Lue keskustelun säännöt.
Eilen Prisman kassajonossa.......
01.03.2007 |
Edellämme jonossa oli äiti noin 7-9-vuotiaan poikansa kanssa (todennäköisesti 8-9v, ainakin isompi kuin tuntemani ekaluokkalaiset). Poika potki äitiään (oikein kunnolla!) ainakin 10 kertaa. Äiti sanoi vaan hiljaisella äänellä että " lopeta tuollainen" . Poika jatkoi potkimista, ja alkoi ottamaan tavaraa ostoskärryistä viedäkseen niitä takaisin hyllyihin (jos hän ei saa haluamaansa karkkia tai lelua, niin ei muutkaan saa ruokaa!). Äiti kielsi (ei mitenkään tiukasti vaan piipittäen), ja taas poika potkaisi. Sitten äiti sanoi lässyttäen että " Esa (juu, poikaa oli paiskattu nimellä Esa), jos et PIAN tottele, tulee pelaamiskielto" . Poika ei totellut, ja potki edelleen, äiti ei sanonut mitään. Kassalla totesi että en ota sua enää kauppaan mukaan.
Mitä mieltä? Mitä itse olisit äitinä tehnyt?
Kommentit (28)
lapsesta. Äiti meni kärryjen taakse piiloon, ilmeisesti ajattelematta lainkaan että poika voi potkaista jotakuta muutakin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelikielto olisi langennut ekasta potkun yrityksestäkin, enkä olisi uhkaillut monen potkun jälkeen että pian et saa pelata!
Tuskin tuon luonteinen äiti pitää uhkaustaan pelikiellosta, tai siitä ettei ota poikaa enää kauppaan mukaan.
Kaikki ei kehtaa aina raivota lapsilleen kaupassa, koska noloahan tuo on että noin iso käyttäytyy noin. Mua ainakin hävettäis. Mutta vaikka mä olisin käyttäytynyt tiukemmin olisin jättänyt suuremman huutamisen ja rankaisemisen kotiin - tuon ikäinen kun jo tajuaa jälkikäteenkin mistä rangaistaan.
Ensin ap kertoi että poika potki, nyt jo heitti karatepotkuja. Mistä ap tiedät että nuo olivat juuri karatepotkuja ??
Oikein äiti meni kärryjen taakse piiloon....hehheeh. Miksi et kertonut tuota ensimmäisessä viestissä.
Ai vähäsen haiskahtaa.
Olisin jättänyt ostokset siihen, ottanut poikaa tiukasti kiinni ja sanonut tarpeeksi kovalla äänellä että nyt loppui tuollainen! Jos se ei olisi tehonnut, olisin jättänyt tavarat kauppaan, mennyt kotiin, ja käynyt kaupassa ilman kauhukakaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattais varmaan hakea ulkopuolista apua. Mitä hyötyä takaisin potkimisesta on?
potkimalla. Monesti olet itse ollut ukkosi *puhumisen* jälken hakenut apua sairaalasta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika potki, korkeita potkuja, en tiedä ovatko ne karatepotkuja mutta sellaista lapsen normaalia potkimista ne ei olleet, vaan kovia potkuja. Ihan varmaan jostain tietokonepelistä opittuja.
Äiti meni kauemmas kun poika potki, ja työnsi kärryjä itsensä ja pojan väliin, kiersi kärryjen ympäri pojan tullessa perässä...
Ei todellakaan ole provo. Mietin vaan, mitä helvettiä sitä itse voisi äitinä tehdä, jos mennään siihen pisteeseen että oma lapsi alkaa käyttäytymään noin?
Paikka oli Itäharjun Prisma Turussa, eilen klo 18.30 suunnilleen. Puheiden mukaan pojalla oli kotona sisko Jasmin, ja isä (" mitä iskä ja Jasmin sitten tykkää jos me ei ostettukaan mitään ruokaa siksi kun sä et halunnut" ).
jos kuitenkin olisi käyttäynyt noin, olisin lähtenyt kotiin ja jättänyt tavarat siihen. Kaupassa en olisi viitsinyt alata noin isoa huudattamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain epäkypsempää.
Ja oikeesti: 7-10-vuotiaat pojat eivät ole niin isoja kuin mitä pienten lasten äideistä näyttää.
Vierailija:
Pelikielto olisi langennut ekasta potkun yrityksestäkin, enkä olisi uhkaillut monen potkun jälkeen että pian et saa pelata!
Tuskin tuon luonteinen äiti pitää uhkaustaan pelikiellosta, tai siitä ettei ota poikaa enää kauppaan mukaan.
Olisin kotona saanut sellaisen helvetinmoisen raivokohtauksen, että kakara muistaa lopun ikänsä saako äitiä potkia vai ei. Verbaalisen raivokohtauksen, en olisi käynyt kiinni. Joka vitun tietokonepeli olisi lentänyt kaaressa pihalle.
Mieheni ei ole koskaan lyönyt tai potkaissut minua, eikä kyllä ole lapsetkaan paitsi joskus alle kaksivuotiaana, siihenkin on heti puututtu.
