Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte jos lapsenne käytäytyisi näin
15.09.2008 |
Lämmitin lapsille ruuat mikrossa, koska mankuivat nälkäänsä. Pyysin, että 7v lapsi ottaisi lautasensa mikrosta. Ei suostunut, joten otin itse ja laitoin pöydälle. Otin sen jälkeen ketsupin jääkaapista ja taas alkoi kauhea huuto. Hän halusi itse ottaa ketsupin. Laitoin jääkaapin oven kiinni ja häivyin. Taas kauhea huuto, että minun pitää avat se jääkaapin ovi kun hän ottaa ketsupin. Kaiken huipuksi lapset kiusasivat ja ärsyttivät toisiaan ruoka pöydässä, sillä seurauksella, että toiselta kaatui täysi lautasellinen ruokaa syliin. Jouduin lämmittämään ruuan uuudestaan.
Jos en olisi totellut täällä olisi huonekalut lennelly ja sellainen tunnin jatkuva kiukuttelu huuto. Naapurit on muutenkin kyllästyneet tuon jatkuvaan kikuttelu itkuun.
Tiedän, olen epäonnistunut lasteni kasvatuksessa. Ei ole voimia ei.
Kommentit (10)
Mutta 7 v kaipaa kyllä jo rajoja. Puuttuuko siltä joku perusturvallisuus kun pitää kiukutella kuin pikkuvauva? Älä anna käskyttää itseäsi, sinun tehtäväsi on käskeä, ei lapsen. Mutta toisaalta istut sen kanssa alas, annat aikaa ja hellyyttä ja ystävällisesti ja päättäväisesti ilmoitat teidän perheen uuden työjärjestyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkisin ammattiapua perheelleni.
jA KERTOISIN omasta väsymyksestä ja lasten rajattomuudesta.
meillä 7v tekee noin niin sanon että otat itse sen lautasen mikrosta ja jos et ota niin oot nälissään.
JA jos lapsi ei itse ota sitä lautasta niin en varmasti anna sitä hänelle.
Meillä 7v ottaa itse lautasen, jääkaapista siihen ruuan ja lämmittää sen mikrossa itse.
Lapsilla on oltava rajat ja säännöt. Valitettavasti vanhempien tehtävänä on välillä pakko olla "ilkeitä". Ei lapset maailmaa pyöritä vaan aikuiset. Ja aikuiset päättää. Jos lapselle se ei käy niin se laitetaan käymään.
Kyllä lapseltakin voi vaatia ja odottaa käytöstapoja. Tosin kaikkihan lähtee kasvatuksesta ja pienestä pitäen oppimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaisin sitä ruokaa. Siinä nälkäkiukussa en ala kasvattamaan. Meidän lasten isä on samanlainen, ihan mahdoton nälkäisenä. Joillekin se verensokerin lasku tekee tuota.
että jos nälkä pääsee yllättämään, niin sitten on täysin syyntakeeton tuollaisessa tilanteessa?
Ehkä se isänkään verensokerin lasku ei aiheuttaisi minkään sortin raivareita, jos olisi pienenä kasvatettu.
T. Verensokerin laskiessa kärttyinen, mutta silti aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten kutsun muut syömään. Istun myös itse samaan pöytään.
Mies ei ole syyntakeeton mutta verensokerin lasku nyt vaan tekee siitä jotenkin aggressiivisen. Enkä tarkoita että tuossa tilanteessa mikä tahansa käytös olisi hyväksyttävää, hänhän on, kuten sanottu, aikuinen, ja hänen olettaisi hallitsevan käyttäytymistään mutta kun näen miten vaikeaa se on niin yhtään mitään muuta siinä tilanteessa ei kannata tehdä kuin SYÖDÄ ja mahdollisimman äkkiä.
Joten sama pätee lapsiin, murua rinnan alle pikaiseen ja sen jälkeen voidaan käydä niitä kasvatuskeskusteluja jos on tarpeen.
että jos nälkä pääsee yllättämään, niin sitten on täysin syyntakeeton tuollaisessa tilanteessa?
Ehkä se isänkään verensokerin lasku ei aiheuttaisi minkään sortin raivareita, jos olisi pienenä kasvatettu.
T. Verensokerin laskiessa kärttyinen, mutta silti aikuinen
lapsen mahdollista aspergerin syndroomaa. Siihen liittyy juuri tuollainen rutiinien tärkeys ja kohtuuttomat hepulit, jos ei saa toteuttaa omaa "sisäistä järjestystään".
On SYY sitten mikä tahansa, minusta SEURAUKSET ovat väärät. Lapsen toivomuksia voi kuunnella tiettyyn rajaan asti, mutta selvä häiriköinti on sellaista, että siitä pitää olla seuraamuksia. Lapsi omaan huoneeseen miettimään käytöstään!