Voiko parisuhde toimia kun toisella on vaikeat taustat?
Ollaan tunnettu useampi vuosi, mutta oltu yhdessä vasta jonkin aikaa. Muutettiin yhteen kesällä ja sen jälkeen on tapahtunut asioita mitä en ollut tiennyt tai tajunnut. Tiesin että miehellä on vaikeat taustat, vanhemmat kuolleet miehen lapsuudessa, mutta en tiennyt miten vahvasti tämä vaikuttaa häneen edelleen. Esimerkiksi hän alkaa helposti vertailla minua vanhempiinsa tai meidän suhdetta vanhempiensa suhteeseen, miten heillä tehtiin kun hän oli lapsi ja miten vanhemmat järjesti elämänsä. Myös huomauttelee miten vanhemmillaan oli meidän ikäisenä jo lapsi, meillä ei. Enkä koe että lapsi olisi hyvä tässä tilanteessa.
Tottakai ollaan yritetty puhua näistä, mutta mies itse ei oikein ymmärrä mikä on ongelma tai väärin. Eihän meillä tietty sellaista mitään kovin yksittäistä ongelmaa olekaan, mutta itseäni ehkä eniten häiritsee se, että tuntuu että tämä ei ole pelkästään meidän parisuhde, vaan jossain välissä kummittelee se vertailu. Onko tällaisella tulevaisuutta?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka terve toinen on. Jos pystyt sanomaan, että minä ajattelen tästä asiasta näin, pidän sitä totuutena enkä tottele sinua, niin suhde voi olla ihan terveellä pohjalla ja sairas osapuoli saattaa alkaa jopa tervehtyä. Voi myös pistää poikki, mikä lienee todennäköisempää. Eli sinulle se on win-win, joko saat ajan myötä helpomman puolison tai sitten se vaikea poistuu elämästäsi nopeahkosti.
Nykyaikana ei yhtään kestetä jos jollakulla on ollut paljon rankempi lapsuus eikä haluta korjata asioita vaan jätetään tämä. Ennen liitot kesti, nykyään erotaan liian helposti. Ap ei selvästi ole menettänyt koskaan ketään eikä osaa asettua puolisonsa asemaan.
Mikään suhde ei voi olla yksipuolinen terapiasuhde mitä hallitsee toisen traumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka terve toinen on. Jos pystyt sanomaan, että minä ajattelen tästä asiasta näin, pidän sitä totuutena enkä tottele sinua, niin suhde voi olla ihan terveellä pohjalla ja sairas osapuoli saattaa alkaa jopa tervehtyä. Voi myös pistää poikki, mikä lienee todennäköisempää. Eli sinulle se on win-win, joko saat ajan myötä helpomman puolison tai sitten se vaikea poistuu elämästäsi nopeahkosti.
Nykyaikana ei yhtään kestetä jos jollakulla on ollut paljon rankempi lapsuus eikä haluta korjata asioita vaan jätetään tämä. Ennen liitot kesti, nykyään erotaan liian helposti. Ap ei selvästi ole menettänyt koskaan ketään eikä osaa asettua puolisonsa asemaan.
Miten jonkun voi menettää, kun ketään ei voi omistaa?
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa
Jos peruste lapsen hankinnalle on se että hänenkin vanhemmat lisääntyi tietyssä iässä niin ei mene hyvin.
Yksi vastaaja (9) kirjoitti, että nykyään erotaan liian helposti. Mutta kun se on usein niin, että se toinen joutuu aina joustamaan ja ymmärtämään. Ja kun on tottunut joustamaan, niin tuntuu, ettei enää niin isoa asiaa tulekaan, ettei taas voisi joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa
Jos peruste lapsen hankinnalle on se että hänenkin vanhemmat lisääntyi tietyssä iässä niin ei mene hyvin.
Kyllähän monet naisetkin toivoo lapsia tiettyyn ikään mennessä (kuten vaikka omassa lapsuuden perheessä). Ei tuo nyt mikään mielenterveyshäiriö ole.
Miehen oma lapsuus meni huonosti niin haluaa omalla lapselleen luoda jonkun "oman muka ihanne perheen" . Kohta vaatii ap:ta puhumaan ja pukeutumaan kuin äitinsä. Joku trauma kai tuo on, että nyt rakentaa sitä omaa lapsuuden perhettään. Ei mitenkään tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen oma lapsuus meni huonosti niin haluaa omalla lapselleen luoda jonkun "oman muka ihanne perheen" . Kohta vaatii ap:ta puhumaan ja pukeutumaan kuin äitinsä. Joku trauma kai tuo on, että nyt rakentaa sitä omaa lapsuuden perhettään. Ei mitenkään tervettä.
Nyt lähti laukalle
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo taustoista johdu. Miehesi on kanssasi, kun kuuluu statukseen. Pitää olla suhde, aviossa ja lapsi. Kysy mieheltäsi suoraan rakastaako tai pohdi itse mielessäsi onko kyseessä rakkaus.
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Miehen oma lapsuus meni huonosti niin haluaa omalla lapselleen luoda jonkun "oman muka ihanne perheen" . Kohta vaatii ap:ta puhumaan ja pukeutumaan kuin äitinsä. Joku trauma kai tuo on, että nyt rakentaa sitä omaa lapsuuden perhettään. Ei mitenkään tervettä.
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa
Jos peruste lapsen hankinnalle on se että hänenkin vanhemmat lisääntyi tietyssä iässä niin ei mene hyvin.
Kyllähän monet naisetkin toivoo lapsia tiettyyn ikään mennessä (kuten vaikka omassa lapsuuden perheessä). Ei tuo nyt mikään mielenterveyshäiriö ole.
