Mitä kuuluu ystävyyteen?

Minun ystäväni ei tarvitse olla mikään superihminen, koska en itsekään ole. Minun ystävät-listaltani tippuu vain ajan myötä vahingossa tai jos itse haluaa sieltä pois.

ennenkaikkea rehellisyyttä ja vastavuoroisuutta.



Muilta osin ystävyyden "säännöt" ovat minulle tuntemattomia. Välillä tuntuu että ystäväni "pelaa" kanssani jotain ihmissuhdepeliä jonka sääntöjä en tunne ja jota en siis osaa pelata. Kertokaa te tietävämmät, mitä kuuluu ystävyyteen? Mitä odotatte ystäviltänne? (esim. puhelinsoittoa vähintään kerran puolessa vuodessa?)

Ei vaateita tai pyyntöjä, riittää ajatuksissa oleminen ja silloin tällöin yhteydenotto.

itse en pidä tuosta että "pitäisi" nähdä aina torstaisin. Aikataulutettua

Tosi ystävälle voi soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu tai mennä käymään koska vaan ja aina on tervetullut

ystävä auttaa ja kannustaa minua kun sitä tarvitsen. Kyse ei ole siitä olenko tehnyt oikean tai väärän ratkaisun, eikä kaverin tule sitä arvostella.



Tietysti järki päässä, eli pitäähän kaverin mielipide sanoa, eikä aivan älyttömiä pidä mennä tekemään, mutta ystävän tuntee siitä, että ystävä tukee oli päätökseni mikä tahansa.



Se miten ystäväksi pääsee onkin vaikeampi asia, mutta tuosta tukemisesta ystävän tuntee, jos ei ystävä tue, niin parempi tiputtaa listalta pois. Ongelmatilanteessa ihminen tarvitsee apua ja kannustusta, eikä päin naamaa vittuilua, puhumattakaan seläntaakan kieroilua.

Mulla ei ole erityisiä vaatimuksia ystävilleni, hyväksyn heidät sellaisena kuin he ovat. Suurin osa läheisisetä ystävistä on opiskeluajoilta tai sitä vanhempia, joten olen heidät tuntenut vähintään 15 vuotta. Tähän mennessä olen oppinut tuntemaan heidän "hyvät" ja "huonot" puolensa, joten osaan hyvin elää niiden kanssa.



Ei mulla mitään listaa ole ystävistä. Jotkut kaverisuhteet väljähtyvät ajan myötä mutta en mä ole ikinä katkaissut välejäni kenenkään kanssa. Kuulostaa vähän hiekkalaatikkotouhulta.