Mitä ajattelisit, jos lapsesi olisi ruma/epäviehättävä aikuistuessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihmisen joka on kuulunut lapsensa elämään on lähes mahdotonta nähdä omaa lastaan rumana, neutraalina korkeintaan. Ehkä eri asia jos on hylännyt lapsen ja näkee vasta aikuisena niin silloin ei ole sitä sidettä syntynyt.

Onhan esim. Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa useissa tarinoissa vanhempi kertonut, että häpesi lihavaa lastaan ja piti tätä vastenmielisenä. Ulkonäköpiirrehän se on sekin. 

Tässä sarjassa ihmiset ovat 300-400 -kiloisia, jopa yli. Syövät kaiken valveilla oloajan eli ovat sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihmisen joka on kuulunut lapsensa elämään on lähes mahdotonta nähdä omaa lastaan rumana, neutraalina korkeintaan. Ehkä eri asia jos on hylännyt lapsen ja näkee vasta aikuisena niin silloin ei ole sitä sidettä syntynyt.

Onhan esim. Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmassa useissa tarinoissa vanhempi kertonut, että häpesi lihavaa lastaan ja piti tätä vastenmielisenä. Ulkonäköpiirrehän se on sekin. 

Tässä sarjassa ihmiset ovat 300-400 -kiloisia, jopa yli. Syövät kaiken valveilla oloajan eli ovat sairaita.

Lähtökohtaisesti kaikki rumina pidetyt piirteet ovat sairaudesta tai huonoista geeneistä kertovia. Siksi ihminen on oppinut ulkoisesti epämiellyttäviä ihmisiä karttamaan. Oman turvallisuuden vuoksi. 

Olen lihonut aikuisena. Harmittaa itseäni, en vaan jaksa kiloja saada pois. En tiedä, mitä vanhempani ajattelevat. Omat lapset vasta melko pieniä. Esikoinen rakenteeltaan pitkä ja hoikka, luultavasti sellainen, joka ei kovin helposti liho. Näitä löytyy sekä omasta että miehen suvusta. Toinen lapsi oli jo vauvana tanakka, tullut selvästi muhun ja mieheen. Harmittaa kuopuksen puolesta. En usko, että tuli heistä ulkonäöllisesti mitä tahansa, että häpeän. Mutta surullinen voin olla. Ainakin jos lihovat sairaalloisen lihaviksi.

Naittaisin kauniille/komealle puolisolle ja seuraava sukupolvi olisi taas hyvänäköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Yritän kasvattaa lapseni niin, että ei miettisi liikaa ulkonäköasioita vaan painottaisi muita asioita. On poika. Uskon että poikien kohdalla on helpompaa, koska media ja markkinointi syöttää naispuolisille ihan järkyttävät määrät ulkonäköasioita jo ihan pienestä asti. Lähtien nukeista. Itsekin käytän suhteessa liikaa energiaa ulkonäköasioihin, vaikka olen jo keski-ikäinen. 

Äitini teki samoin. Nyt valittaa minulle loputtomasti siitä, että en pysty löytämään tyttöystävää, koska pukeudun epäsiististi ja kampaukseni ei ole huoliteltu. Itsepähän opetit.

Rumalla tytöllä paremmat mahikset päästä naimisiin. 70% miehistä pelkää kauniita tyttöjä. Eli on etua rumuudesta.