Lue keskustelun säännöt.
Mitä olisit halunnut lahjaksi juuri kun sait vauvan?
Eräs läheinen sai muutama päivä sitten vauvan, menen alkuviikosta tervehtimään ja haluaisin tuoreelle äidille viedä jonkun lahjan tai vastaavan. Ei siis vauvan vaatteita tms vaan äidille itselleen jotain. Vaikea keksiä mitään, suklaata hän ei syö. Mitä sinä olisit halunnut saada lahjaksi noin viikko vauvan syntymän jälkeen?
Kommentit (92)
41/92
|
18.01.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Niin, itselleni on aina ollut suuri asia jakaa elämän kaikki hetket läheisten kanssa. He olivat lapsen isän kuollessa tukena ja myös sitten, kun tulivat meitä tapaamaan lapsen synnyttyä hyvin pian <3
--
Ja sinulle on ihan mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät ole kuten sinä? Suurin osa haluaa olla rauhasa ja toipua ennen kuin haluaa tavata edes kaikkein läheisimpiä ystäviään/sukulaisiaan. Sinun tilanteesi oli erilainen kuin perusperheellä, jossa on myös isä. Oma traumasi saa sinut nyt kuvittelemaan, että ainut tapa jakaa asioita on rynnätä kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten taas esim. Espanjassa missä asun, perhe tulee jo sairaalaan , kun vauva on syntymässä :D Suomessa halutaan kokea ilot ja surut yksin
Voi olla, mutta eikö ihmisten omaa tahtoa voi kunnioittaa. Ei se espanjalainen tapa ole yhtään sen oikeampi kuin suomalainen.
Maksamakkaraleipäkakkua ja juomaksi lämmintä maitua.
No mies ois voinut jättää kertomatta sivusuhteesta. Muuten esim. kukat on mun mieleen, tulee aina jotenkin muistettu olo eikä lahjan antajan ole tarvinnut pähkäillä vaivoiksi asti muistamisen vuoksi. Täällä on kyllä paljon kivoja ehdotuksia.
Ja sitten taas esim. Espanjassa missä asun, perhe tulee jo sairaalaan , kun vauva on syntymässä :D Suomessa halutaan kokea ilot ja surut yksin
Miten niin yksin? Aika monella on kyllä puoliso, jonka kanssa nämäkin asiat voi kokea. Ei siihen koko sukua heti synnärillä tarvita. Suomessa luojan kiitos ymmärretään myös toipumisen merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin haluttavan tietää isänkin toiveen...
Olet siis se, joka kirjoitti haluavansa mustan jättidildon. Ok.
Kuinka hauskaa... Ikäsi oli?
Ikäni ei liity tähän mitenkään. Kasva aikuiseksi ja opettele ymmärtämään, ettei kaikkea tarvitse ottaa noin vtun tosissaan.
Kasva aikuiseksi ja ymmärrä että "vitsisi" on kuultu jo niin monta kertaa ettei se naurata vaan aiheuttaa syvän turhautuneen huokauksen.
Taisi osua dildokommentti arkaan paikkaan, kun noin kovasti meni sinulla tunteis
Koetapa jo päästä yli tuosta asiasta. Ei ollut NOIN iso juttu, että siitä pitää viestikaupalla mieltänsä pahoittaa. Mene vaikka nukkumaan, jos täällä on mielestäsi niin kovin tylsät jutut.
En pahoittanut mieltäni. Turhauttaa vain mihin nykyajan keskustelupalstojen kommentointi on ajautunut. Keksikää jotain uutta tai muuttakaa edes vanhoja vitsejä niin, että ne vaikuttavat tuoreilta. Dildo+mies ja homo jutut olivat tuoreita ehkä 80 luvun alussa, mutta eivät enää.
