Haluaisin töihin ensisijaisesti sen takia, että haluaisin kuulua johonkin yhteisöön

Palkka on ainoa asia miksi käyn töissä. En todellakaan kaipaa kanssakäymistä niiden ihmisten kanssa joiden kanssa työskentelen. Tosin pakkohan sitä on teeskennellä olevansa kiinnostunut työasioista mutta käytännössä myyn kallista vapaa-aikaani halvalla työnantajalleni ihan vain rahan vuoksi. Sanottakoon vielä että työnantajani on täysi kpää mutta tietenkään ei tiedä että ajattelen hänestä niin.

Mä käyn töissä mielenterveyssyistä, siis juuri siksi, että siellä tunnen itseni tarpeelliseksi ja osaksi yhteisöä. Rahan vuoksi ei tarvitsisi käydä. Olen kai vähän sosiaalisesti lahjaton tai poikkeava, joten vapaa-ajan ihmissuhteet ovat vaikeita, mutta töissä olen löytänyt oman paikkani sosiaalisessa yhteisössä. 

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ihmisiä, joiden sosiaalinen elämä on työyhteisön varassa. Entäpä jos työt loppuvat irtisanomisen tai eläköitymisen takia? Mitäs sitten?

Jos käy sääliksi, niin tarjoudut varmastikin heille ystäväksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sitten mene töihin? Minäkin haluaisin osaksi työyhteisöä, mutta ei ole työkykyä. 

Miten mennään töihin? Kyllä niihin pääsyä pitää nykyään anella.

Ap

Kyllä sinne pääsee jokainen jos haluaa. Palkka tosin on vain 9 euroa päivässä, mutta ethän sinä palkan perään ollutkaan.

Mä kyllä haluan vaan palkkaa. Plussaa toki jos on hyvä työyhteisö mutta näitä kyllä niin harvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Yritä löytää töiden etsimisen ohessa jokin edullinen yhteisöllinen harrastus, kuten lukupiiri, kuoro tms.

Harrastuksissa on vaan se ongelma, että näissä keskitytään usein 100 % ajasta siihen harrastukseen ja sen jälkeen lähdetään kotiin. Ei siis syödä yhdessä lounasta tai pidetä kahvitaukoja tms. Ei jossain kuorotreeneissä tai jumpassa ehdi jutella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Palkka on ainoa asia miksi käyn töissä. En todellakaan kaipaa kanssakäymistä niiden ihmisten kanssa joiden kanssa työskentelen. Tosin pakkohan sitä on teeskennellä olevansa kiinnostunut työasioista mutta käytännössä myyn kallista vapaa-aikaani halvalla työnantajalleni ihan vain rahan vuoksi. Sanottakoon vielä että työnantajani on täysi kpää mutta tietenkään ei tiedä että ajattelen hänestä niin.

Kyllä tietää, jos pitää toista täytenä kpäänä niin kyllä se toinen sen aistii. Ihmiset on erittäin hyviä lukemaan toisia etenkin noin äärimmäisissä  tunteissa. 

Kyllä, mukavat työkaverit ovat bonus töissä. Mulla on +45 vuotiaana työkavereita, jotka olen tuntenut lähes 20 vuotta. Ihan timanttia.

En mä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla hengille, mutta on se kivaa löytää mukavia juttukavereita lounaalle.

Toinen mikä töissä on hyvä, että tapaa nuoria ihmisiä ja vähän pysyy kärryllä, että mitä nuoret nykyään ajattelee maailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ihmisiä, joiden sosiaalinen elämä on työyhteisön varassa. Entäpä jos työt loppuvat irtisanomisen tai eläköitymisen takia? Mitäs sitten?

Jos käy sääliksi, niin tarjoudut varmastikin heille ystäväksi? 

Edellisessä työpaikassani oli yksi eläköitynyt mies. Hän kävi töissä joka päivä ruokatunnilla rupattelemassa edelleen töissäolevien kanssa. Minusta oli sääli, ettei hänellä ollut muuta sosiaalista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä löytää töiden etsimisen ohessa jokin edullinen yhteisöllinen harrastus, kuten lukupiiri, kuoro tms.

Harrastuksissa on vaan se ongelma, että näissä keskitytään usein 100 % ajasta siihen harrastukseen ja sen jälkeen lähdetään kotiin. Ei siis syödä yhdessä lounasta tai pidetä kahvitaukoja tms. Ei jossain kuorotreeneissä tai jumpassa ehdi jutella.

