kunhan lapsella ois asiat jotenkin hyvin.  Ja se on helpottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla naimisissa olevat naiset hankkivat lapsia, koska niin kuuluu tehdä. Ei kukaan mistään vauvakuumeesta puhunut. Ennemmin otti päähän alkaa vapaan menemisen sijaan lapsia hankkimaan.

 

Silloin pidettiin visusti huoli, että piti olla alle 30 v. niitä hankkiessaan. Tiedossa oli, että kolmenkympin jälkeen on vaikeampi tulla raskaaksi ja lapsen terveyden kannalta silloisen tiedon mukaan yli kolmekymppisillä syntyi enemmän vammaisia lapsia.

No yleensäkin ennen tehtiin lapsia vanhuuden ja yleensä elämän turvaksi. Perheellisellä oli todennäköisemmin apujoukkoja jos vaikka sairastui ja kun vanheni, kuin perheettömällä. Silloin ei ollut samanlaista valtion takaamaa hoitoa ja apua.

Tämä syyttelijä on todennäköisesti mies joka on pettynyt ehkä johonkin lapsettomaan naiseen. Ei tullut hänelle, mieslapselle muijaksi.

Omat lapset häpeää häntä.