Sairaskertomus? Koskaan et muuttua saa
Narsistibiisi parhaasta päästä. Vai sairaskertomus?
"Vaihtuvat päivät, pois leikit nuo jäivät
Mut koskaan et muuttua saa.
Vuodet niin kulkee, ne paljon pois sulkee
Mut koskaan et muuttua saa.
Ole sellainen vain jonka nähdä mä sain,
Ole muisto mun nuoruudestain.
Ole sellainen vaan, että taas uudestaan
oman nuoruutein takaisin saan.
Aika jos vaihtuu, pois haaveet jos haihtuu,
niin koskaan et muuttua saa.
Aika on aikaa, mut taika on taikaa
sä koskaan et muuttua saa"
Kommentit (6)
Onko sulla joku ongelma ap?
yksi iskelmä menneiltä vuosikymmeniltä. Mitäpä tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku ongelma ap?
yksi iskelmä menneiltä vuosikymmeniltä. Mitäpä tuosta.
No ei ole ongelmaa. Tuo tuli mieleen, kun pohdin säästöjensä turvin eläkkeelle jääviä ja jääneitä ystäviä, jotka ovat päättäneet muuttaa elämäänsä. Ja joiden päätökseen ystävät ja työyhteisö ovat reagoineet itkulla: mikään ei saa muuttua. Sitten tuo lapsuusajan korvamato (joka mielestäni oli kamala jo silloin) luikersi päähän ja aloin pohtia sitä, miten vaikea ihmisten on ymmärtää muutosta toisessa ihmisessä. Jos joku ongelma on, niin pohdin ehkä liikaa. Lopetan pohtimisen kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku ongelma ap?
yksi iskelmä menneiltä vuosikymmeniltä. Mitäpä tuosta.
No ei ole ongelmaa. Tuo tuli mieleen, kun pohdin säästöjensä turvin eläkkeelle jääviä ja jääneitä ystäviä, jotka ovat päättäneet muuttaa elämäänsä. Ja joiden päätökseen ystävät ja työyhteisö ovat reagoineet itkulla: mikään ei saa muuttua. Sitten tuo lapsuusajan korvamato (joka mielestäni oli kamala jo silloin) luikersi päähän ja aloin pohtia sitä, miten vaikea ihmisten on ymmärtää muutosta toisessa ihmisessä. Jos joku ongelma on, niin pohdin ehkä liikaa. Lopetan pohtimisen kohta.
Ei kannata turhaan pohtia itselleen tuntemattomien asioita.
Miten voi olla? Tätä biisiä muistelin tänään. 💚
- n68v -
Jospa onkin niin että ap ilmentää narsistisia piirteitä.
Niin. Tuohan on vain hyvin huono muinainen iskelmä, joka jostain syystä pärähti päähäni. Kauhua lähinnä.
Sen verran tosissani olen, että on aikuisia lapsia, jotka ovat jymähtäneet murrosikäiseen käsitykseensä siitä, millaisia ihmisiä vanhemmat ovat, miten he ajattelevat. Ja vanhempia, joiden päässä lapsi on aina sellainen, kuin ovat kuvitelleet lapsensa olevan. Ja puolisoita, ystäviä, tuttavia, sukulaisia, työkavereita...
Mutta koskaan et muutu.