Raha ei tee onnelliseksi on ihan ihmeellinen väite
Sanoisin, että rahaa tarvitaan, ja se on suorastaan välttämättömyys. Tuskin kukaan olisi onnellinen täysin ilman rahaa.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä raha jotenkin tekee onnelliseksi, voi tehdä asioita mitä haluaa, matkustaa, ostaa sellasia vaatteita joista tykkää, syödä hyvissä mestoissa, huonekaluja ja tietotekniikan laitteita jos tarve vaatii.
Nämä asiat ainakin minun elämässä muutuivat kun sain rahaa perinnöksi, ja olen eläämäni tyytyväisempi kun ennen.
En kyllä allekirjoita. Minäkin olen saanut rahallisesti aika paljon ja tykkään toki käydä hienoissa ravintoloissa ja hotelleissa lomilla. Silti koen itseni paljon onnellisemmaksi silloin kun pääsen isän rakentamalle vaatimattomalle vanhalle mökille, jossa pitää lämmittää puilla ja kantaa itse vesi saunaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin sitä itkee Mersussa kuin Ladassa.
Mieluummin itkee ystävien kanssa vaatimattomissa puitteissa ja kasvaa elämän mittaisen polun heidän kanssaan hetkissä eläen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä raha jotenkin tekee onnelliseksi, voi tehdä asioita mitä haluaa, matkustaa, ostaa sellasia vaatteita joista tykkää, syödä hyvissä mestoissa, huonekaluja ja tietotekniikan laitteita jos tarve vaatii.
Nämä asiat ainakin minun elämässä muutuivat kun sain rahaa perinnöksi, ja olen eläämäni tyytyväisempi kun ennen.
En kyllä allekirjoita. Minäkin olen saanut rahallisesti aika paljon ja tykkään toki käydä hienoissa ravintoloissa ja hotelleissa lomilla. Silti koen itseni paljon onnellisemmaksi silloin kun pääsen isän rakentamalle vaatimattomalle vanhalle mökille, jossa pitää lämmittää puilla ja kantaa itse vesi saunaan.
Jollekin se suuri haave on tuollainen mökki, jossa viettää rauhassa luonnossa vapaa-aikansa, tai loppuelämänsä. Mutta ei ole rahaa siihen. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhänä, vailla mahdollisuutta parempaan elämään totean, että suuri rahasumma tekisi takuulla minut onnelliseksi. Voisin tehdä monia asioita joiden avulla unohtaisin murheeni.
Rajaan saakka tietysti. Mutta toisin kuin tästä aina kinastellaan, niin tuskin tuota sanontaa on niin tarkoitettukaan, että maksimaalinen onni on niillä, joilla ei ole penniäkään.
Se että jokin määrittää sen arvon, sen mikä omistetaan, että omaisuus on arvo joka olisi kaikki?
Kyllähän monia elämäntapakirjoja, jotka kertoo miten rikastutaan tyyliin "tule rikkaaksi tule onnelliseksi" eli ahneus olisi onnellisuuden tae?
Kyse on siitä kuka saa kaiken määrittää, jos kaikki on kaupan kuten nykyään persoonasta lähtien, niin aika halvalla se onnellisuuskin sitten menee, jos rikkaus olisi suoraan onnellisuutta. Kyllä väittäisin että onnellisinta on maksimaalisesti jos voisi elää tämän maailman ulkopuolella, joka perustuu "talouskasvuun" eli "rikkaushaaveeseen". Tämä kilpailu rahasta (=talouskasvun ihanteet) tehneet vain sen, että kaikki on kaupan, ja hyvin halvalle vieläpä menee. Siis sekin mitä ei rahassa pitäisi mitata koskaan.
Kyseinen sanonta tarkoittaa sitä, että tietyn tason kun saavuttaa varallisuudessa niin kumuloituva ylimääräinen varallisuus ei lisää onnellisuutta. Se ei ole ikinä tarkoittanut että jonkun pitää löytää onnellisuus köyhyydestä ja kroonisesta deprivaatiosta. Rikkaat on vain lanseeranneet kyseisen lauseen tynkänä auttaakseen omia tarkoitusperiään.
Mä koen vahvasti, että rahalla on osa syy onnellisuuteen. Kun sitä ei tarvitse miettiä koko aikaa, niin sielu lepää ja stressi helpottaa.
