Olen kitkerän kateellinen, kun näen miten nykypäivänä tosi moni isä on jatkuvasti osallisena pienen poikansa/tyttärensä elämässä

Täällä taas lauma ihmisiä jotka ei tunnista omia kateuden tunteitaan joten eivät kestä niitä muissakaan. 

Ennen oli paremmin, ei tarvinnut miesten sietää diversiteetti-lässytystä. Nykyään mies joutuu hoitamaan kodin ja työn, naiset vaan tekevät metatöitä (=kännykällä muka jatkuvasti houtamassa wilmaviestej)

Kyllä mun isä osallistui 1960 -luvulla ja isoisäkin. Riippuu varmaan ihan miehestä, miten koki lastenhoidon. 

Kitkerille ja katkerille löytyy ihan oma puolue.

Vierailija kirjoitti:

Minä kans olen ikäni surrut sitä, ettei ole sellaista kunnon läheistä suhdetta isään, eikä oikein äitiinkään. Siis sellaista hyvää suhdetta, joita parhaimmassa tapauksessa joillakin tuntuu olevan vanhempiinsa. On minullekin vanhemmat rakkaita, mutta on heissä kyllä hyvin ikäviäkin puolia, joita en ihaile mitllään tavalla. Isässä on paljon enempi huonoa kuin äidissä. Äidin kanssa kyllä puhutaan puhelimessa niitä näitä. Isän kanssa en ole nykyään edes yhteydessä, koska ei olla juuri mistään samaa mieltä, eikä kummallakaan ole mitään asiaa toiselle. Mistä asiasta sitä edes voisi puhua ajatusmaailmaltaan täysin erilaisen ihmisen kanssa?

No se on kyllä monelle isälle ylitsepääsemätön paikka, kun rakkaasta pikkutyttärestä tulee kaikkia miehiä vihaava feministi.

"Jokainen voi luvata ummet ja lammet, mutta sitten se vasta näkyy kun tulee unettomia öitä ja vaikeita aikoja."

Ihmettelen vain että eikö ihmisille tule koskaan mitään vaikeita aikoja tai kokemuksia lasten kanssa olosta ennen kuin ne omat lapset syntyvät? Nykyään kuitenkin ollaan yleensä yhdessä vähintään vuosia ennen lapsia, monet saattavat olla kymmenenkin vuotta.

Kyllä meillä ainakin sain ihan hyvän kuvan miehen osallistumishaluista ja kyvyistä jo ennen lapsia. Muutamaankin kertaan kun olin itse kovasti sairas pidempään niin mies hoiti ja passasi ja katsoi että minulla oli kaikki hyvin ihan omaa jaksamistaan ja aikaansa säästelemättä. Tai haki minut jostain vaikka keskellä yötä että minun ei tarvinnut tulla taksilla. Ja hoidettiin sekä minun siskoni lapsia että miehen veljen lapsia useaan kertaan ja siinäkin se mies peuhasi niiden kanssa, luki satuja ja nukutti viereensä. Ei tullut mieleenkään että siinä ei olisi jo miehen kyvyt isyyteen nähtyä. 

Sama täällä. Tietty oon ilonen että monilla nykylapsilla on läheiset ja välittävät isät, mutta silti herää pieni kateus kun oma isä ei ikinä tehnyt mun kanssa kahdestaan mitään, kehunut, kertonut välittävänsä tai osottanut minkäänlaista lämminhenkisyyttä. Kärsinkin sitten koko teini-iän ja varhasen aikuisuuden isäongelmista :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun isä osallistui 1960 -luvulla ja isoisäkin. Riippuu varmaan ihan miehestä, miten koki lastenhoidon. 

Toki, ja sinulla oli hyvä isä. Mutta on pölhöä väittää että tuo olisi ollut normi 60-luvulla, tai edes 90-luvulla. Tuollaiset miehet olivat jo silloin ääripoikkeuksia.

Kaikesta voi valittaa. Se ei muuta mennyttä miksikään, eli siihen et voi vaikuttaa. Entä tulevaisuuden tuntemuksiisi? 

Ei kannata olla kateellinen. Itse isättömänä haluaisin olla poikani kanssa vaikka joka päivä, mutta koska Suomessa pidetään keinotekoisesti ylisukupolvisia traumoja yllä vieraannuttamalla isejä, niin minäkin olen joutunut taistelemaan lapseni oikeuksista vuosikausia, että hän näkisi minua edes muutaman tunnin viikossa. Siinä on mennyt rahat, mielenterveys ja koko elämä pilalle. Silti joka kerta, kun poikani juoksee minua vastaan, niin ymmärrän miksi on tärkeää jatkaa ja jaksaa hänen takiaan.

Kyseenalaistakaa "absent father" -narratiivi. Kaikki miehet ei jaksa vuosien ja kymmenien tuhansien eurojen käräjiä, vain siksi, että saisivat lapselleen Suomen lain ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, sekä lapsen oikeuksien sopimuksen mukaiset perusoikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun pitäisi olla iloinen niiden lasten puolensa, kun heillä on tuollaiset isät? Nyt on aika päästää irti noista menneisyyden asioista

Jos sulta kuolee lapsi niin unohtuuko se kun näet kavereidesi eläviä lapsia vai tuntuuko jopa pahemmalta? 

Aloituksessa ei puhuttu kuolleista lapsista mitään. Toisekseen jos oma lapsi kuolisi, en olisi katkera enkä kateellinen niille joilla on lapsia. Miksi olisin? Toisiko se oman lapseni takaisin, ei toisi.

Mä taas oon kateellinen kun muut saa pillua mutta minä en

Vierailija kirjoitti:

Kitkerille ja katkerille löytyy ihan oma puolue.