On vähän eri asia toivoa omia lapsia esimerkiksi oma elämäntilanne, hedelmällisyys jne. huomioiden kuin haluta lasta tietyn ikäisenä sen perusteella, että hänen omat vanhemmatkin lisääntyi just silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuinka terve toinen on. Jos pystyt sanomaan, että minä ajattelen tästä asiasta näin, pidän sitä totuutena enkä tottele sinua, niin suhde voi olla ihan terveellä pohjalla ja sairas osapuoli saattaa alkaa jopa tervehtyä. Voi myös pistää poikki, mikä lienee todennäköisempää. Eli sinulle se on win-win, joko saat ajan myötä helpomman puolison tai sitten se vaikea poistuu elämästäsi nopeahkosti.
Nykyaikana ei yhtään kestetä jos jollakulla on ollut paljon rankempi lapsuus eikä haluta korjata asioita vaan jätetään tämä. Ennen liitot kesti, nykyään erotaan liian helposti. Ap ei selvästi ole menettänyt koskaan ketään eikä osaa asettua puolisonsa asemaan.
Ja ennen kuoltiin kuudenteen synnytykseen 27-vuotiaana. Sekö oli hyvä?
Ne traumat on aina mukana suhteessa. Mieti. . .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa
Jos peruste lapsen hankinnalle on se että hänenkin vanhemmat lisääntyi tietyssä iässä niin ei mene hyvin.
Kyllähän monet naisetkin toivoo lapsia tiettyyn ikään mennessä (kuten vaikka omassa lapsuuden perheessä). Ei tuo nyt mikään mielenterveyshäiriö ole.
Olet ehkä kuullut naisen hedelmällisestä iästä, joka kohtaa päätöksensä jossain kohdassa keski-ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa
Jos peruste lapsen hankinnalle on se että hänenkin vanhemmat lisääntyi tietyssä iässä niin ei mene hyvin.
Kyllähän monet naisetkin toivoo lapsia tiettyyn ikään mennessä (kuten vaikka omassa lapsuuden perheessä). Ei tuo nyt mikään mielenterveyshäiriö ole.
On vähän eri asia toivoa omia lapsia esimerkiksi oma elämäntilanne, hedelmällisyys jne. huomioiden kuin haluta lasta tietyn ikäisenä sen perusteella, että hänen omat vanhemmatkin lisääntyi just silloin.
Ehkä se vaan sanoittaa ajatuksensa "väärin". Ja se tietty ikähän oli ilmeisesti mennyt jo ohi.
Vaikutat lapselliselta ja mies myös. Ei teillä ole tulevaisuutta, jos ette kykene kommunikoimaan nytkään. Mies elää menneisyydessä.
"vaikea tausta" ei ole puolustus millekään. Se on selitys, mutta ei sillä voi aikuisiän tohelointiaan puolustella. Kaikilla meillä on vaikeuksia elämässä, mutta ei niiden pidä meitä määrittää. Ja nyt jopa kyseenalaistan sen, kellä tuossa suhteessa on ongelmia, ap:llä vai miehellä.
Äkkiä pakoon, eikä mitään lapsia aleta tekemään ihmisen kanssa, joka ehkä vuosikymmeniä jälkeenpäin marisee menneistä. Se indikoi mielenterveyden häiriötä. Monet niistä periytyvät, ainakin alttius niihin. Ja loput sitten opitaan ongelmavanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa
Jos peruste lapsen hankinnalle on se että hänenkin vanhemmat lisääntyi tietyssä iässä niin ei mene hyvin.
Kyllähän monet naisetkin toivoo lapsia tiettyyn ikään mennessä (kuten vaikka omassa lapsuuden perheessä). Ei tuo nyt mikään mielenterveyshäiriö ole.
Olet ehkä kuullut naisen hedelmällisestä iästä, joka kohtaa päätöksensä jossain kohdassa keski-ikää.
Ei ap sanonut ikiä? Jotkut haluaa nuorena lapset, jotkut vanhemmalla iällä tai ei koskaan. He eivät vaan osaa keskustella toistensa kanssa.
Älä välitä siitä sillä mies potee jotain kriisiään ja antaa potea vain rauhassa. Meilläkin on ollut 30v, 40v ja 50v ikäkriisit kummallakin pitkän suhteen aikana ja nyt 60+. Se paha olo sitten vaan puretaan rakkaimpaan ja läheisimpään ihmiseen kun muihinkaan ei voi.
Minä olen hänelle kaikkein tärkein ihminen ja kyllä hän sen osoittaakin huolehtimalla.
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa
Mies kuvittelee laen olevan ratkaisu tyhjyyden tunteeseensa. Näinhän monilla ja sitten pettyykin kun se ei tuonutkaan sitä tyydytystä mitä kuvitteli. Jos onnea ei löydy omasta itsestä ensin, ei sitä kukaan ihminen voi tuoda tarjottimella eteen.
Kauhea riski tehdä lapsi noin epävakaalle miehelle joka vain vaatii jotain hyötyä toiselta. Tässä riskinä ettei mies halua elättää omaa lastaan ollenkaan vaan on pelkkä hyväksi käyttäjä.
Voi toimia jos on terve mieleltään ja käynyt kipeät asiat läpi eikä ole traumoja jäänyt.
Uhriutuva ja vaikeudet käsittelemättä jättänyt on todella raskasta seuraa, jopa sairaalloista.
Siinä ei auta terveen puolison hyväntahtosuus eikä ymmärrys jos poteva ei päästä kahleistaan.
Hän haluaa lapsia, ei kai se liity vaikeaan lapsuuteen? Ehkä tuo asiaa sen kautta ilmi, mutta jos on muuten hyvinvoiva ihminen niin ongelma taitaa olla se, ettei teidän toiveet kohtaa