Ja sitten taas esim. Espanjassa missä asun, perhe tulee jo sairaalaan , kun vauva on syntymässä :D Suomessa halutaan kokea ilot ja surut yksin
---
Kyllä meilläkin perhe tuli. Perhe eli lasteni isä ja vauvan sisarukset. Muut sukulaiset tulivat vasta kun olimme olleet kotona jo hyvän aikaa ja itse ilmaisin, että nyt jaksan ottaa vieraita vastaan. En ollut ollenkaan yksin kokemassa iloja ja suruja. Koin ne ihan oman perheeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten taas esim. Espanjassa missä asun, perhe tulee jo sairaalaan , kun vauva on syntymässä :D Suomessa halutaan kokea ilot ja surut yksin
Miten niin yksin? Aika monella on kyllä puoliso, jonka kanssa nämäkin asiat voi kokea. Ei siihen koko sukua heti synnärillä tarvita. Suomessa luojan kiitos ymmärretään myös toipumisen merkitys.
ja usein myös murehditaan, kun ollaan yksin , kun kukaan ei halua auttaa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin haluttavan tietää isänkin toiveen...
Olet siis se, joka kirjoitti haluavansa mustan jättidildon. Ok.
Kuinka hauskaa... Ikäsi oli?
Ikäni ei liity tähän mitenkään. Kasva aikuiseksi ja opettele ymmärtämään, ettei kaikkea tarvitse ottaa noin vtun tosissaan.
Kasva aikuiseksi ja ymmärrä että "vitsisi" on kuultu jo niin monta kertaa ettei se naurata vaan aiheuttaa syvän turhautuneen huokauksen.
Taisi osua dildokommentti ar
Onko sulla asperger vai miksi jäit junnaamaan tuohon yhteen kommentiin, vaikka muut menivät jo ajat sitten eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, itselleni on aina ollut suuri asia jakaa elämän kaikki hetket läheisten kanssa. He olivat lapsen isän kuollessa tukena ja myös sitten, kun tulivat meitä tapaamaan lapsen synnyttyä hyvin pian <3
--
Ja sinulle on ihan mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät ole kuten sinä? Suurin osa haluaa olla rauhasa ja toipua ennen kuin haluaa tavata edes kaikkein läheisimpiä ystäviään/sukulaisiaan. Sinun tilanteesi oli erilainen kuin perusperheellä, jossa on myös isä. Oma traumasi saa sinut nyt kuvittelemaan, että ainut tapa jakaa asioita on rynnätä kylään.
Ei ole. Ehkä siksi, että olen kokenut paljon vaikeita asioita, olen myös oppinut sen, että apuakin on hyvä ottaa vastaan.
Moni vanhempi kokee vääränä pyytää apua ja siksi täällä moni uupuu. SIksi avun pyytämistä ja ihmisten välistä kanssakäymistä on hyvä normalisoida. Ja en kenenkään luo ole tunkeamassa vauvan synnyttyä. Annan rauhan tutustua vauvaan ja opetella elämään perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten taas esim. Espanjassa missä asun, perhe tulee jo sairaalaan , kun vauva on syntymässä :D Suomessa halutaan kokea ilot ja surut yksin
Miten niin yksin? Aika monella on kyllä puoliso, jonka kanssa nämäkin asiat voi kokea. Ei siihen koko sukua heti synnärillä tarvita. Suomessa luojan kiitos ymmärretään myös toipumisen merkitys.
ja usein myös murehditaan, kun ollaan yksin , kun kukaan ei halua auttaa lasten kanssa.
Se on ikävää, että olet ihan yksin ja ystävyyssuhteesi katkesivat, kun halusit olla muutaman päivän ihan vain vauvan kanssa rauhassa. Onneksi lähes kaikilla muilla on sellainen suku ja ystävät, jotka ymmärtävät toipumisrauhan merkityksen ja auttavat erittäin mielellään vauvan kanssa sitten, kun äiti ja isä sitä haluavat. Aika monella on perheessä myös kaksi vanhempaa, joten ei ole mitään "murehdin täällä ihan yksin" tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin haluttavan tietää isänkin toiveen...
Olet siis se, joka kirjoitti haluavansa mustan jättidildon. Ok.
Kuinka hauskaa... Ikäsi oli?
Ikäni ei liity tähän mitenkään. Kasva aikuiseksi ja opettele ymmärtämään, ettei kaikkea tarvitse ottaa noin vtun tosissaan.
