miten lausut nämä nimet:

Neea

Sara

Henry

Niko

Tiia

Niina



Noin lausuisin jos en tiedä kuinka nimen omistaja "haluaa nimen lausuttavan".

Nea - Neea

Sara - Sara

Henry - Henry

Nico - Niko

Tia - Tiia

Nina - Niina

Henryn y lausutaan samasta syystä iiksi. C-kirjain lausutaan suomeksi k. Sara sen sijaan viittaa samannimiseen kasviin eikä suinkaan ole Saaran hienosteleva kirjoitusmuoto.

Nimien alkuperä ja historia siis määrää, miten ne lausutaan.

Ei se nyt ihan näin mene. On sääntöjä tuon c-kirjaimen käytön suhteen. Usein esimerkiksi c-kirjain ääntyy s-äänteenä kirjaime e ja i edellä. Cecilia on siis "Sesilia", ei "Kekilia". Nico lausutaan taas samalla tavalla kuin Niko.

Ja Saara on suomalaistunut nimimuoto Sarasta. Vaikka nimellä onkin ns. kaksoimerkitys, se ei alkunperin siis ole mistään omakielisestä nimestä syntynyt. Sen alkuperä on luultavasti sanassa sarai 'ruhtinatar', josta on sitten syntynyt erilaisia muotoja eri maissa, Sara, Sarah, Saara, Sally jne.

Neea

Sara

Henri

Niko

Tiia

Niina



Sori vaan... En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitää antaa lapselle nimi, jota lapsi joutuu selittämään. Olen Nina en Niiiina.

Ja Sara on Saara

Olen 42-vuotias Pia, eikä kukaan koskaan, kertaakaan, ole mun kuullen sanonut Pia vaan osannut käyttää kielikorvaansa ja lausunut nimeni oikein, pitkällä vokaalilla. Mutta siis, noita ihmisiä sitten näköjään kuitenkin olemassa on, jotka jaksaa hakata päätä seinään ja hokea, että suomen kielessä kaikki sanat lausutaan just niin kuin kirjoitetaan. Äng-äänne täysin vieras, samoin sh, suhuässä. Nämä ihmiset sekä kirjoittavat että sanovat niinpä, tulepa, missään ei jousteta. Kyllä, pääsääntöisesti suomessa yksi kirjain vastaa yhtä äännettä. Mutta, yllätys, poikkeuksiakin on. Eritoten nimissä.

Pia, Mia, Nea, Tia, Ina, Ida lausutaan lyhyellä vokaalilla. On olemassa nimiä, jotka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Inka ja Inkeri. Pia, Mia, Nea, Tia, Ina, Ida, Tea lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan, eli lyhyellä vokaalilla.

että meidän tytön nimi "Ava" vääntyy suomalaisten suussa lähestulkoon aina, sis n. 98% tapauksissa "Aavaksi" lyhyen "Avan" sijaan. Niin kun me oltiin lyöty päitä yhteen miehen kanssa löytääksemme etunimen, joka äännettäisiin samalla tavalla kun kirjoitetaan lapsen molemmilla äidinkielillä :)

Mulla ei edes käynyt mielessä, että se voitaisiin noinkin ääntää. Ei siis sinänsä mikään elämää suurempi juttu, mutta vaikka niissä onkin vaan tavallaan painotusero, niin musta ne on silti kaks ihan eri nimeä. En tästä ole koskaan huomautellut, vastaillut vaan jos joku on kysynyt miten nimi kuluu lausua (siitä huolimatta samat ihmiset itsepintaisesti mieltävät nimen pitkäksi!),. Ei-suomalaista miestäni tämä tapa ärsyttää sen sijaan vähän enemmän.

kuulostaa ihan kummalliselta, kuin joku kirjainlyhennys jostain.

että meidän tytön nimi "Ava" vääntyy suomalaisten suussa lähestulkoon aina, sis n. 98% tapauksissa "Aavaksi" lyhyen "Avan" sijaan. Niin kun me oltiin lyöty päitä yhteen miehen kanssa löytääksemme etunimen, joka äännettäisiin samalla tavalla kun kirjoitetaan lapsen molemmilla äidinkielillä :)

Mulla ei edes käynyt mielessä, että se voitaisiin noinkin ääntää. Ei siis sinänsä mikään elämää suurempi juttu, mutta vaikka niissä onkin vaan tavallaan painotusero, niin musta ne on silti kaks ihan eri nimeä. En tästä ole koskaan huomautellut, vastaillut vaan jos joku on kysynyt miten nimi kuluu lausua (siitä huolimatta samat ihmiset itsepintaisesti mieltävät nimen pitkäksi!),. Ei-suomalaista miestäni tämä tapa ärsyttää sen sijaan vähän enemmän.

