Vihaan sitä kun sanotaan että pitäisi osata hakea apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa puheessa on usein sellaista naiiviutta joka turhauttaa. Ammattiauttajien kyky auttaa on rajallista.

Kyllä. Naiviutta ja myös tekopyhyyttä. 

Usein ihmisten ongelmat on myös niin monimutkaisia ettei joku mt-sh:n kanssa juttelu 1x kk tuo muuta kuin "apua" järjestävälle taholle mukavan lämpimän fiiliksen että apua on järjestetty. Jos ihminen on esim mt-ongelmiensa lisäksi tipahtanut vähän verkostojen ulkopuolelle ja köyhyysloukkuun nin turha sitä on jauhaa kenenkään kanssa, että kurja homma. Vaikka pääsisi suorastaan psykoterapeutolle mt-sh:n sijaan. 

Itse pääsin aikoinaan kelan kuntoutuspsykotetapiaan. Mietin sitä miten paljon yhteiskunta maksoi kalliille ammattilaiselle minun itkujeni kuuntelemisesta, kun jos sama raha olisi laitettu taloudellisten ongelmieni korjaamiseen, niin taatusti olisi mielenterveyteni kohentunut roimasti enemmän. 

No niinpä! 3 v psykoterapiaa on n 30  - 50 tuhatta euroa nettona

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot mutta kerran olin sairaslomalla töistä vakavaan traumataustaan liittyvän masennusjakson (voimakasta alivireyttä ja dissosiointia) vuoksi. Esimies ymmärtäväisesti nyökytteli (kun kävin viemässä tiettyjä tarvikkeita sairasloman aikana työpaikalle) että kannattaa käydä lenkillä niin ei masenna. V**tu että v**utti:)

Näiden kohdalla olen oppinut hymyilemään sisäänpäin ja ajattelemaan, että ehkäpä tuollainenkin ihminen vielä jossain kohtaa polkuaan huomaa että ihminen ei valitse ongelmiaan eikä ihminen myöskään pysty nostamaan itseään niskasta ylös. Jos ihminen on epäempaattinen, säälin häntä, sillä tuskin muutkaan ihmisen kokevat häntä lämpimänä ihmisenä ja rakastavana ystävänä... tai  ainakin keskimäärin on noin.

Olet oikeassa ap. En ole tullut ajatelleeksi mutta noinhan se on. Mistä sen etukäteen tietää, ettei tule pärjäämään itse, vaan vuoden päästä tilanne ei olekaan parempi vaan niin huono, ettei siitä enää helposti nousta. Mistä tietää sen rajan, jolloin on "viimeinen hetki" hakea sitä apua? Miten sen itse näkee? Ei mistään.  

Vierailija kirjoitti:

Olen vuositolkulla halunnut päästä minnesotahoitoon muttei oo varaa.  Ihan normi työssäkäyvä siis oon ja kykenen alkoholiongelmani myötä suoriutumaan arjesta. Ehkä pari kertaa viikossa vähän krapulassa menen töihin mutta pärjään. En vaan saa säästettyä sitä viittä tonnia sivuun että saisin haluamani apua. Veetuttaa.

Ota rahoitus? Tuttava kävi vasta ja ne auttoi siellä järjestämään rahoituksen. Toki jos ei luottotietoja ole niin sit ei varmaan onnistu

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaiset joutavatkin kuolla.

Kuten sinä? No, minä en ajattele noin, edes sinusta, joka täällä toisten elämää mitätöit. Tuo on sinun sairauttasi. Harmi, että sinäkään tuskin saisit siihen apua, vaikka tajuaisitkin hakea.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. En ole tullut ajatelleeksi mutta noinhan se on. Mistä sen etukäteen tietää, ettei tule pärjäämään itse, vaan vuoden päästä tilanne ei olekaan parempi vaan niin huono, ettei siitä enää helposti nousta. Mistä tietää sen rajan, jolloin on "viimeinen hetki" hakea sitä apua? Miten sen itse näkee? Ei mistään.  

Mä hain apua vasta kun menin psykoosiin, ongelmia oli ollut mielen kanssa 10 v sitä ennen.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, mikä on mielenterveysongelma ja mikä on sitä että ympäristö on liian kuormittava ja henkilön ongelma ei oikeastaan olekaan mielenterveysongelma, vaan saattaa olla esim neurokirjosta johtuvaa aivojen erilaisuutta, jota ei tarvitse hoitaa. Silloin olisi parasta että henkilö saisi enemmän tietoa asiasta ja oppisi vaikkapa pitämään puoliaan paremmin. Myös ympäristön asenteiden pitäisi muuttua monissa asioissa jotta ihmiset eivät voisi niin huonosti. Yhteiskunnallisia epäkohtia ja maailmanpolitiikkaakaan ei voi laittaa yksilön korjattavaksi. Niistä on aivan normaalia tuntea tuskaa.

No tämähän nyt on itsestäänselvyys että eiköhän aika iso osa mt-ongelmista johdu ympäristöstä ja olosuhteista. Väitös että jos elettäisiin utopistisessa paratiisissa niin mt-ongelmia olisi huomattavasti vähemmän. 

Mutta minkäs teet. Tässä todellisuudessa on elettävä

Jotkut voivat saada muutosta ympäristöönsä esim lääkärintodistuksen avulla. Esim sairausloma, eläke tai työnkuvan muutos tms

Moniin olosuhteisiin ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan. Empatia olisi kova sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuositolkulla halunnut päästä minnesotahoitoon muttei oo varaa.  Ihan normi työssäkäyvä siis oon ja kykenen alkoholiongelmani myötä suoriutumaan arjesta. Ehkä pari kertaa viikossa vähän krapulassa menen töihin mutta pärjään. En vaan saa säästettyä sitä viittä tonnia sivuun että saisin haluamani apua. Veetuttaa.

Ota rahoitus? Tuttava kävi vasta ja ne auttoi siellä järjestämään rahoituksen. Toki jos ei luottotietoja ole niin sit ei varmaan onnistu

Luottotiedot on kunnossa mutten ala velkaa ottamaan . Mulla on on läheinen sukulainen käynyt ja vierestä nähnyt vaikutuksen. 

'Ottaa apua vastaan' on toinen yhtä pöljä. Ihan kuin sitä apua, oikeanlaista ja riittävää, olisi yllin kyllin tarjolla. 

Kylläpä helpotti taas hetkeksi. Tää on todellakin vertaistukea. Osa keskustelun vastauksista minulta, jäi laittamatta oma puumerkki perään. Kiitos kaikille! Ja hyvää yötä ja parempaa huomista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuositolkulla halunnut päästä minnesotahoitoon muttei oo varaa.  Ihan normi työssäkäyvä siis oon ja kykenen alkoholiongelmani myötä suoriutumaan arjesta. Ehkä pari kertaa viikossa vähän krapulassa menen töihin mutta pärjään. En vaan saa säästettyä sitä viittä tonnia sivuun että saisin haluamani apua. Veetuttaa.

Ota rahoitus? Tuttava kävi vasta ja ne auttoi siellä järjestämään rahoituksen. Toki jos ei luottotietoja ole niin sit ei varmaan onnistu

Jokainen varmasti omalla kohdallaan punnitsee että millaisia riskejä haluaa/kykenee ottamaan.

On muuten äärimmäisen turhauttavaa saada vastaukseksi "hae apua", kun juuri yrität saada sitä apua kaveriltasi.