Mitä ajattelisit, jos lapsesi olisi ruma/epäviehättävä aikuistuessaan?

Ne oli todella kauniita lapsia. Nyt ne on rumia. Ei sille mitään voi. Ovat itse pilanneet ulkonäkönsä elämäntavoillaan.

Sitä että sinä olet sisältä ruma ja kokemuksesta sen että kauneus on katsoja silmässä.

No ei ole mun asia muiden ulkomuoto. Keskityn omaan. Ei ole lapsia. Ehkä kannustaisi ja auttaisi, jos kokisi ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että sinä olet sisältä ruma ja kokemuksesta sen että kauneus on katsoja silmässä.

Eikä ole. Ei ne missitkään sattumalta ole nuoria, pitkiä, hoikkia sileäihoisia ja paksuhiuksisia naisia joilla suuret silmät, kapeat kasvot ja korkeat poskipäät. Jos joku on kaiken tuon vastakohta niin siitä voi päätellä jotain. 

Voi että, itsensä kanssa sinut oleva ja miellyttäväkäytöksinen tasapainoinen ihminen on aina kaunis. Yleisen kauneusihanteen mukainen ilman noita ylläolevia muutamia esimerkkejä voi osoittautua vastenmieliseksi tyypiksi. 

Joskus vanhemmat häpeävät lapsensa ulkonäköä ja pitävät häntä vastenmielisenä. Se on surullista. Varmasti myös vanhemmalle itselleen, kun ymmärtää miten kamala teko oman lapsen inhoaminen on, mutta kokee silti inhoa. 

Uskon, että ihmisen joka on kuulunut lapsensa elämään on lähes mahdotonta nähdä omaa lastaan rumana, neutraalina korkeintaan. Ehkä eri asia jos on hylännyt lapsen ja näkee vasta aikuisena niin silloin ei ole sitä sidettä syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihmisen joka on kuulunut lapsensa elämään on lähes mahdotonta nähdä omaa lastaan rumana, neutraalina korkeintaan. Ehkä eri asia jos on hylännyt lapsen ja näkee vasta aikuisena niin silloin ei ole sitä sidettä syntynyt.

Onhan esim. Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa useissa tarinoissa vanhempi kertonut, että häpesi lihavaa lastaan ja piti tätä vastenmielisenä. Ulkonäköpiirrehän se on sekin. 

Vierailija kirjoitti:

Voi että, itsensä kanssa sinut oleva ja miellyttäväkäytöksinen tasapainoinen ihminen on aina kaunis. Yleisen kauneusihanteen mukainen ilman noita ylläolevia muutamia esimerkkejä voi osoittautua vastenmieliseksi tyypiksi. 

Ei tasapainoisuus tee ihmisestä fyysisesti kaunista. 

Yritän kasvattaa lapseni niin, että ei miettisi liikaa ulkonäköasioita vaan painottaisi muita asioita. On poika. Uskon että poikien kohdalla on helpompaa, koska media ja markkinointi syöttää naispuolisille ihan järkyttävät määrät ulkonäköasioita jo ihan pienestä asti. Lähtien nukeista. Itsekin käytän suhteessa liikaa energiaa ulkonäköasioihin, vaikka olen jo keski-ikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihmisen joka on kuulunut lapsensa elämään on lähes mahdotonta nähdä omaa lastaan rumana, neutraalina korkeintaan. Ehkä eri asia jos on hylännyt lapsen ja näkee vasta aikuisena niin silloin ei ole sitä sidettä syntynyt.

Onhan esim. Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa useissa tarinoissa vanhempi kertonut, että häpesi lihavaa lastaan ja piti tätä vastenmielisenä. Ulkonäköpiirrehän se on sekin. 

Amerikkalaista mentaliteettiä ei ehkä kannata tähän sekoittaa. Voihan Aasiassakin joissain kulttuureissa lapsi häpäistä koko suvun olemalla vaikka homo (hui kauheeta), joten pysytään Suomessa ja jätetään kaiken maailman hölöhölö tosi-tv jutut omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Yritän kasvattaa lapseni niin, että ei miettisi liikaa ulkonäköasioita vaan painottaisi muita asioita. On poika. Uskon että poikien kohdalla on helpompaa, koska media ja markkinointi syöttää naispuolisille ihan järkyttävät määrät ulkonäköasioita jo ihan pienestä asti. Lähtien nukeista. Itsekin käytän suhteessa liikaa energiaa ulkonäköasioihin, vaikka olen jo keski-ikäinen. 