Henryn y lausutaan samasta syystä iiksi. C-kirjain lausutaan suomeksi k. Sara sen sijaan viittaa samannimiseen kasviin eikä suinkaan ole Saaran hienosteleva kirjoitusmuoto.

Voi olla myös ruotsinkielinen kirjoitusasu, Sara on Saara ruotsissa.

kansainvälinen etunimi :D



Siis ääntävätkö suomalaise esim. näyttelijä Ava Gardnerinkin "Aava" Gardner? Mulla itselläni oli pienenä ihan suomalainen soitonopettaja, jonka etunimi oli Ava. Ja lyhyenä äännettiin siis, ei mitään outoa musta. Mutta kuten sanottu, ei niin iso juttu meille. Ennalta aavistamaton kyllä.



-se edellinen

Neea (Nea)

Sara (Sara)

Henri (Henry)

Niko (Nico)

Tiia (Tia)

Niina (Nina)



Perustuu omiin kokemuksiin, eli miten ne tapaamani joilla kyseinen nimi ovat oman nimensä sanoneet.

joiden suvussa on muunkin kielisiä ihmisiä, ja ilman että sukunimi paljastaa. Esim. toinen vanhemmista tai osa isovanhemmista voi olla muita kuin suomenkielisiä vaikka sukunimi olisikin VIrtanen.

kuten kaikki muutkin sanat??!! Siis jos halutaan lausuttavan yhellä vokaalilla, annetaan nimi sen mukaan ja päinvastoin. Ihan sama sitten ois lausua vaikka Ville Vileksi ja Kalle Kaleksi. Ja sanoa paistinpannua paistinpanuksi. Kuulostaako fiksulta?

niin tutustukaahan tarkemmin! Tuo vokaalien pituus on hyvä esimerkki siitä (Nea/Neea -> molemmat lausutaan yleisimmin sillä puolitoistakertaisella ' e' :llä).

Sinä joka kerroit että sanot nimesi " Neea" ja kiukuttelet, kun se kirjoitetaan Nea, niin aiheetta näreilet, jos et viitsi tarkentaa.

Suomen kieleen eivät muuten kuulu mitkään puolipitkät vokaalit. Mistä te olette saaneet tuollaista päähänne? Se on joka pitkä tai lyhyt vokaali, muuta ei kielemme tunne.

Kas kuin ei puolipitkä konsonantti.

Suosittelen tutustumista kielitieteeseen ja fonetiikkaan. Näissä opetetaan mm., kuinka pitkiä ihan tarkasti millisekunneissa tiettyjen äänteiden toteutumat yleisimmin on ja miten sanapainon sijoittuminen, murrealue jne. niihin vaikuttaa. Kirjoitetussa kielessa toki on vaan pitkä ja lyhyt ja jommaksi kummaksi korvakin ne yleensä tulkitsee. Mikä mitattava totuus on, sen kertovat analyysit.

Ja kyllä, myös puolipitkä konsonantti on mahdollinen. Samoin puolivokaali ;)

Piti kirjoittaa ihan toisenlainen vastaus, mutta ilmeisesti taas joku maallikko tai foneetikonalku on kieltämässä kielitieteen tuloksia (tässä tapauksessa fonologian) millisekuntien perusteella. Kuule tyyppi, ihan mustavalkoisesti ne suomen vokaalit, kuten konsonantitkin, jakautuu kahtia pitkiin ja lyhyisiin. Juu, mittaamalla ja tilannekohtaisilla eroilla on joskus oikeutettua puhua puolipitkistä yms. vokaaleista (muuten mureteittainen [külVmä] on sitten eri asia, jopa fonologinen ero!), mutta ne _eivät_ ole kielijärjestelmää, fonologiaa, siis /mia/ ja /miia/ ovat ainoat oikeat vaihtoehdot tässä (ja, juu, ennen kuin joku kysyy, niin tiedän, että on nykyään kovin muodinmukaisia fonologisia teorioita, joissa fonetiikka on kuningas, eivät ne kuitenkaan voi sitä suomenpuhujien bifurkaatiota oikeastaan kiistää).