Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten olette selvinneet henkisesti avioerosta? Mulla tekee tosi tiukkaa

28.02.2007 |

ja on edelleen kova ikävä exää, vaikka liitto päättyi ikävästi. Hän on kotoisin länsi-afrikasta. olimme useamman vuoden yhdessä, ja meillä on yksi lapsi. tunteeni häntä kohtaan ovat olleet todella voimakkaat alusta alkaen, ja on edelleen. jatkuvan pettämisen takia en voinut jatkaa liittoa. silti meillä oli valtavasti hyviä aikojakin yhdessä. hänen puoleltaankin on paljon tunteita minua kohtaan. molemmilla on ollut jo uusi suhde, avoliittoakin takana, silti molempien " veri" vetää takaisin toisen luokse. hän ei ole kuitenkaan valmis vielä palaamaan yhteen, vaikka ei mene kovin hyvin uudessa liitossa. en kuitenkaan tunne että minua käytettäisiin hyväksi, tunnen exäni niin hyvin.

miten selviäisin tästä ikävästä?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
01.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Jaa-a... Varovasti sanoisin, etta on paljon helpompaa palata yhteen, kun tunteet muihin kuin puolisoon on satavarmasti viilenneet eli ei olla enaa muiden kanssa kimpassa millaan muotoa. Sittenkin - jos todella haluaa palata yhteen - pitaa ensin fiilikset viileina ja kaiken kaytannon tasolla kunnes todella tietaa mita haluaa eli ei muuteta suin pain uudelleen yhteen jne. Etaisyyden ottaminen auttaa selkiyttamaan tunteita.



Kuulostaa silta, etta te haluaisitte jalleen yhteen ja tietenkin sita kannatan, kun on yhteinen lapsikin. Olet vain selvasanainen odotuksissasi, eli teerenpelia et sieda missaan oloissa.



Miten jos itse yrittaisit ottaa uuden harrastuksen, jossa tapaat uusia ihmisia ja saat muuta ajateltavaa kuin puolisosi? Helpommin sanottu kuin tehty, joten heitan kehiin vaikka joukkuepeliliikuntaa, kasityokerhot, kirkon menot...



Tsemppia!

Vierailija
2/6 |
02.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätin exän jatkuvan pettämisen takia, lapsia meillä oli myös, mutta takaisin en ole häntä kaivannut, juuri sen jatkuvan pettämisen takia, oli erittäin vaikeaa ja raskasta aikaa, kun sai koko ajan pelätä mitä toinen tekee, eli pettääkö.



Miten kauan sinulla on erosta, entä minkä ikäinen lapsi on, tapaako isä häntä?



Minulla erosta jo useampi vuosi, tietty en olisi toivonut että niin käy, mutta en myöskään pettäjän kanssa voisi elää. Lapsia hän tapaa säännöllisesti ja myös hänellä ja minulla nykyään hyvät välit noni kavereina.



Koita muistella ja miettiä miksi erositte, ja miettimään realisesti millaista elämä hänen kanssaan taas olisi, älä ajattele vain hyviä aikoja ja tunteitanne, vaan sitä miten hän pettämisellään sinua loukkasi.



Muuta en osaa sanoa, välillä harmittaa että exän piti olla tuollainen typerys, muuten olisimme vielä yhdessä ja lapsilla ehjä perhe, mutta tosiasioita en voi muuttaa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minunkin mieheni petti minua ja aina sain epäillä hänen sanojaan ja tekojaan. En pystynyt elämään jatkuvassa epäillyn ja valehtelun kierteessä, joten otin eron. Eron jälkeen exäni yritti edelleen käyttäytyä, kuin olisi edelleen aviomieheni ja puhui pehmoisia ja lupaili vaikka mitä. Puhui yhteen palaamisesta ja lapsen parhaasta jne. Minä taas ajattelin, että olisi ajatellut lapsen parasta silloin, kun kävi niitä " vosuja jyystämässä" . Minusta jos toista oikeasti rakastaa ei tarvitse pitää toisia naisia ja elää kaksoiselämää ja valehdella. Kyllä asia on niin, että pettäjä ei muutu. Ainoa mahdollisuus muutokseen varmaan on sen ensimmäisen pettämisen jälkeen, jos sitä todella haluaa ja oikeasti katuu. Mutta jos se pettäminen edelleen jatkuu, ei siihen koskaan tule muutosta. Ei vaikka palaisitte yhteen. Kerran pettäjä, aina pettäjä on valitettavasti totta.

