Mua oikeesti mietityttää tulenko rakastamaan tätä toista lasta

ja jokaisen kohdalla totuus on ollut: kyllä voi, ja tuleekin rakastamaan. Ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että jopa sitä kolmattakin rakastaa aivan yhtä paljon - musertavan voimakkaasti.

että kyllä kaikkia lapsiaan rakastaa enemmän tai vähemmän yhtä paljon. Esikoinen on kuitenkin aina vähän erikoistapaus koska oli ensimmäinen, rakkaus on ehkä vähän erivivahteista mutta ei määrässä mitään eroa ole ainakaan meidän tapauksessa! Eli kunhan sen nyytin kanssa pääset tutuksi niin kyllä se rakkaus sieltä kasvaa, ihan varmasti! Onnea matkaan!

Tuskin sinä ensimmäistäkään odottaessasi tajusit, kuinka paljon lasta voisi rakastaa. Kyllä se tunne lyö yli kuin hyökyaalto, kun omien ponnistelujen tulos on lopulta sylissä.



Ehkä typerintä, mitän olen koskaan äidin kuullut sanovat, oli erään kaverini isosiskon perustelut sille, että heillä on vain yksi lapsi: "En voi hankkia toista lasta, koska rakastan PERTTIä niin paljon, etten voisi rakastaa toista yhtä paljon." Jos noin ajattelee tai tarvitsee epäillä, niin olisi voinut jättää sen ensimmäisenkin tekemättä.



t. 4:n tosi erilaisen ja aivan yhtä umpirakkaan lapsen äiti

että ei esikoisen kohdalla voinu tajuta sitä tulevaa rakkauden määrää, kuvitteli tajuavansa mut huh heijaa ku tunne oikeesti vyöry päälle.

Mutta todellisuudessa esikoisella on ja pysyy aina eri paikka äidin sydämessä kuin toisilla lapsilla, koska vain ja ainoastaan se esikoinen teki meistä ÄIDIN ja ISÄN.



Minulla on vain kaksi lasta, mutta voin sanoa, ettei se rakkaus esikoiseen ollut vielä mitään siihen tunteeseen verrattuna, kun näkee ensimmäistä kertaa kaksi vuotiaan esikoisen rutistavan pikkuveljeä sylissään ja antavan tälle suukon poskelle. Jos aikuinen rutistaisi vauvaa niin kovasti, niin vauva varmaan huutaisi tunnin, mutta kun isoveli rutistaa ja halii vauvaa, niin vauva sen kuin vain nauraa ja hihkuu onnellisena :-)

Isommat lapseni ovat jo 10- ja 8-vuotiaat, ja tottakai rakastan heitä aivan mielettömästi. Mutta nyt kun sain pitkästä aikaa syliini oman vauvan, olen taas aivan ihmeissäni siitä valtavasta rakkaudesta ja suojelunhalusta, jota tunnen vauvaani kohtaan. Ikään kuin en olisi tuntenut sitä tunnetta koskaan ennen!

vatsassa olevalle vauvalleni, koska en voi koskaan rakastaa häntä yhtä paljon kuin esikoistamme.

Kuitenkin esikoisen ollessa itsekeskeinen, ei-niin-avulias kiusankappale toinen lapsemme on avulias, aurinkoinen,

oma-aloitteisesti toisia huomioon ottava empaattinen lapsi.



Kolmas on jotain siltä väliltä.



kaikki lapsiaan rakastaa, mutta kivuliasta on myös huomata se, että lapsissa näkee jo ne luonteenpiirteet joita ei toivoisi heissä olevan, ja joskus toisen lapsen rakastaminen on helpompaa kuin toisen.

Esikoinen on aina esikoinen. Luonteenpiirteet taas vaikuttavat toisella tapaa rakkauteen. Onneksi rakkaus vaan kasvaa, kun sitä jakaa, joten huoleen ei ole syytä. Omia lapsia rakastaa aina!

...

mietit ,että mitä hulluja sitä oikein on miettinytkään...rakkaus vain lapsiasi kohtaan , heitä molempia,syvenee tämän toisen lapsen synnyttyä. niin se vaan on.

t.kolmen pojan äiti ja itsekin aikoinaan samoja asoita miettinyt äiti