Eipä se ulkonäkö miettimällä paranekaan joten sinänsä yhtä hyvin voi miettiä vaikka ydinfysiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihmisen joka on kuulunut lapsensa elämään on lähes mahdotonta nähdä omaa lastaan rumana, neutraalina korkeintaan. Ehkä eri asia jos on hylännyt lapsen ja näkee vasta aikuisena niin silloin ei ole sitä sidettä syntynyt.

Onhan esim. Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa useissa tarinoissa vanhempi kertonut, että häpesi lihavaa lastaan ja piti tätä vastenmielisenä. Ulkonäköpiirrehän se on sekin. 

Amerikkalaista mentaliteettiä ei ehkä kannata tähän sekoittaa. Voihan Aasiassakin joissain kulttuureissa lapsi häpäistä koko suvun olemalla vaikka homo (hui kauheeta), joten pysytään Suomessa ja jätetään kaiken maailman hölöhölö tosi-tv jutut omaan arvoonsa.

Olet ilmeisesti hyvin mukavissa ympyröissä saanut elää, jos kuvittelet ettei ihan samoin ajateltaisi Suomessakin. 

Lapsella on sairaus joka aiheuttaa epämuodostumia. Minin silmiini hän on silti rakas ja kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihmisen joka on kuulunut lapsensa elämään on lähes mahdotonta nähdä omaa lastaan rumana, neutraalina korkeintaan. Ehkä eri asia jos on hylännyt lapsen ja näkee vasta aikuisena niin silloin ei ole sitä sidettä syntynyt.

Onhan esim. Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa useissa tarinoissa vanhempi kertonut, että häpesi lihavaa lastaan ja piti tätä vastenmielisenä. Ulkonäköpiirrehän se on sekin. 

Ja se vanhempi on kuitenkin vastuussa siitä , mitä lapsi syö. Ja hänelle pitäisi opettaa pöytätavat ihan pienestä pitäen, eikä laskea sipsirepun kanssa huoneeseensa somettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kasvattaa lapseni niin, että ei miettisi liikaa ulkonäköasioita vaan painottaisi muita asioita. On poika. Uskon että poikien kohdalla on helpompaa, koska media ja markkinointi syöttää naispuolisille ihan järkyttävät määrät ulkonäköasioita jo ihan pienestä asti. Lähtien nukeista. Itsekin käytän suhteessa liikaa energiaa ulkonäköasioihin, vaikka olen jo keski-ikäinen. 

Eipä se ulkonäkö miettimällä paranekaan joten sinänsä yhtä hyvin voi miettiä vaikka ydinfysiikkaa. 

Juurikin niin. Pääasia, että miettisi edes jotain ns. järkevää ulkonäön sijaan. Itsehän laahustin lukionkin läpi miettien joka päivä jotain meikki-, vaate- ja tyylijuttuja. Sekä omia että muiden. Oishan nekin ajatukset voinut suunnata järkevämmin, niin olisi ehkä myöhemmin ollut cähän helpompaa. 

Tärkeintä olisi, että lapsi olisi hyvä ihminen. Ainakin pyrkisi edes siihen. 

Kauneudesta ja komeudesta ei ole kaikille iloa. Osalle ne ovat jopa taakka. Enemmän olisin ylpeä jos vanhemmiltaan ulkonäkönsä piirteet perinyt lapseni olisi joskus näkövammaisen kumppaniksi kelpuuttama ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on sairaus joka aiheuttaa epämuodostumia. Minin silmiini hän on silti rakas ja kaunis.

Oma lapsi on ihana ja rakas. Niin sen kuuluu ollakin. <3 

Jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis. Paljon voi tehdä myös olemalla normaalipainoinen, hyvä hygienia, persoonaan sopiva kivannäköinen tyyli, iloisuus ja reippaus tai empaattisuus ja rauhallisuus, mikä luontaista kullekin. Sopiva hiusmalli jne. Liikunnalla lihaksia. Kyllä "rumakin" voi työstää itsestään ihan mukavan näköisen. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis. Paljon voi tehdä myös olemalla normaalipainoinen, hyvä hygienia, persoonaan sopiva kivannäköinen tyyli, iloisuus ja reippaus tai empaattisuus ja rauhallisuus, mikä luontaista kullekin. Sopiva hiusmalli jne. Liikunnalla lihaksia. Kyllä "rumakin" voi työstää itsestään ihan mukavan näköisen. 

Silti kaikille vanhemmille se ei riitä. Vanhempi on voinut toivoa omaa kikkarapäistä prinsessaa, jolla on kilometrin mittaiset ripset ja joka pukeutuu mekkoihin, ja on hirveä pettymys ja häpeä, kun lapsi onkin pottunokka joka näyttää mekossa transhenkilöltä tai pitää lyhyttä tukkaa ja huppareita.