Lue keskustelun säännöt.
Muistoja ANTTILAN kuvastosta
12.01.2025 |
En nyt kuitenkaan halua niitä peräkammarin poikien muistoja, joiden ulkohuusseissa oli tahmeita alusvaatesivuja.
Itse leikkelin 60-luvulla niistä paperinukkeja. Muistan myös, kuinka mummon kanssa odotettiin Anttilan pakettia. Tilasin sieltä myssyn ja pitkän kaulaliinan. Se kaulaliina oli silloin must. Ystävän äiti kutoi hänelle sellaisen ja minäkin halusin. Ei se kuitenkaan ollut yhtä kaunis.
Kommentit (83)
Postimyyntikuvastojen aikaan meni kyllä rahaa hukkaan, kun kaikkia epäsopivia vaatteita ei viitsinyt lähteä palauttamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paperinuket sain muualta, mutta niille vaatteita sain Anttilan kuvastosta. Ei tietenkään koko vaatetta, mutta niistä leikattiin sopivat.
Näin aikuisena ihmettelen sitä, että köyhänä maalaislapsena en muista koskaan kuvaston ääressä haaveilleeni sellaisista leluista ja muista tavaroista, joita kuvastossa oli. Aivan toista kuin nykyisin ennen joulua tulevat lelukuvastot, joista lapset saavat katsoa toiveita.
No niinpä. Minäkin katselin vain kuvia enkä koskaan ajatellut, että saisin niitä leluja.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Postimyyntikuvastojen aikaan meni kyllä rahaa hukkaan, kun kaikkia epäsopivia vaatteita ei viitsinyt lähteä palauttamaan...
Pystyikö niitä edes palauttamaan?
Sisareni minua 5 vuotta vanhempi ja muistan aina kun hän kirjoitti kuvastossa olleen asun kohtaan tekstin: voi kun saisi, mutta hyvä kun edes näkee. Ei saanut , ei.
Asuin maalla ja meitä lapsia oli kahdeksan. Esiteininä olisin halunnut kuvastosta AA-kokoiset rintsikat. Ei puhettakaan, että olisin niitä uskaltanut pyytää. Nykyäänhän on kaikenlaisia yläosia saatavana tuosta noin vaan ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla suurin mielenkiinto oli katsoa, mitä lp-levyjä oli saatavana Anttilan kautta.
Niillä paperikupongeilla oli kätevää tilata muiden nimiin kamaa ja piilottaa laskut. T. Mun mutsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anttilan joulukuvasto oli aina hyvin tarkkaan tutkittu lehdykkä. Siellä oli moni lahjatoive niin kauniina ja niin saavuttamattomana esillä hienoissa värikuvissa.
Karseita polyesterialusvaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niillä paperikupongeilla oli kätevää tilata muiden nimiin kamaa ja piilottaa laskut. T. Mun mutsi
Ei kai? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Karseita polyesterialusvaatteita.
Se oli sitä aikaa ja ajankuva löytyy sieltä. Muusta ei tiedetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä paperikupongeilla oli kätevää tilata muiden nimiin kamaa ja piilottaa laskut. T. Mun mutsi
Ei kai? 🙄
Kyllä vain. Aikuisena itsellekin valkeni, miksi ajeltiin päivisin ympäriinsä ja pengottiin sukulaisten postilaatikoita. Tietysti laskut piti saada napattua uhrin ollessa töissä.
Meille tuli Anttilan ja Elloksen kuvastot, oli ihana katsoa niitä vaatteita ja haaveilla, jotain tilattiinkin. Kauniit, isot kuvastot. Hobbyhall tuli myös, mutta se oli pienemmän kokoinen eikä niin kiinnostava muutenkaan. R-kioskilta haettiin matkatoimistojen kuvastot, ne oli kans upeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä paperikupongeilla oli kätevää tilata muiden nimiin kamaa ja piilottaa laskut. T. Mun mutsi
Ei kai? 🙄
Kyllä vain. Aikuisena itsellekin valkeni, miksi ajeltiin päivisin ympäriinsä ja pengottiin sukulaisten postilaatikoita. Tietysti laskut piti saada napattua uhrin ollessa töissä.
Ei helvetti! Ajattelin, että Anttilan kuvaston aika oli viatonta aikaa. Sinne meni sekin kuvitelma! 😢
- ap
Muistatteko puhelinluettelot ja postinumeroluettelot?
Ellos-kuvasto tuli meillekin.
Mainos 60-luvulla Kaiser-merkkisestä mustavalkotelkkarista: "Hyvää iltaa. Olen Kalle Anttila".
Lämmin muisto. 🤗
- ap
Muistaakseni olen noita selannut Kansalliskirjaston tms. kautta. Voisiko joku linkata tälle sivulle kun en itse nyt osaa laittaa hakusanoja. Runkkumatskua en ole hakemassa vaan kiinnostunut yhdestä 1970 - luvulla myydystä Suomessa tehdystä kaasugrillistä.
Siskon kanssa yhdessä katseltiin kuvastoa ja mietittiin joka sivun kohdalla, minkä vaatten tai tavaran siltä sivulta ottais jos sais yhden valita.
Paperinuket sain muualta, mutta niille vaatteita sain Anttilan kuvastosta. Ei tietenkään koko vaatetta, mutta niistä leikattiin sopivat.
Näin aikuisena ihmettelen sitä, että köyhänä maalaislapsena en muista koskaan kuvaston ääressä haaveilleeni sellaisista leluista ja muista tavaroista, joita kuvastossa oli. Aivan toista kuin nykyisin ennen joulua tulevat lelukuvastot, joista lapset saavat katsoa toiveita.