T: 7
Vierailija:
potkimalla. Monesti olet itse ollut ukkosi *puhumisen* jälken hakenut apua sairaalasta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jos kuitenkin olisi käyttäynyt noin, olisin lähtenyt kotiin ja jättänyt tavarat siihen. Kaupassa en olisi viitsinyt alata noin isoa huudattamaan
Pleikkari pois kahdeksi viikoksi ja aresti 2 vrk. Johan oppii. Ja tiukka puhe siitä että jos tuommonen toistuu niin pleikka lähtee talosta. Eikö vanhemmat viitsi kasvattaa...meillä ei tommonen käytös tulis kuuloonkaan. Ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja oikeesti: 7-10-vuotiaat pojat eivät ole niin isoja kuin mitä pienten lasten äideistä näyttää.
meillä aikoinaan 2-3 vuotiaana tyttö teki aina joskus tyhmiä kaupassa, karkaili,juoksi pitkin käytäviä ym, niin sanoin jos ei lopeta, jätetään ostokset kauppaan ja olaan symttä, tepsi suht. hyvin.
pari kertaa muka käännyin kaupasta pois kun ei uskonut...
mistä te tiedätte toisten ihmisten asioista. oletteko ehkä tulleet ajatelleeksi, että pojalla saattoi olla adhd tai joku muu neurologinen sairaus, mikä ei näy ulospäin!
Aina ei voi jättää lasta sisälle vaan lapsi pitää välillä ottaa mukaan normaalipuuhasteluun. Äiti ei voi myöskään tietää mikä ja milloin laukaisee lapsessa uhmakkuuskohtauksen.
Itsellä on kasi poikaa, joilla on molemmilla perinnöllinen (ei tiedetä mistä periytynyt) tarkkaavaisuuden ja oman toiminnan ohjauksen vaikeus, joten ymmärrän täysin, että jos ei ole välttämättä äidin tai perheen antamasta kasvatuksesta kiinni pojan käytös.
Toki se on varmaan äidille vaikeaa, jos poika on noin aggressiivinen.
Hyvin oot kyllä muistiin täti pistänyt tapauksen! Nimet on varmaan kirjattu myös ylös! Kaikkihan sen nyt tietää, että kyseisessä tapauksessa homma on mennyt perseelleen. " Juu, on se niin hirveää, kun ei nykypäivänä.."
Oot selvästi itse saanut kuitenkin hyvät kiksit tapauksesta, kun haluat sen meidän kaikkien kanssa näin jakaa!
Katos, elämässä kaikkea kummaa tapahtuu aina välillä, juu.
Nimiä ei tarvinnut kirjata ylös, sillä olen nimifriikki ja muistan yleensäkin kaikkien ihmisten ja heidän lastensa nimet. Myös sen, onko Neeassa kaksi eetä vaiko vain yksi. Lisäksi Esa ja Jasmin eivät mielestäni sovi millään lailla yhteen, siksi ne jäi niin hyvin mieleen ;)
Kun tuollaista tapahtuu omien silmien edessä, kyllä se pistää ihmettelemään. Enkä arvostellut äitiä, vaan halusin tietää mitä keinoja muut olisivat tässä tilanteessa käyttäneet. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tuollaista, kyllähän lapset kiukuttelee mutta tuo oli suorastaan pelottavan näköistä, ja äitiin takuulla sattui, kun sai montakymmentä potkua kylkiinsä ja jalkoihinsa :/ Äiti oli vielä sen verran pienikokoinen itse, ettei varmaan montaa vuotta pärjää fyysisesti pojalleen.
Ap
Vierailija:
Hyvin oot kyllä muistiin täti pistänyt tapauksen! Nimet on varmaan kirjattu myös ylös! Kaikkihan sen nyt tietää, että kyseisessä tapauksessa homma on mennyt perseelleen. " Juu, on se niin hirveää, kun ei nykypäivänä.."Oot selvästi itse saanut kuitenkin hyvät kiksit tapauksesta, kun haluat sen meidän kaikkien kanssa näin jakaa!
Katos, elämässä kaikkea kummaa tapahtuu aina välillä, juu.
Vierailija:
mistä te tiedätte toisten ihmisten asioista. oletteko ehkä tulleet ajatelleeksi, että pojalla saattoi olla adhd tai joku muu neurologinen sairaus, mikä ei näy ulospäin!
huolimatta meidän kauppareissut ovat usein niin helvetillisiä kuin vain voivat olla.... Lapsen raivokohtauksen voi laukaista mikä vaan ja olen useammankin kerran kantanut pojan kirkuvana ulos kaupasta.
Ja usein on käynyt niinkin, että kun minä pysyn tiukkana oman lapseni kanssa ja kommennan häntä selkein sanankääntein korotetulla äänellä, tulee joku minua " parempi" kasvattaja siihen vouhkaamaan ettei noin saa...
Ja ne katseet kassajonossa, juuri teiltä jotka täällä uhoatte, että ette hyväksy huonoa käytöstä....
Ja kyllä, minun adhd lapseni pelaa pleikkaa ja tietokonetta, tosin rajoitetusti. Hän on lapsi siinä missä muutkin. Hänkin haluaa leikkiä, nauttia elämästä, viihtyä, tunnistaa asiat joista kavereiden kanssa jutellaan...
Ja kotikasvatuksen ankaruudessakin on rajoja. Lapsi on lapsi adhd diagnoosin allakin. Ei häntä voi koko ajan kurittaa, rangaista, musertaa negatiivisella palutteella. Hän tarvitsee anteeksiantoa, ohjausta ja kennustusta. Positiivista palautetta pienimmästäkin käytöksen kultajyvästä.
Tosiasia on, että raivoavaan adhd lapseen ei saa välttämättä kontaktia ennen kuin hän on rauhoittunut. Kaupassa ihmisten ympäröimänä se ei onnistu vaan tilanne hoidetaan usein loppuun kotona. Ja siitä harvoin tehdään julkinen muistio kaikissa kaupassa sillä hetkellä oleville ihmettelijöille jotka sitten täällä pohtivat, että millaisia ovat vanhemmat jotka eivät kasvata lapsiaan.
Kyllä kasvatamme ja varmasti kiinnitämme arjessamme siihen enemmän huomiota kuin te. Ja kiitos empatioistanne, minuaklin todella joskus väsyttää ja itkettää...