Kasva aikuiseksi ja ymmärrä että "vitsisi" on kuultu jo niin monta kertaa ettei se naurata vaan aiheuttaa syvän turhautuneen huokauksen.
Onko sulla asperger vai miksi jäit junnaamaan tuohon yhteen kommentiin, vaikka muut menivät jo ajat sitten eteenpäin?
Sinä pidät keskustelua yllä. Ei siinä mitään, kyllä minä mielelläni jatkan kanssasi keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itselleni on aina ollut suuri asia jakaa elämän kaikki hetket läheisten kanssa. He olivat lapsen isän kuollessa tukena ja myös sitten, kun tulivat meitä tapaamaan lapsen synnyttyä hyvin pian <3
--
Ja sinulle on ihan mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät ole kuten sinä? Suurin osa haluaa olla rauhasa ja toipua ennen kuin haluaa tavata edes kaikkein läheisimpiä ystäviään/sukulaisiaan. Sinun tilanteesi oli erilainen kuin perusperheellä, jossa on myös isä. Oma traumasi saa sinut nyt kuvittelemaan, että ainut tapa jakaa asioita on rynnätä kylään.
Ei ole. Ehkä siksi, että olen kokenut paljon vaikeita asioita, olen myös oppinut sen, että apuakin on hyvä ottaa vastaan.
Moni vanhempi kokee vääränä pyytää apua ja siksi täällä moni uupuu. SIksi avun pyytämistä ja ihmisten välistä kanssakäymistä on hyvä normal
Minäminäminä. Nyt ei puhuta sinusta, vaan annetaan vastauksia ap:lle, joka on tuppaamassa ystävänsä luokse noin viikko vauvan syntymästä. Se ei välttämättä ole hyvä asia ja sekin pitää ymmärtää. On korrektia huomioida muutkin näkökulmat kuin omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten taas esim. Espanjassa missä asun, perhe tulee jo sairaalaan , kun vauva on syntymässä :D Suomessa halutaan kokea ilot ja surut yksin
Miten niin yksin? Aika monella on kyllä puoliso, jonka kanssa nämäkin asiat voi kokea. Ei siihen koko sukua heti synnärillä tarvita. Suomessa luojan kiitos ymmärretään myös toipumisen merkitys.
ja usein myös murehditaan, kun ollaan yksin , kun kukaan ei halua auttaa lasten kanssa.
Se on ikävää, että olet ihan yksin ja ystävyyssuhteesi katkesivat, kun halusit olla muutaman päivän ihan vain vauvan kanssa rauhassa. Onneksi lähes kaikilla muilla on sellainen suku ja ystävät, jotka ymmärtävät toipumisrauhan merkityksen ja auttavat erittäin mielellään vauvan kanssa sitten, kun äiti ja isä sitä haluavat. Aika monella on perheessä myös
Olipas outo tulkinta, mutta ilmeisesti ilmaisin itseäni huonosti :D
Ja sitten niihin lahjoihin takaisin :D ?
Outo ajatus osalla täällä: Jos et ole heti ensimmäisellä viikolla halukas ottamaan vastaan vieraita, olet loppuelämäsi yksin ja kukaan ei enää koskaan auta sinua missään.
Luojan kiitos todellisessa elämässä asiat eivät etene ihan noin radikaalisti, vaan apua saa ihan normaalisti, vaikka olisikin ensimmäiset päivät vain ydinperheen kesken.
63
Mikä se sun lahjatoive siis oli ?
Vierailija kirjoitti:
63
Mikä se sun lahjatoive siis oli ?
Rauha. Montako kertaa se pitää kertoa, että menee perille?
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus osalla täällä: Jos et ole heti ensimmäisellä viikolla halukas ottamaan vastaan vieraita, olet loppuelämäsi yksin ja kukaan ei enää koskaan auta sinua missään.
Luojan kiitos todellisessa elämässä asiat eivät etene ihan noin radikaalisti, vaan apua saa ihan normaalisti, vaikka olisikin ensimmäiset päivät vain ydinperheen kesken.
Outo ajatus, että tuo oli ajatus mikä oli ajatus.