Jep. Ydinperheistä tulleet etuoikeutetut ja ikityytymättömät naiset äänestelee juuri vihreitä. Suomen fasistisin ja ihmisoikeuksien vastaisin puolue, jonka pomokin on pesunkestävä vieraannuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas lauma ihmisiä jotka ei tunnista omia kateuden tunteitaan joten eivät kestä niitä muissakaan. 

Päinvastoin. Jokainen ihminen tuntee kateutta, niin minäkin. Mutta sitten pitää miettiä miksi olen kateellinen ja millä tavalla se auttaa mua. Ja kun huomaa että ei se kateus paranna mun elämänlaatua mitenkään niin siitä pääsee myös pois. Jokainen voi tehdä valinnan mitä sen kateudentunteen kanssa tekee. Joko irtautuu siitä tai antaa katkeruuden vallata mielensä. Ihan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun pitäisi olla iloinen niiden lasten puolensa, kun heillä on tuollaiset isät? Nyt on aika päästää irti noista menneisyyden asioista

Jos sulta kuolee lapsi niin unohtuuko se kun näet kavereidesi eläviä lapsia vai tuntuuko jopa pahemmalta? 

Jaa mistä tuota varmaksi tietää etukäteen sanoa. Sen mä kuitenkin tiedän, että yhtään mitään ei mun elämääni tule lisää, vaikka muilla lapsilla olisi yhtä vähän osallistuva isä kuin itselläni oli. Ei silloinkaan vaikka heillä ei isää olisi ollenkaan elämässään.

-eri

Minä suren sitä, mitä itselläni ei ollut, ja myös tunnen iloa siitä, että toisilla lapsilla on rakastavat vanhemmat. Niin sen kuuluu mennä, ja uskon, että maailma on sitä terveempi paikka mitä paremmin vanhemmat kohtelevat ja kasvattavat lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen voi luvata ummet ja lammet, mutta sitten se vasta näkyy kun tulee unettomia öitä ja vaikeita aikoja."

Ihmettelen vain että eikö ihmisille tule koskaan mitään vaikeita aikoja tai kokemuksia lasten kanssa olosta ennen kuin ne omat lapset syntyvät? Nykyään kuitenkin ollaan yleensä yhdessä vähintään vuosia ennen lapsia, monet saattavat olla kymmenenkin vuotta.

Kyllä meillä ainakin sain ihan hyvän kuvan miehen osallistumishaluista ja kyvyistä jo ennen lapsia. Muutamaankin kertaan kun olin itse kovasti sairas pidempään niin mies hoiti ja passasi ja katsoi että minulla oli kaikki hyvin ihan omaa jaksamistaan ja aikaansa säästelemättä. Tai haki minut jostain vaikka keskellä yötä että minun ei tarvinnut tulla taksilla. Ja hoidettiin sekä minun siskoni lapsia että miehen veljen lapsia useaan kertaan ja siinäkin se mies peuhasi niiden kanssa, luki satuja ja nukutti viereensä. Ei tullut mieleenkään että siinä ei olisi jo miehen

Huokaan syvään ja juuri tuota kaikkea minäkin miehenä ihmettelen. - Ja juuri siksi monesti tuntuu ni-in pahalat kuin tuntuu kun lukee näitä -useimmiten naisoletetun kirjoittamia turhautumisia ja pettymyksiä siihen kun kumppani (useimmiten mies oletettu) ei osallitu ja kanna osaltaan vastuuta siitä, että yhteinen arki sujuisi ilman isompaa kitkaa ja hankaluutta. - Suuri on ja ovat olleet myös itseinhoni ja syytöksieni kun saata ymmärtää, että mikä itsessäni on sellaista, että pääsen ja olen voinut edetä monta kertaa ns.- friendzonelle mutta parisuhteeseen nainen on halunnut edetä jonkun toisen kanssa.

Ei tässä mitään kaverina ja ystävän nais(t)en kanssa on antanut enemmän kuin osaan sanoa mutta mielelläni olisin halunnut edetä joskus parisuhteesenkin. Mutta tuskin vauhditan ja parannan mahdollsiuuksiani uhriutumalla tai naisia syyllsitämällä mutta itse inho ja tunnen puistatutsa ehkä orastavaa katkeruuttakin (, jota vastaan yritän taistella) kun luen täältä niin usein kuin luen millaiset miehet tai miesoletetut sitten ovat saaneet mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa ja vielä niin, että heidän kanssa on saatettu haluta ja olla valmiita saamaan lapsi(a). 

Mä oon taas kateellinen ku muut saa munaa ja mä en

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun pitäisi olla iloinen niiden lasten puolensa, kun heillä on tuollaiset isät? Nyt on aika päästää irti noista menneisyyden asioista

En ole tuo, jolle vastasit, mutta luuletko oikeasti, että vips vaan pystyy unohtamaan sen, jos oma isä ei lapsuudessa ollut lapsestaan lainkaan kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kitkerille ja katkerille löytyy ihan oma puolue.

Jep. Ydinperheistä tulleet etuoikeutetut ja ikityytymättömät naiset äänestelee juuri vihreitä. Suomen fasistisin ja ihmisoikeuksien vastaisin puolue, jonka pomokin on pesunkestävä vieraannuttaja.

Etkö sinä näe Vihreitä elämää arvostavana ja elämän säilyttämistä kannattavana tulevaisuudenuskoisena puolueena? Eikö Vihreät nimenomaan puolusta ihmisoikeuksia?

Viittaat Virtaan vieraannuttajana, mitä sillä tarkoitat?