Onko täällä lapsettomuudesta kärsiviä? Kirjoitan kirjaa, ja haluaisin kysyä muutaman kysymyksen

Olen kokenut lapsettomuuden tuskan ja kyllähän se on ollut elämäni vaikein jakso. En kyennyt siitä puhumaan kuin puolisoni kanssa pitkään aikaan. Joten kyllä siinä oltiin yksin, ja väkisinkin se johti vauvaperheiden välttelyyn itseään suojellakseen. 

Myöskin se, ettemme halunneet asiasta kertoa, oli itsemme suojelua, sillä hyvin on tiedossa, että kaikki eivät sitä surua ymmärrä - ja kaikki eivät myöskään hyväksy hoitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut lapsettomuuden tuskan ja kyllähän se on ollut elämäni vaikein jakso. En kyennyt siitä puhumaan kuin puolisoni kanssa pitkään aikaan. Joten kyllä siinä oltiin yksin, ja väkisinkin se johti vauvaperheiden välttelyyn itseään suojellakseen. 

Myöskin se, ettemme halunneet asiasta kertoa, oli itsemme suojelua, sillä hyvin on tiedossa, että kaikki eivät sitä surua ymmärrä - ja kaikki eivät myöskään hyväksy hoitoja. 

Kiitos vatauksesta. Koetko, että olet nyt toipunut? Vai käsitteletkö edelleen asiaa? pääseekö siitä edes koskaan yli?

Jostain syystä muuten aloituksestani on tiputettu ajatusviivat pois.

Täällä yksi lapsettomuudesta nauttiva.

M49

Lapsettomuudesta ei tarvitse kärsiä, päinvastoin. Se on luonnon kannalta siunaus

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi lapsettomuudesta nauttiva.

M49

Täällä yksi isättömyyden-tuskaa poteva, no-incell, no-persu - M49

Kyllä ovat ihmiset kylmiä ja julmia tämän ketjun vastauksista päätellen. En yhtään ihmetele että lapsettomat joutuvat suremaan yksin.

Meillä on nyt reilun vuoden verran hoitoja takana, eli kai me nyt sitten ollaan lapsettomia. Esikoinen saatiin helposti. Sori kun vastasin, kysymys ei ehkä ollut tarkoitettu minulle. Halusin vaan tuoda esille tämän näkökulman, että lapsettomuus ei ole kaikille kriisi. Jos hoidot ei tuota tulosta niin sitten ollaan tyytyväisiä yksilapsisena perheenä.

miksi tämä aloitus saa alapeukkuja?

Olen menettänyt läheisiä eläviä ihmisiä ja olen myös kokenut pitkäaikaista tahatonta lapsettomuutta puolisoni kanssa. Nämä ovat subjektiivisia asioita, mutta minulle lapsettomuus on ollut ihan heittämällä huomattavan paljon vaikeampaa.

Meillä ei ollut kaukana, ettemme olisi jääneet hoidoista huolimatta lapsettomiksi. Hoidot tehosivat huonosti. Sukuhaarani olisi päättynyt siihen. Olin todella, todella vihainen. Tunsin myös suurta surua, mutta ehkä kaikkein voimakkain tunne oli kaiken ylittävä syvä viha liittyen lapsettomuuden taustoihin ja sen hoitamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

miksi tämä aloitus saa alapeukkuja?

Osa ei tykkää lapsista ja inhoaa kaikkea niihin liittyvää.

Lapsen omistaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Jopa monilta hedelmällisiltä varastetaan ne tuottamansa lapset, jos eivät tanssi lääketeollisuuden pillin mukaan. Miksei ap haastattele ennemmin sellaista? Ajattele, tuo oma lapsi on nyt jonkun toisen käyteltävänä ja satutettavana. Oma elämä tuhlaantuu äitiyden sijaan sadistien ja hullujen kanssa taisteluun siitä, saako olla äiti. Ja sitten nämä jotka tuhoavat lisääntymiskykynsä steroideilla ja hupiseksillä, vievät nuo hedelmällisten lapset, tai pitävät heitä panttivankina rahasta. Kunnon handmaids tale meiningit

Lapsista kärsivä olisi täällä jos kiinnostaa. Ei ole omia mutta muiden huonosti kasvatetut räkänokkapennut ärsyttävät melkein enemmän kuin mikään muu asia. Riehuvat, kaupassa kaikkea (myös elintarvikkeita) koskettelvat pennut joita vanhemmat komentaa mutta eivät tottele eikä siitä sitten mitään kuitenkaan seuraa. Näitä lähinnä tarkoitan. Sekä niitä joiden päivähoito ja terveydenhuolto yms. lapsilisät kustannetaan minun verorahoistani vaikka ovat minulle täysin tuntemattomia.

Miks tehdä pakkomielle asiasta jota ei sinulla ole ja mitä et voi saada. Elämässä on paljon asioita mitkä ei auta kuin hyväksyä.

Kuten.ap, huomaat, tämä palsta ei ole oikea paikka asialliselle keskustelulle. Ota yhteyttä vaikka lapsettomien yhdistykseen, muistaakseni nimeltään Simpukka ry. Googlaamalla löytyy ja onnea kirjan kirjoittamiseen tärkeästä aiheesta!

Vierailija kirjoitti:

Miks tehdä pakkomielle asiasta jota ei sinulla ole ja mitä et voi saada. Elämässä on paljon asioita mitkä ei auta kuin hyväksyä.

Negatiivisia tunteita saa tuntea. 

Miksi ihmeessä oletat, että hautajaisissa joku yksi ihminen tekee surunsa näkyvksi? Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat siirtymäriitti, hyvästijättö vainajalle ja elämälleen eikä mikään yksilön surunjulistus. Tosin nykyisin ollaan sitä mieltä, että hautajaisiin ei haluta vainajan ystäviä ja naapureita, koska mitä meidän surumme heille kuuluu.

Lapsettomuutta ei voi verrata hautajaisissa "julistettuun" suruun!

Miksi lapsettomuus pitäisi tehdä jotenkin näkyväksi? Se kun loukkaisi niitä, jotka eivät lapsia halua. Eivät he halua perustella valintaansa tämän tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut lapsettomuuden tuskan ja kyllähän se on ollut elämäni vaikein jakso. En kyennyt siitä puhumaan kuin puolisoni kanssa pitkään aikaan. Joten kyllä siinä oltiin yksin, ja väkisinkin se johti vauvaperheiden välttelyyn itseään suojellakseen. 

Myöskin se, ettemme halunneet asiasta kertoa, oli itsemme suojelua, sillä hyvin on tiedossa, että kaikki eivät sitä surua ymmärrä - ja kaikki eivät myöskään hyväksy hoitoja. 

Kiitos vatauksesta. Koetko, että olet nyt toipunut? Vai käsitteletkö edelleen asiaa? pääseekö siitä edes koskaan yli?

 

Me saimme hoidoilla kaksoset, joten siinä mielessä on toki päästy yli. Mutta sisimmässäni olen kyllä edelleen tietyllä tavalla lapsettomuudesta kärsivä aina. Ei sitä unohda. 

Miksi kirjoitat kirjaa asiasta, josta et tiedä mitään etkä viitsi etsiä asiasta tehtyjä tutkimuksia, joita on todella paljon.