Raskaana olevat taaperoiden kotiäidit! Miten jaksatte?

koko rahan edestä ja 2-v kiljuu uhmissaan vähän väliä!!! Että jaksetaan joten kuten...välillä kyllä tulee mieleen, että onkohan sitä masokisti kun rupeaa tähän vapaaehtoisesti:/

Vierailija:

koko rahan edestä ja 2-v kiljuu uhmissaan vähän väliä!!! Että jaksetaan joten kuten...välillä kyllä tulee mieleen, että onkohan sitä masokisti kun rupeaa tähän vapaaehtoisesti:/

AIVAN kun mun suusta!

ja tein juuri plussatestin:(



Tai siis lasta toivottiin ja tärppäs taas ekalla kerralla, nyt tuntuu, että kaduttaa ja en halua vauvaa tänne pilaamaan elämääni:(



Mies on raivona, käski kasvaa aikuiseksi, tiedän, mutta silti... Kuuluuko tämä tunne jotenkin pelon ja jännityksen sekaan vai enkö oikeasti halua vauvaa vai mikä v*** mulla oikein on

Mietit, että kuinka pärjäät kahden kanssa, ja koska pystyt kuvittelemaan tulevat haasteet, niin kyllähän se vähän kaameelta tuntuu. Mutta yritä olla ajattelematta niin paljon. Keskity raskausaikana 1,5-vuotiaaseen, kun nyt vielä voit omistautua hänelle täysin. Murehdi kahden kanssa selviämistä vasta sitten, kun vauva on syntynyt.

Ap, minä olen ollut hoitovapaalla esikoisen syntymän jälkeen eli työpaikalle palaan vasta ensi vuonna. Nyt odotan kevätvauvaa eli olen raskauden loppuvaiheessa ja kyllä väsyttää ja ottaa voimille. Joka päivä joudun jostain keräämään voimia että jaksan pukea itseni ja lapsen ja olla hänen kanssaan edes puoli tuntia ulkona. Kävely on vaikeaa ja se sattuu ja tosiaan olen aika väsynyt. En itse kokenut keskiraskaudessa mitään uljasta ja energistä tunnetta. Vaikka olenkin ikävöinyt takaisin töihin niin onneksi en sinne tässä välissä palannut koska en olisi todellakaan jaksanut.



Sitten sinulle joka juuri plussasi: ensinnäkin onneksi olkoon:) Tunteesi ovat tuttuja, itse plussasin syksyllä ja tottakai olin onnellinen kun olimme pikkukakkosta toivoneetkin. Mutta sitten iski ahdistus, kuinka jaksan, mitä tästäkin tulee, oliko tämä virhe jne...ja huono omatunto seurasi tuollaisten ajatusten jälkeen. Uskon siis, että tunteesi ovat ihan normaaleja. Olet ihan varmasti onnellinen tulevasta vauvasta mutta on inhimillistä pelätä omaa jaksamista jne. Mutta eiköhän se siitä!



Varmasti pärjäämme ja jaksamme, arvon naiset!

Välillä olen ollut tämän raskauden aikana ihan onnesta soikeana kun esikoinen on niiiiin ihana että itkettää ja mies myös ja kohta meillä on taas ihana vauva ja välillä taas uhkailen että jätän miehen ja lapsen ja muutan hotelliin nukkumaan kun kukaan ei arvosta mua:)



Mutta siis miksi tavallisesta työstä pääsee ä-lomalle, mutta kotiäidin 24/7 työstä ei?



Miksei raskausaikana saa nostella mitään painavaa PAITSI jos se sattuu olemaan uhmaileva ja villisti potkiva taapero?

Ja oli kamalaa. Isompi oli silloin 1,5-vuotias ja minulla viimeinen raskauskolmannes. Olin ihan tajuttoman väsynyt - ollut jo koko raskausajan. Ja taapero oli vielä sellainen koko lailla vaativa tapaus, joka olisi halunnut olla vain sylissä, ei leikkinyt yhtään itsekseen, roikkui ja huusi puntissa koko ajan, ja minä yleensä itkin väsymyksestä siinä vaiheessa kun mies tuli kotiin.



Että tosi " kivaa" oli.

Eikö järki pakota nyt ollenkaan päätä?

Ettekö osaa suunitella ollenkaan näitä raskauksia oman jaksamisen mukaan?

Ettekö tulleet ajattelleeksi että kun yhden vauva aika on aika rankkaa, ja kun siihen iskee mukaan raskausaika, niin ei se siitä ainaskaan helpotu?



Ei jezus sentään teidän kanssa, kuulostatte kun vihon viimeiset teinit!

" Mä haluan vauvan koska se on niin ihana" " kun tuolla Jennilläkin on vauva, niin mäkin haluan"



Lukekaa nyt vähän noita teidän juttuja!

Mutta paljon helpompi vauvaa oli viel silloin hoitaa, kanniskeli vaan mukana!!

Veikkaan että ette tunne tätä väsymystä väsymyksenä kun se pieni syntyy. Antakaa nyt kaikki aikanne esikoiselle!!

Vierailija:

Ei jezus sentään teidän kanssa, kuulostatte kun vihon viimeiset teinit!

" Mä haluan vauvan koska se on niin ihana" " kun tuolla Jennilläkin on vauva, niin mäkin haluan"

Lukekaa nyt vähän noita teidän juttuja!