Ap

Ei kyllä töissäkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä löytää töiden etsimisen ohessa jokin edullinen yhteisöllinen harrastus, kuten lukupiiri, kuoro tms.

Harrastuksissa on vaan se ongelma, että näissä keskitytään usein 100 % ajasta siihen harrastukseen ja sen jälkeen lähdetään kotiin. Ei siis syödä yhdessä lounasta tai pidetä kahvitaukoja tms. Ei jossain kuorotreeneissä tai jumpassa ehdi jutella.

Ap

Minä keilaan. Seuraan kuuluvat eläkeläiset tulevat hallille aina reilusti ennen vuoron alkua seurustelemaan keskenään ja jäävät sinne istumaan, kun vuoro on loppunut. Samaa varmaan tapahtuu muissakin harrastepiireissä.

Vapaaehtoistyö tai järjestötoiminta? Mene vaikka jakamaan vartiotornia

Vierailija kirjoitti:

Palkan takia siellä on, muu ei kiinnosta

Tämä on se totuus! Ehkä välillä pientä flirttiä, jos tulee mahdollisuus saada pillua

Onhan tuolla kaikenlaista vapaaehtoishommaa vaikka kuinka paljon. Jos politiikka kiinnostaa niin vaalit on tulossa, sinne vaan mieleisen puolueen riveihin. On taatusti yhteisöllistä touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä löytää töiden etsimisen ohessa jokin edullinen yhteisöllinen harrastus, kuten lukupiiri, kuoro tms.

Harrastuksissa on vaan se ongelma, että näissä keskitytään usein 100 % ajasta siihen harrastukseen ja sen jälkeen lähdetään kotiin. Ei siis syödä yhdessä lounasta tai pidetä kahvitaukoja tms. Ei jossain kuorotreeneissä tai jumpassa ehdi jutella.

Ap

Ei kyllä töissäkään

Töissä ei syödä lounasta tai pidetä kahvitaukoja? Erikoinen työpaikka sulla eikä taida olla ihan laillistakaan tuo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä löytää töiden etsimisen ohessa jokin edullinen yhteisöllinen harrastus, kuten lukupiiri, kuoro tms.

Harrastuksissa on vaan se ongelma, että näissä keskitytään usein 100 % ajasta siihen harrastukseen ja sen jälkeen lähdetään kotiin. Ei siis syödä yhdessä lounasta tai pidetä kahvitaukoja tms. Ei jossain kuorotreeneissä tai jumpassa ehdi jutella.

Ap

Minä keilaan. Seuraan kuuluvat eläkeläiset tulevat hallille aina reilusti ennen vuoron alkua seurustelemaan keskenään ja jäävät sinne istumaan, kun vuoro on loppunut. Samaa varmaan tapahtuu muissakin harrastepiireissä.

 

Keilaus on kyllä tosiaan poikkeus, kun siinä on ns. ylimääräistä aikaa omaa vuoroa odotellessa. Laitan harkintaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö tai järjestötoiminta? Mene vaikka jakamaan vartiotornia

Näistä joutuu työtön vain ongelmiin.

Mä haluaisin töihin, koska ammattini on niin kiva ja työnteko kivaa. En vaan saa mistään paikkaa. Ammattiani ei voi oikein "harrastella" tms joten työpaikka pitäis saada. Toki olisi kiva nähdä ihmisiäkin välillä ja oishan se palkkakin kiva, mutta näen kyllä ihmisiä introvertin tarpeisiin muutenkin ja rahaa tulee pääomatuloina (+työttömyystuki) sen verran, että ihan kivasti pärjäilen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Tuntuu, että moni käy töissä vaan palkan takia.

Ap

Jos nyt rehellisiä ollaan niin minulla ei ole koskaan ollut kokemusta työpaikan yhteisöllisyydestä. Harjoittelijana kohdeltiin kuin ulkopuolista ja pahimmillaan kiusattiin, savustettiin pihalle, koska yksittäinen vakkari tunsi asemansa uhatuksi silkasta läsnäolostani. Olen mieluummin työtön ja köyhä kuin rääkättävänä itsem u r ha n partaalle vaikka siitä maksettaisiin (harjoittelijana ei edes maksettu).

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ihmisiä, joiden sosiaalinen elämä on työyhteisön varassa. Entäpä jos työt loppuvat irtisanomisen tai eläköitymisen takia? Mitäs sitten?

Harvassa on ne työkaverit, jotka haluavat hengata työn ulkopuolella. Mulla on lähes 30 v työkokemus eri työpaikoissa. Vain yksi jäänyt tosi ystäväksi.