Lue keskustelun säännöt.
Miten ennen haettiin töitä tai vuokra-asuntoa?
Kommentit (78)
Soitin työnantajalle. Todistukset mukaan työhaastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katottiin paikallislehden Ilmoituksia-palstalta työpaikkoja ja asuntoja ja soitettiin niille.
Joka aamu kuudeksi torin laitaan kokoontui joukko työttömiä miehiä ja värvärit saapuivat kuorma-autolla paikalle ja valitsivat tarvittavat työmiehet.
Lehdissä on avoimia työpaikkoja, joihin lähetettiin kirjallinen hakemus postissa.
Myös annetaan vuokralle -ilmoituksia oli lehdissä. Niihin pystyi soittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Katottiin paikallislehden Ilmoituksia-palstalta työpaikkoja ja asuntoja ja soitettiin niille.
Eikä ollut yhtään hankalaa kun työn ja asunnon sai parilla soitolla, nykyään menee monilla vuosi tai pari hakiessa, satoja hakemuksia, kymmeniä haastatteluita, ryhmähaastatteluita, video ceeveetä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otettiin puhelin käteen ja esitettiin asia. Sitä voi muuten harjoittaa nykyisinkin. Olen löytänyt sekä asunnon että työpaikkoja toimimalla niin ihan viime vuosina.
Sanomalehtien, yliopiston ilmoitustaulun ja tuttavien kautta olen hakenut ja saanut töitä sekä asuntoja. Ysärillä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla työkkärin seinillä oli työpaikkailmoituksia. Samanlaisia kuin nyt mol:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Otettiin puhelin käteen ja esitettiin asia. Sitä voi muuten harjoittaa nykyisinkin. Olen löytänyt sekä asunnon että työpaikkoja toimimalla niin ihan viime vuosina.
Minä en sitten vuoden 2010.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkailmoituksia oli mm. sanomalehdissä.
Kirjeitse yleensä otettiin yhteyttä.
Usein töitä sai soittelemalla firmoihin ja käymällä paikanpäällä.
Työvoimatoimistosta sai myös oikeasti sekä töitä, että työntekijöitä
Eräänkin 4v työpaikan sain 90- luvulla näin:
Kiertelin autolla maakuntaa(olin muuttanut tyttöystäväni opiskelupaikkakunnalle) ja havaitsin mielenkiintoisen tehtaan. Menin toimistoon ja ilmoitin etsiväni töitä. Kohta saapui tuotantopäällikkö, esittäydyimme ja päällikkö esitteli minulle tehdasta. Siirryimme hänen toimistoonsa, hännotti tietoni ylös(työsopimuslomakkeelle).
Parin kuukauden päästä tuotantopäällikkö soitti ja kertoi, että tarvittaisiin työntekijää, vieläkö olisin työtä vailla.
Asunnot yleensä löydettiin lehti-ilmoitustem perusteella.
t: nimim. Assburger
Puhelinluettolosta etsin firmoja joihin soitin ja kysyin ottavatko töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitin työnantajalle. Todistukset mukaan työhaastatteluun.
Minä sain kk sitten töitä soittamalla työantajalle. Eli edelleen toimii!
Käveltiin töihin. Cv nä: jos haluatte kunnollisen miehen hommiin tässä teillä semmonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep mutta olihan se asunnon haku lehti-ilmoituksella kyllä hankalaa! Asunnon pohjapiirustusta ei nähnyt eikä oikein mitään muutakaan siitä tiennyt, missä on kauppa tai pysäkki tai muuta. Sitten piti vain mennä useisiin näyttöihin. Tosin silloin otin yleensä aina sen asunnon jos se oli yhtään ok. Näytöissä oli se hyvä puoli että ne olivat vain sinulle ja ehkä parille muulle jos satuit soittamaan ensin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä 56 v kertoo. Töitä hain soittamalla suoraan potentiaalisille työnantajille ja työkkäristä katsoin vapaat paikat ihan paikan päällä. Sitten tein hakemuksia yliopistolla koneella.
Vuokra-asuntoja hain lehti-ilmoituksella.Al ja Hesari ja Kirkko ja kaupunki.
Olihan se hankalaa!
Joo, ja työkkärissä oli puhelin tai puhelinkoppi, josta sai soittaa työnantajille. Puhelinta ja soitettuja numeroita kontrolloitiin jotenkin niin, ettei sillä voinut soittaa esim. mitään yksityispuheluita. Ja tosiaan lehdestä vuokra-ilmoitukset. Työkkärillä oli myös oma lehti, jossa työpaikkoja oli. Sieltä ympyröitiin haluttu paikka. Muistan, kun avokkini kanssa tarvitsimme töitä ja me molemmat ympyröimme lehdestä yhdet haluamamme työpaikat ja menimme kumpikin omille tahoillemme paikan päältä kysymään töitä. Meidät molemmat palkattiin tahoillamme saman tien juuri niihin haluamiimme paikkoihin!
Hieman on muuttunut meininki, ei ollut nelivaiheista rekryä, videocv:tä ja konttausta ja sirkustemppuja ja sitten kuitenkin ei kiitos.
Selattiin paikallislehdestä ilmoitukset. Sitten puhelin käteen ja soitettiin
Töitä haetttiin kävelemällä firmaan sisään ja kysymällä olisko hommia tarjolla. Vuokra-asunnoisa asui lähinnä päihdeongelmaisia tai muuten häiriintyneitä, koska asuntolainaa sai pankista käytännössä ilmoittamalla haluavansa sitä.
N56
Vierailija kirjoitti:
Lehdissä on avoimia työpaikkoja, joihin lähetettiin kirjallinen hakemus postissa.
Myös annetaan vuokralle -ilmoituksia oli lehdissä. Niihin pystyi soittamaan.
Nykyään jos joku jakaisi lehdessä noin numeroaan niin pidettäisiin varmaan hulluna.
Vierailija kirjoitti:
Lehdissä on avoimia työpaikkoja, joihin lähetettiin kirjallinen hakemus postissa.
Myös annetaan vuokralle -ilmoituksia oli lehdissä. Niihin pystyi soittamaan.
Totta tosiaan, moniin paikkoihin laitettiin vain postin kautta hakemus. Usein piti myös liittää kaikki todistukset kopioina, jotka oli todistettu oikeiksi. Muistan, kun jostain asianajotoimistosta piti hakea maksullinen leima siitä, että kopio on oikea. Yleensä riiitti kuitenkin kahden henkilön nimikirjoitus kopion alareunaan. Monesti oppilaitoksen kopiokoneella pyytelin randomtyyppien nimmareita.
Tässä 56 v kertoo. Töitä hain soittamalla suoraan potentiaalisille työnantajille ja työkkäristä katsoin vapaat paikat ihan paikan päällä. Sitten tein hakemuksia yliopistolla koneella.
Vuokra-asuntoja hain lehti-ilmoituksella.Al ja Hesari ja Kirkko ja kaupunki.
Olihan se hankalaa!