Adhd tai muuten ylivilkkaiden äitejä paikalla?

Luen alan kirjallisutta, opettelen uutta- siten kestää- ja hakeudu ap vertaistukiryhmiin

on vasta päiväkodissa ja jännityksellä odotan, kypsyttääkö eskarivuosi hänet rauhallisemmaksi ja toisten kanssa paremmin toimeentulevaksi koululaiseksi.



Minua auttaa tässä vaiheessa se, että tiedän muita samanlaisia lapsia ja perheitä olevan, muitakin välillä epätoivoisia, välillä raivoissaan lapselleen ja välillä huolissaan lapsensa puolesta olevia äitejä. Helpottaa, kun tietää, etten ole itse aiheuttanut lapseni ylivilkkautta, se ei ole kasvatuksen puutetta, eikä lapseni tahallaan aiheuta harmaita hiuksia vanhemmilleen.



Myös minulla menee kritiikki lastani kohtaan ihon alle, vaikka päiväkoti on loistava ja hoitajat pitävät aidosti lapsestani ja näkevät ja sanovat ääneen myös sen kaiken hyvän, mikä lapsessani on. Pyysinkin, että he antavat palautteen lapsesta isälle (kuuluu samaan perheeseen), koska hän osaa suodattaa sen minulle oikean kokoisina ja nieltävinä paloina. Hän ei syyllisty heti kybällä kaikesta, toisin kuin herkkähipiäinen äiti.



En osaa neuvoja tai vinkkejä antaa, koska kouluvuodet ovat meillä vielä edessä. Vertaistukihalaus kuitenkin täältä!

3) Meillä alkoi ongelmat jossain 5 vuoden hujakoilla päiväkodissa, ongelmia ryhmätilanteissa, keskittymisessä ym. Eskarivuonna oli vaikea tehdä tehtäviä välilllä, ekaluokka meni niin ja näin, tunneilla ei jaksanut aina keskittyä ja kielenkäyttö oli välillä karmivan kuuloista. Kouluaineet onneksi ovat sujuneet hyvin, läksyjen teko välillä vaikeaa ja aika pahasti välillä uhmaa jopa opettajia. Reppuvihosta saa juttuja välillä lukea ja tulee mieleen että voi ei, taas tämmöinen päivä..

kun oppisi muuttamaan omaa suhtautumistaan ja ei ottaisi kaikkea palautetta niin vakavasti,mutten osaa. Itku on herkässä. 11v pojan äiti olen,tätähän tämä tulee olemaan koko elämä jatkuvaa aaltoliikettä,meillä se liike on ollut pohjaan päin jatkuvasti

3) Meillä alkoi ongelmat jossain 5 vuoden hujakoilla päiväkodissa, ongelmia ryhmätilanteissa, keskittymisessä ym. Eskarivuonna oli vaikea tehdä tehtäviä välilllä, ekaluokka meni niin ja näin, tunneilla ei jaksanut aina keskittyä ja kielenkäyttö oli välillä karmivan kuuloista. Kouluaineet onneksi ovat sujuneet hyvin, läksyjen teko välillä vaikeaa ja aika pahasti välillä uhmaa jopa opettajia. Reppuvihosta saa juttuja välillä lukea ja tulee mieleen että voi ei, taas tämmöinen päivä..

Meillä lapsosen vilkkaus alkoi synnytysosastolla... Näkyi siis alusta saakka (näin jälkikäteen ajatellen), tähän asti on vain odotettu, että jospa se siitä, kun sitä ja kun tätä..

Tällä hetkellä luulen, ettei lapsukaisellamme ole ADHD:ta, hän ehkä pysyy normaalin raameissa, mutta haastava on silti ja tarvitsee samanlaista jämäkkää ja tietoista ohjausta kuin diagnosoidut.

Vielä toinen myötätuntorutistus syysiltaasi!