Onko täällä lapsettomuudesta kärsiviä? Kirjoitan kirjaa, ja haluaisin kysyä muutaman kysymyksen
Mietin erityisesti tällaisia:
Joutuuko lapsettomuuden taakan kohtaamaan liian yksin?
Kun ihmiseltä kuolee läheinen, hän saa järjestää julkiset hautajaiset ja sillä tavalla hän tulee surunsa kanssa näkyväksi.
Mutta lapseton suree sellaista jota ei ole koskaan saanut edes pitää sylissä, ja silti on tunteidensa kanssa melko näkymätön vai onko?
Mitä ajattelette?
Ja ne, jotka ovat menettäneet läheisen:
loukkaako tällaiset pohdinnat teitä jotenkin?
Kommentit (24)
Suvussa on paljonkin lapsettomia (siis, joilla ei ole omaa biologista lasta).
Osa on sitä on ihanvapaaehtoisesti, eivät kärsi tästä mitenkään, ovat vain iloisia kun ei ole lapsia.
Osa on yrittänyt lasta, eikä saanut, mutta adoption kautta on saatu lapsi. Ovat tyytyväisiä tilanteeseen, oma lapsettomuus ei vaivaa. Sanovat että on kuin oma lapsi.
Osa on yrittänyt ja käynyt läpi hedelmällisyyshoidot. Alkuvaihe oli rankka, kun toivoi eikä onnistunut. Vuosien mittaan ovat oppineet hyväksymään asian. Ei enää vaivaa. Eivät halua adoptiolasta.
Osa on uusperheessä, ei omia lapsia, mutta bonuslapset. Heitäkään asia ei mitenkään vaivaa.
Yksikään ei tunnu kärsivän asiasta. Ainoastaan hedelmällisyyshoitojen yrittäneet pariskunnat kärsivät asiasta siinä yritysvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt reilun vuoden verran hoitoja takana, eli kai me nyt sitten ollaan lapsettomia. Esikoinen saatiin helposti. Sori kun vastasin, kysymys ei ehkä ollut tarkoitettu minulle. Halusin vaan tuoda esille tämän näkökulman, että lapsettomuus ei ole kaikille kriisi. Jos hoidot ei tuota tulosta niin sitten ollaan tyytyväisiä yksilapsisena perheenä.
Niin, ei kai se ole kriisi, jos jo on lapsi.
Ikinä kuullut sekundaarisesta lapsettomiudesta? On monelle kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Suvussa on paljonkin lapsettomia (siis, joilla ei ole omaa biologista lasta).
Osa on sitä on ihanvapaaehtoisesti, eivät kärsi tästä mitenkään, ovat vain iloisia kun ei ole lapsia.Osa on yrittänyt lasta, eikä saanut, mutta adoption kautta on saatu lapsi. Ovat tyytyväisiä tilanteeseen, oma lapsettomuus ei vaivaa. Sanovat että on kuin oma lapsi.
Osa on yrittänyt ja käynyt läpi hedelmällisyyshoidot. Alkuvaihe oli rankka, kun toivoi eikä onnistunut. Vuosien mittaan ovat oppineet hyväksymään asian. Ei enää vaivaa. Eivät halua adoptiolasta.
Osa on uusperheessä, ei omia lapsia, mutta bonuslapset. Heitäkään asia ei mitenkään vaivaa.
Yksikään ei tunnu kärsivän asiasta. Ainoastaan hedelmällisyyshoitojen yrittäneet pariskunnat kärsivät asiasta siinä yritysvaiheessa.
et sinä voi oikeasti tietää, anteeksi nyt vaan
Niin, ei kai se ole kriisi, jos jo on lapsi.