Ja totuus on valitettavasti se, että jos haluaa kasvattaa itse lapsensa vaikka 3v asti kotona ja haluaa enmmän kuin yhden lapsen, on lapset tehtävä pienellä ikäerolla, jos aikoo enää palata vanhaan työpaikkaansa jne.

ja kiva että on joku paikka missä voi purkaa tuntojaan niin jaksaa taas lapsen kanssa!

Kai sinä hyvä ihminen ymmärrät, että jokainen tekee omaa elämäänsä koskevan päätökset hyvin subjektiivisin syin. Mistä tiedät, ettei jollekin vastaajista lapsen hankkiminen esim. 3 vuoden kuluttua onnistu tai ei muuten vain käy. Syitä et voi tietää ja niitä voi olla monia. Mikä sinä olet arvostelemaan ja tuomitsemaan ihmisiä.



Oletko koskaan juonut alkoholia niin, että seuraavana päivänä on huono olo? Miksi? Etkö sinä hyvä ihminen osaa etukäteen arvioida, mistä määrästä ei tule pahaa oloa? Oletko koskaan valvonut tv:tä katselleen liian myöhään ja katunut valvomista kun seuraavana aamuna on pitänyt herätä aikaisin ja väsyneenä? Miksi valvoit? Etkö osaa miettiä elämääsi seuraavaan aamuun asti?



Kuulostat erittäin katkeroituneelta ihmiseltä.

Vierailija:

Miten te muut jaksatte?

Leipomiseen ei käytetä aikaa, vaan kaupasta saa valmista. Ruuatkin mahdollisimman yksinkertaisia. Siivous on miehen homma. Samoin kaupassa käynti. Taaperon päiväuniaikaan ehdottomasti itsellekin lepoa, joko nukkumista tai sitten lueskelua tms. Ja ihan joka kerhoon ja kylään ei nyt tarvi mennä, rauhallinen kotona olo on ihan kivaa.

Eli taapero on hoidettava, mutta muita juttuja voi jättää vähemmälle. Ja taaperolle reilusti videon katselua. Ei se siitä pilalle mene, jos se nyt muutaman viikon katsoo videoita.

Mulla oli tosi kova raskausväsymys, ja lapsen syntymä kyllä helpotti huimasti. Omat voimat taas suunnilleen palautuivat. Luulisi sen menevän toisin päin, että siitä ne kiireet vasta alkaisivat, mutta mulla se väsymys oli raskausaikana niin suunnatonta, että se oli se suurempi riesa kuin kahden pienen hoitaminen synnytyksen jälkeen.

En vaan ymmärrä jos on jo yhden kanssa suht rankkaa, niin miksi pitää hankkiutua uudestaan raskaaksi, kun tasan tarkkaan tietää minkälaista silloin on.

Kyllähän siinä vaiheessa pitäisi jo tietää että se ei enää mitään kivaa vauva aikaa enää ole.

hymistellä ja leikkiä marttyyria, että kyllä raskaana olo on kivaa ja uhmaikäkin niin ihanaa:0 Ihan on tervettä sanoa ääneen, että hanurista välillä on, mutta se nyt vaan on kestettävä ja vertaistukeahan täältä palstalta haetaan!!!

JOlloin mies voi vielä mahdollisuuksien mukaan auttaa mahdollisimman paljon. Jos noilla syillä päätetään perhesuunnittelusta, niin mun korvaan tuo puolestaan ei kuulosta kovin aikuismaiselta.



Että nää onkin ihan näkökulmakysymyksiä, ja kuka painottaa mitäkin asiaa ja minkä verran.

Ja kuka ei sitä pysty antamaan, vois siirtyä sellaiseen ketjuun missä pystyy.

Tällaista tämä elämä nyt vain on. Piste. Joillakin esikoisen kanssa voi olla rankkaa mutta pikkukakkonen voikin olla maailman helpoin vauva. Tai toisinpäin. Sitäpaitsi lapsuusaika ja erit. vauva-aika menee niin nopeasti ohi, ettei lapsia kannata jättää tekemättä vain sen takia, että raskausaika tmv. saattaa olla raskasta ja väsyttävää.



Tuomitsetko yhtä kovalla äänellä esim. vuoren huipulle kiipeävät ihmiset. He tietävät, että matka on rankka ja silti tekevät sen. Jos vuorikiipeilijä sattuu tv-haastattelussa mainitsemaan väsymyksen ja ehkä rivien välistä voit kuulla jopa katumuksen ääntä, niin menetkö banderollien kanssa häntä ahdistelemaan kun oli niin hölmö lähtiessään rankalle vuorikiipeilyreissulle. Olet hassu.

Vierailija:

Vai ootte väsyneitä? Oottakaas kun vauva syntyy, hehe!

Ja positiivisin mielin. Aivan kuten jo edellä jossain kohtaa sanoin, niin raskaudenaikainen hormonien aiheuttama tajuton väsymys loppui synnytykseen, ja siitä alkoi elämästä nauttiminen. Kaksi pientä ei ollut mitään verrattuna siihen raskausväsymykseen.

Pakollista on vain lasten ruokkiminen ja nukkuminen. Päivät voi viettää olohuoneen lattialla makoillen, syö valmisruokia ja ulkoilee vain kerran päivässä. No okei, joskus on pestävä pyykkiä ja itseä ja lapsia. KÄy kaupassa vain kerran viikossa ja unohda vaatteiden silitys. Jos teillä päin on perhekerhoja tai avoimia päiväkoteja, niin käy niissä. Saat valmista kahvia ja joku leikittää esikoista.

Jo sulla on rahaa, niin palkkaa siivooja ja joku leikittämään esikoista silloin tällöin.