On olemassa ihmisiä, jotka pärjäisi ilman rahaakin. Mulla on sukulaisia, jotka asuu metsässä ja ovat omavaraisia ja nauttivat sellaisesta paljasvarvaselämästä, ettei tosikaan. Ne saivat perinnöksi sen tilan joskus, ja pitihän siitä jotain maksella.. ja jotain rahaa joskus tarvii.. Silti ne siellä viljelee, rakentaa ja ovat onnellisia. Lapsetkin vaipparesuissaan juoksentelevat ympäri pihoja ja hauskaa niillä on. aina on lämmin ja ystävällinen vastaanotto.
Kunpa sitä pystyisikin hyppäämään oravanpyörästä hittoon ja elää minimalista elämää. Tiedä sitten viihtyisinkö pidempään.. talvella voisi alkaa veetuttamaan, kun se vesi on kannettava ja puut halottava.
Rahaa kumartavat kaikki, paavista keppikerjäläiseen! Raaka fakta! Kaikki muu on täyttä puppua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä raha jotenkin tekee onnelliseksi, voi tehdä asioita mitä haluaa, matkustaa, ostaa sellasia vaatteita joista tykkää, syödä hyvissä mestoissa, huonekaluja ja tietotekniikan laitteita jos tarve vaatii.
Nämä asiat ainakin minun elämässä muutuivat kun sain rahaa perinnöksi, ja olen eläämäni tyytyväisempi kun ennen.
En kyllä allekirjoita. Minäkin olen saanut rahallisesti aika paljon ja tykkään toki käydä hienoissa ravintoloissa ja hotelleissa lomilla. Silti koen itseni paljon onnellisemmaksi silloin kun pääsen isän rakentamalle vaatimattomalle vanhalle mökille, jossa pitää lämmittää puilla ja kantaa itse vesi saunaan.
Jollekin se suuri haave on tuollainen mökki, jossa viettää rauhassa luonnossa vapaa-aikansa, tai loppuelämänsä. Mutta ei ole rahaa siihen. Ymmärrätkö?
Ymmärrän toki, mutta omalla kohdallani minulla oli se mökki käytössä jo silloin kun rahaa oli muuten vähän. Se että minulla nyt on enemmän rahaa muihin jopa luksukseksi laskettaviin asioihin ei tee minua yhtään sen onnellisemmaksi, edelleen se mökki on parasta mitä voin kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tilanne jossa rahaa on (joku kymppi parilla tilillä, sijoituksia, perintömetsää, omistusasunto jne) mutta tulot on pienet eikä ole tottumusta rahan käyttöön. Elän melkein yhtä köyhästi kuin aina ennenkin, en vaan osaa käytää rahaa. Jos pitäisi hankkia jotain isompaa se vaan tuntuu jotenkin mahdottomalta, esim. laittaa autoon vaikka 4000e. Kaikki vaatteet on kirpparilta, harrastusvälineitä on jo tarpeeksi, mitkään uudet kännykät tai televisiot ei kiinnosta, en osaa matkustaa minnekään, en käy ulkona tai elokuvissa tms.
Silloin tällöin ostan pitsan tai käyn syömässä hampurilaisaterian, se on suurin "ylellisyys" elämässäni. Tällä menolla menen hautaan niin että minulla on joku satatonnia omaisuutta. Perillisiä ei ole
Sulta meni nyt pahasti ohi koko aiheen pointti!
Pointti oli siinä että raha ei ole tehnyt minua onnelliseksi, tai sitten sitä on ihan liian vähän. Jos olisi miljoona ehkä pystyisin muuttamaan elämääni mutta se ei tule tapahtumaan. Nyt on tunne että olen köyhä enkä voi tehdä mitään, no monen mielestä olenkin köyhä mutta en kyllä rahaton ole
Vierailija kirjoitti:
Rahaa kumartavat kaikki, paavista keppikerjäläiseen! Raaka fakta! Kaikki muu on täyttä puppua!
Voi kumartaa, mutta ei se ole onnellisuuden tae. Ainoastaan pakollinen paha.
Raha itsessään ei tee onnelliseksi, mutta se mitä sillä tekee voi tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikkea ei myöskään saa rahalla. Esim. terveys on asia, jota rahalla ei yksistään voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten tutkittiin, että raha lisää onnellisuutta n. 4000 e kk palkkaan asti. Sen jälkeen, vaikka palkka nousee, ei onnellisuus lisäänny. Tämä tutkimus on jotain 15 v vanha, jos oikein muista.
eli laitetaan 4000e katto palkoille. kaikki sen yli menevä ohjautuu suoraan spr:n tilille
somaliaan
Vierailija kirjoitti:
Raha itsessään ei tee onnelliseksi, mutta se mitä sillä tekee voi tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikkea ei myöskään saa rahalla. Esim. terveys on asia, jota rahalla ei yksistään voi saada.
