Meilla on tokaluokkalainen tytto, joka suhtautuu nihkeasti uusiin asioihin. Esim. kellon opettelu ei hanta kiinnosta, koska han ilm. pelkaa sita, etta ei opikaan,ainakaan ihan

terv. suurperheen äiti.

Jännittää jo aina etukäteen jo uutta asiaa.. Kannustus ja kehu varmaan auttaa paljon ja se että asioista yleensä puhutaan lapsen kansssa. Ettei vain olankohautuksella sivuuteta lapselle tärkeitä asioita. Vaikka joskus tuntuukin turhauttavalta kertyoa samaa asiaa kymmenettä kertaa :)

Ilmeisesti myös liittyy luonteeseen, on jännittäjä-tyyppiä, niinkuin myös äitinsä..

Olen itse tuollannen ja 2v tyttäressä samoja piirteitä. Sitten kun kerran tehdään pelottava asia niin sen jälkeen menee kuin vettä vaan, mutta se eka kynnys on niin korkea. Itse en tee lapselle sitä karhunpalvelusta kuin vanhempani että lopetan yrittämisen väsyttyäni hellään pakottamiseen, koska mulla jäi lapsena väliin moni kiva juttu johon olisin halunnut mennä mutten uskaltanut. Jonkun eli äidin tai isän olis pitänyt potkia ja olla kaverina ja niin aion olla omalle lapselle.