Toista ei pitäisi neuvoa, mutta oletko varma, että exäsi todella haluaa yhteen, eikä vain ruinaa " sääli " p.llua" ? Ettei se ole vai puhetta ja hän pidä sinua nyt toisena naisena? Tai varalla jos muutakaa ei löydy. Tai käytä sinua hyväkseen pyytämällä palveluksia ja apua? Ja sinä autat, koska hän on lapsesi isä ja tunnet jonkinlaista velvollisuutta. Ja et halua hänen häipyvän lapsen elämästä. Vetoaako hän sinun tunteisiisi hyvillä muistoilla ja lapsen kautta, ettet pääsisi hänestä lopullisesti irti ja lähtisi vapaille markkinoille? Ja löytäisi uutta miestä, joka tekisi sinut onnelliseksi. Tälläistäkin valitettavasti tapahtuu.

Koita olla vahva ja ajattele kaikkea tuskaa, unettomia öitä, kalvavaa tunnetta vatsassasi jota koit. Ethän halua sitä enään. Ajattele lastasi ja tasapainoista perhettä. Minkälaista mallia exäsi antaa onnellisesta perhe-elämästä? Ajatteli itseäsi. Ansaitset parempaa. Ja sen kyllä löydät! Ja ennenkaikkea luota vaistoihisi, jos hälytyskellot soivat, ne soivat syystä.

Mutta sinä olet aikuinen ihminen ja teet itse päätöksesi. Ajattelin vain antaa katsontakantaa, kun olen itse saman kokenut. Olen exäni kanssa " väleissä" lapsemme takia. Itse olen onnellinen elämässäni. Exäni ei?, hän edelleen harrastaa naisten jahtaamista ja valehtelua. Välillä hänelle tulee kaipuu " kotiin" ja soittelee. Itse ollen ottanut kannan, etten enää edes kuvittele, että mikään hänen jutuistaan tarkoittaa oikeasti mitään. EVVK. En halua häntä enään takaisin ja muistutan itselleni, kuinka onneton hänen kanssaan olin. Ei pettäjän kanssa ole mitään todellista, koska ei ole luottamusta.

Vierailija
4/6 |
04.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mietin tässä että taidan olla rakastunut siihen mieheen hänessä, joka avioliiton aikana oli mulle hyvä. se " toinen puoli" kaikkine valheineen ja pettämisineen oli se vihaamani puoli. haaveissa se hyvä mies elää meidän kanssamme arkea, se mies mitä ei kai ole olemassakaan. sillä tiedän, että hän on pettänyt nykyistä avokkiaankin, muidenkin kanssa, ei vaan mun. eli ei se muutu. irti päästäminen on rankkaa, ja olenkin yrittänyt sitä kovin. kun kaikki ei ole aina niin yksinkertaista miltä ulkopuolisesta näyttääpi.

kiitos minua tukeneille ja rohkaisua antaneille!

Vierailija
5/6 |
05.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei,



kyselit miten erosta on joku päässyt yli henkisesti. Kuten onkin jo todettu moneen kertaan niin eihän se ero koskaan helppoa ole, varsinkin kun on yhteisiä lapsia " sitomassa" entiset puolisot yhteen vanhempina niin eihän sitä yhteydenpitoa voi täysin lopettaa.



Itse olen päässyt eroista yli hyvien ystävien avulla, on voinut halutessaan purkaa tuntojaan heille. Toinen keino mikä minulla toimii aina, on pitkät kävelylenkit: niillä on hyvä antaa ajatusten tuulettua ja kelailla asioita ja samalla fyysinen rasitus jotenkin auttaa mua.



Se henkinen irrottautuminen vaatii aina oman aikansa...olen samaa mieltä että kannattaa pitää mielessä mitkä asiat siihen eroon johti. Petollisen helppoa on muistaa vain ne hyvät asiat sitten kun ei enää eletä yhdessä " aika kultaa muistot" . Uudet asiat (harrastukset, uudet tuttavuudet, yleensäkin tekeminen) kuten jo aiemminkin joku mainitsi, on aina mieltä avartavaa ja voikin olla, että ihan pian huomaat ettet kaipaa exääsi enää elämääsi muutoin kun lapsesi isänä.



Et pyytänyt kommenttia siihen pettämisasiaan,mutta en nyt malta olla tuomatta omaa mielipidettä esille..omasta ja kaikkien samaisessa tilanteessa olleiden ystävieni kokemuksen pohjalta yhdyn siihen, että ei ne pettäjät taida tapojansa muuttaa, ja viimeisestä viestistäsi ymmärsin ettei exäsikään näin ole toiminut.



Mutta ei anneta periksi, kyllä niitä ihan oikeasti fiksuja ja kunnollisiakin miehiä on olemassa jossain..

Vierailija
6/6 |
05.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

petti uudessakin suhteessa, tosin ei minun kanssani...harvoin tuollainen " vaki" pettäjä muuttuu, on varmaan jotain ihan perusteellisesti vialla sellaisessa ihmisessä.



Ihmettelen että siitä huolimatta pohdit aloittaa hänen kanssaan uudelleen, jos tiedät hänen edelleen samaa harrastaneen. Koita nähdä hänet oikeassa valossa ja jättää taaksesi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä viisi