Hyvin sanottu. Useimmat ihmiset ei sitä tiedosta, ennen kuin terveys pettää. Siksi kannustaisin olemaan tyytyväinen tämän hetkiseen elämään ilman rahan jahtaamista. Asianne ovat kuitenkin lopulta melko hyvin.
Säästän puolet palkasta vain sen takia kuin en tarvitse niin palon rahaa ollakseni onnellinen. On talot veneet mönkijät matkat ym. Pidän työnteosta ja vapaaika on tarpeeksi. Olen lvi alalla ja tienaan noin 4500 netto kk. Ei se onnellisuus lisänny vaikka saisi kaikki maailman rahat päinvastoin. Nytkin olla perheen kanssa menossa laavulle paistaman makkara.
Ihminen joka saa iloa pienistä asioista on rikas.
Ihme juupas eipäs kinastelua. Jos rahaa on riittävästi niin ei ylimääräinen raha useimpia erityisesti onnellisemmaksi tee, mutta jos on köyhä ja joutuu miettimään jatkuvasti rahaa niin varmasti raha lisää onnellisuutta.
Raha ei tee onnelliseksi on rikkaiden levittämä väite jolla rikkaat haluavat saada köyhät tyytymään osaansa
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen sanonta tarkoittaa sitä, että tietyn tason kun saavuttaa varallisuudessa niin kumuloituva ylimääräinen varallisuus ei lisää onnellisuutta. Se ei ole ikinä tarkoittanut että jonkun pitää löytää onnellisuus köyhyydestä ja kroonisesta deprivaatiosta. Rikkaat on vain lanseeranneet kyseisen lauseen tynkänä auttaakseen omia tarkoitusperiään.
Onnellisuus tarkoittaa perimmäisessä mielessä kuitenkin että eläisit koko "talouskasvun" ulkopuolella. Koska se talouskasvu on itsekäs ihanne, eli jokun "wahlroosin" tavoin toivotetaan kaikki rikastumaan, mikä ei ole mahdollista. Eli kukaan on se "ei kukaan" joka määrittää tämän kaiken? Sen mukaan rikkaus on yhtäkuin hulluus, jos ja kun sen mukaan elää.
En väitä etteikö olisi jotain sellaisiakin jotka ihan asiallisesti olisi hyvin ansainneita, mutta he on kuitenkin aika harvassa aina. Mielestäni pitäisi määrittää ihan ensin "ansaitsemisraja", jonka jälkeen rikastuneitten omaisuus jaettaisi eri tavoin vähiten rikkaille. Tietyn rajan jälkeen rikkaudesta tulee vaan korruptio-ongelma, kuten tässäkin maassa tullut kun valtionkin omaisuus yksityistetty vähin erin (=ja suurin järjettömyyksin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä raha jotenkin tekee onnelliseksi, voi tehdä asioita mitä haluaa, matkustaa, ostaa sellasia vaatteita joista tykkää, syödä hyvissä mestoissa, huonekaluja ja tietotekniikan laitteita jos tarve vaatii.
Nämä asiat ainakin minun elämässä muutuivat kun sain rahaa perinnöksi, ja olen eläämäni tyytyväisempi kun ennen.
En kyllä allekirjoita. Minäkin olen saanut rahallisesti aika paljon ja tykkään toki käydä hienoissa ravintoloissa ja hotelleissa lomilla. Silti koen itseni paljon onnellisemmaksi silloin kun pääsen isän rakentamalle vaatimattomalle vanhalle mökille, jossa pitää lämmittää puilla ja kantaa itse vesi saunaan.
Puiden ja veden kantaminen on rentouttavaa silloin, kun se on harrastus. Jos sitä on pakko tehdä selvitäkseen elossa esim. talvella, se ei enää ole rentouttavaa.
Ja myös siitä ihmeellinen, että tuhottoman moni ihminen ajattelee rahan olevan itseisarvo kaikille muillekin ihmisille. Yleensä rahan perässä juoksijat ovat näitä nousukkaita.