Ahdistaa......onko kaikilla tarhan aloitus sujunut vai oletko joutunut lopettamaan?

Mulle ainakin sanottiin että lapsi näkee/vaistoo vanhemassa jotain..

Ehkä lapsi huomaa että sinä suret??!



Olin ite ennakoinut hoitoon viemisen, kertonut että äiti menee töihin ja sinä hoitoon yms. siellä pääsee leikkimään yms. Ehkä suorastaan jankannutkin asiaa.. Ensimmäisen kerran itki ja kun sitten oli eka kunnon päivä oli kaikki mennyt hyvin.

Ja kyseessä on suht arka lapsi joka aina on ollu kotihoidossa ja vähän muillakin hoidossa.



Ikävä menee ohi ja lapsikin tottuu..



Halauksia

ns. pehmeän alun eli vaikka viikko tai kaksi niin, että viet lapsen tarhaan vain aamupäiväksi? Meillä oli ensimmäiset 2,5 kk niin ja toimi aivan loistavasti, olisikohan koko aikana tullut yksi itku. Ja suurinpiirtein saman ikäisenä aloitti tarhan. Ja meilläkino li ollut sekä mummon hoidossa että muutaman muunkin hoitajan ja noissa leikkipisteiden hoitopaikoissa tuli viidessä minuutissa parku ja ikävä äitiä...

Meillä esikosen tarhan aloitus meni todella kivuttomasti ja helposti. Tykkäsi mennä ihan ensimmäisestä päivästä alkaen innolla tarhaan.



Mutta tämän toisen kanssa on aivan eri meno: Lapsen pitäisi aloittaa tarha parin viikon päästä ja olen jo aloittanut asiasta puhumisen (kuten tein esikoisenkin kanssa). Aihe on kuitenkin niin arka, että lapsi alkaa jo pelkästä "tarha"-sanasta huutaa kuin teurastettava porsas. Kun esikoinen menee tarhaan, niin nuorempi aloittaa jo ovella kauhean taistelun, ettei halua mennä tarhaan vaan haluaa jäädä äidin kanssa kotiin. Olen jo aivan neuvoton...

Tarkoituksena on että olen itse lapsen kanssa kolme ekaa päivää tarhassa ja olemme aamupäivät vaan. Seuraavalla viikolla lapsi aamut isän kanssa tarhassa ja iltapäivät yksin ainakin muutaman päivän ja sitten olisi tarkoitus jäädä yksin kokopäiviksi.

Lapselle tulee hirveästi muutoksia koska muutamme samaan aikaan uuteen kotiin, muita vaihtoehtoja ei ole koska työt määräävät aikataulun....



Pidän peukkuja ja tuo jankuttaminen tarhasta taitaa ehkä olla hyvä jo aloittaa nyt.

Ja mä pidän sulle peukkuja kanssa jonka kuopus ei halua tarhaan, ehkä nähdään tarhan porteilla irrottelemassa muksuja portintolpista :)

... mutta samaan aikaan toisen pojan kanssa aloittanut tyttö itki kaikiki päivät noin 6 viikkoa ja sitä oli rankka katsoa sivustakin poikaa tuodessa ja viedessä. Tytön äiti oli ymmärrettävästi ihan rikki. Vanha viisas lastenhoitaja tarhassamme lohdutti, että hän on 29 vuotta työtään tehnyt ja yksi poika on koko aikana osoittautunut sellaiseksi, ettei kertakaikkiaan sopeutunut tarhaan, vaan 8 viikon huudon jälkeen hänen äitiltään oli loppunut hermo, ja hän oli jäänyt kotiin takaisin. Mutta ottaen huomioon kuinka monta sataa lasta hän on vuosien mittaan tarhassa nähnyt, tuo on todella pieni prosentti...Joten tsemppiä, eiköhän suurin osa sopeudu parin ekan viikon aikana!

Moi!

Voi olla että aluksi osoittaa mieltää paljonkin ,

mutta kun oppii luottamaan tarhan henkilökuntaan ja rutiineihin

sekä luottamaan että haet hänet joka päivä

Varmasti alkaa sujumaan.:)En ole kuullut että kukaan olis joutunu perumaan / lopettamaan.

joten pidin lisävuoden kotona ja harjoittelin kerhon kanssa. Nyt se aloitus sitten sujui kuin rasvattua eli lisävuosi kannatti.